Totta, mutta on aika vaikea arvioida mielsivätkö alueen ihmiset esim. Mstan latvojen järvet Valdain ylängöllä samaan alueeseen kuuluvaksi. Ilmajärveen verrattavaa järveä ei tosin löydy, se on todella suuri, vastaranta katoaa horisonttiin. Järvessä on muuten hyvin kuhaa, söin tässä taannoin savustettua kuhaa Jurjevin luostarin vieressä olevassa pienessä rantaravintolassa. Olisin itse savustanut kalan hieman kuivemmaksi, mutta makuasioitahan nämä ovat.

Saamelais-merjalainen! Hmm. EDIT tämä Napolskih:n vepsä-tutkielma sivuaa hieman samaa asiaa. Mullonenhan on muistakseni todennut, että vepsäläisalueen nimistö viittaa osin jonkinlaiseen esisaameen. Itkonen taisi taas esittää, että vepsässä on substraattina jokin esi- tai paraimsun muoto. Yksinkertainen ratkaisu tässä murrejatkumossa olisi kadonnut kielimuoto, joka sijoittuisi saamen ja merjan väliin?

https://www.academia.edu/5274002/Name_der_Vepsen_2004

Germaanilainoja on keskikantasuomen kaudesta lähtien ja ihan koko itämerensuomen alueella ulottuen, eli joo käytännössä heti kantaimsusta lähtien. En ihan lähtisi kokonaan hankkiutumaan eroon germaanisesta superstraatista tai kauppaperäisistä kosketuksista yli meren. Suomengermaani on sen sijaan kätevä ennen kaikkea sellaisten vanhempien lainojen selittämiseen, jotka rajoittuvat pohjoisryhmän kieliin tai jopa vain länsisuomeen.

Aivan vanhimmissa kerrostumissa (sellaisten joita Aikioiden artikkeli 2001 taulukoi) lähes kaikilla on kuitenkin vastine vähintään joko virossa tai karjalassa. Sellaiset voisi periaatteessa kyllä katsoa suomen kautta saaduiksi, murrelevikistä riippuen kenties aika myöhäisiksin. Toisaalta ainoastaan suomesta tunnetut sanat (hieman, kenno, varrota, vaula, väylä) saattaisivat olla osasta sukukieliä myöhemmin ihan sattumaltakin kadonneet.

Jos germaanikosketuksia ruvetaan uudelleentulkitsemaan superstraatista substraatiksi, niin oikeastaanhan tällöin pitäisi myös ottaa uusi katsaus siihen tunnettuun ilmiöön, että germaanilainoissahan on paljon "merkitykseltään superstraattimaista" sanastoa: hallita, kauppa, miekka, valta jne. Ehkä olisi kuitenkin mahdollista erotella joukosta "merkitykseltään substraattimaiset" sanat kuten aalto, hartia, kallio, ranta, ruoka, ja sitten katsoa, onko näillä jotenkin länsisuomi- tai pohjoisimsupainotteinen levikki.

Sitäkin voi pohtia, onko osa vanhimmista germaanilainoista tullut suoraan germaanista ensinkään, vaiko sittenkin saamen tai baltin välityksellä? Eräs jännä fakta on, että yllä mainitsemistani viidestä vain suomessa tavattavasta lainasta ainakin kolmella, ehkä jopa neljällä on vastine saamessa (kun muutoin vanhimmista germaanilainoista vain alle yhdellä kolmesta). — Voi tosin olla kehäpäätelmä, sillä näistä kolme on ajoitettu kuuluvan "vanhimpiin" ainoastaan saamen vastineen olemassaolon nojalla.

Heikkilän Kalevanpoika-tutkimus ajoituksineen sopii erinomaisesti yhteen sen kanssa, mitä Kallio on todennut tsuudi-etnonyymin leviämisestä Suomenlahden eteläpuolella kohti itää, germaanikontaktien pohjalta. Kalanti, ehkä puhuen ensin saamea ja sitten hiljalleen imsua, sopii hyvin siksi vahvaksi innovaatiokeskukseksi joka levitti germaanilainojen lisäksi myös imsua aina vepsäläisille asti, ilmeisesti myös siirtolaisuuden pohjalta. Itse germaaniset lainasanathan levisivät jopa kauemmaksi itään, kuten on todettu.

http://www.linguistics.fi/julkaisut/SKY ... ikkila.pdf

Löytyykö tätä Heikkilän julkaisua suomeksi?

Tutkimusta porosta.

https://www.lapinkansa.fi/tutkimus-poro ... medium=RSS

Saamelaisten sekä suomalaisten siperilaisuudesta. Saamelaisilla sitä on 25 % ja suomalaisillakin n. 10 %. Saamelaiset uhrasivat 1400-luvulle saakka metsäpeuroja. Ja myöhemminkin niitä pyydystettiin. Uhripaikkojen uhrit muuttuivat poroksi 1400-luvulta lähtien... Porojen geenit eivät ole lähtöisin ilmeisesti Suomesta vaan Siperiasta. Voidaanko porojen ilmestyminen uhreihin selittää 1400-luvulle ja jos niin, mikä selittää porojen ilmestymisen tuolloin?

Siperialaista alkuperää ei ole todistettu - vain se, ettei kesyporo enimmälti polveudu paikallisesta tunturipeurasta.