Väinämöinen ja Odin

[Jegor]

Väinämöisen ja Odinin samankaltaisuus

-Odin paljastaa osallisuutensa maailman alkuaikojen tapahtumiin kilpaillessaan tiedosta Vaftrudnirin kanssa (Siikala 2016, 243). Väinämöinen oli ilman kaarta kantamassa, taivaita tähittämässä (SKVR I1, 469).
-Molemmat ovat johtajan asemassa jumalien joukossa. Odin on aasajumalien päämies (Siikala 2016, 247). Väinämöinen on sammon ryöstössä joukon johtajana valvoen veneen veteenlaskua ja asettelee soutajina toimivat jumalat oikeille paikoilleen" (SKVR VII1 680).
-Odin ja Väinämöinen ovat molemmat ensimmäisiä tietäjiä, loitsulaulun ja salatun tiedon taitajia (Siikala 2016, 244).
-Odin kuvataan usein "vaeltajana", kuten Väinämöinen "teitänsä kävijänä" (Siikala 2016, 250).
-Väinämöisen asuinpaikka Väinölä kuvataan suunnattoman suurena tupana, jossa pidettiin jumaliston juomingit. Kuvaus muistuttaa skandinaavisten aasajumalien hallia. (Siikala 2016, 238)
-Molemmilla on ruumiinvamma. Odin heittää toisen silmänsä Mimirin kaivoon. Väinämöinen lyö haavan polveensa tai varpaaseensa (Siikala 2016, 250). Myös Väinämöinen saatetaan kuvata Odinin tavoin silmäpuolena: "Ukko Uppolan sokea, Väinälän vähä näkönen Vesti vuorella venettä, Kalkutteli kalliolla" (SKVR VII1 646).
-Odin kuvataan ratsastavan Sleipnir-hevosellaan meressä (Skáldskaparmál, 16. luku). Samoin tekee myös Väinämöinen "Hyppäsi orolle selkähän, Ajoa karetteloo Poikki mustasta merestä" (SKVR I1 101).
----------------------------------------------------------------------------------------------

Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulanta

"Tuopa nuori Joukahainen Ajo tiellä vassatuksin Kanssa vanhan Väinämöisen, Puuttu vemmel vempeleh, Luokki luokkih takeltu. Sano vanha Väinämöinen: Kumpi tiennee enemmän, Sempi tiellä seisuohon; Kumpi tiennee vähemmän, Sempi tieltä välttyöhön. Sano nuori Joukahainen: Tieän kolkot kuokituksi, Kalahauat kaivetuksi, Taivoset tähitetyksi, Ilman pielet pistetyksi. Sano vanha Väinämöinen: Lapsen tieto, vaimon muisti, Ei on partasuun urohon. Omat on kolkot kuokkimani, Taivoset tähittämäni, Olin miessä kolmantena Ilman pieltä pistämässä, Ilman kaarta kantamassa, Taivosta tähittämässä. Laulo nuoren Joukahaisen, Laulo suoh suolivöistä, Niittuh nisälihoista, Kainaloista kankahah. Sano nuori Joukahainen: Sie, vanha Väinämöinen, Tietäjä iänikunen, Virren ponsi polvuhinen, Pyörrytä pyhät sanasi, Peruuta lausiesi..." (SKVR I1, 469)

Odin ja Vafthrudnir kilpailevat tiedossa

"Odin lähtee tapaamaan Jotunheimriin ikivanhaa jättiläistä Vafthrudniria nähdäkseen onko tämä kaikkitietävä. Tietokilvan kysymykset koskettavat maailman alkuajan tapahtumia ja lopulta Odin esittää kysymyksen, joka paljastaa hänen olevan jumala, joka on ollut mukana näissä varhaisissa vaiheissa. Vaftrudnir havaitsee joutuneensa tuhon omaksi ja myöntää Odinin viisaimmaksi maailmassa." (Siikala 2016, 243. Ohlmarks 1948, 94-105)
--------------------------------------------------------------------------------------------

Väinämöinen herättää kuolleen tietäjän

"Vaka vanha Väinämöinen Teki tieolla venettä, Laati purtta laulamalla; Laulo virren, tarttu laita, Laulo toisen, tarttu toinen. Peripäätä pannessahan, Liittäessähän limiä, Uupu kolmia sanoa. Mistä sanat saatanehen? Suusta Antero Vipusen. Viikon on Vipunen kuollut, Kau'an Antero katonut Vipuja virittämästä, Ansatietä ahtomasta; Kasvoi kuuset kulmaluille, Pajupehkot parran päälle, Lepät lengot leukaluille, Venohaavat hartehille, Koivut konkelot sivuille. Nousi pois makoamasta, Heräsi uneksimasta. Sai tuolta sanoa kolme." (SKVR VII1, 356)

Odin herättää kuolleen ennustajanoidan:

"Odin ratsastaa vainajien valtakuntaan herättääkseen kauan siteen kuolleen ennustajanoidan tiedonantajakseen. Vainajan hauta sijaitsee Helin portilta itään. Odin löytää sen ja herättää hänet erityisellä, vainajien "nostattamiseen" sopivalla val garldr loitsulaululla." (Siikala, 246. Eddan jumalrunot 1982, 171-172)
--------------------------------------------------------------------------------------------

Väinämöisen tuonelanmatka

"...Läksi Tuonelta oroa, Manalalta vääntiötä, Reen uuen laatieh, Ratsuo rakentoase. Astu tietä asteloopi, Astua taputteloopi Tuolle Tuonelan joelle, Niin huhuta huiahutti: Tuos venettä Tuonen tytti, Karpassu kapo Manalan, Yli salmen saahakseni, Joen poikki päästäkseni! Tuonen tyttäret sanovat, Kalman neiot kantelovat: Mi on sun Manalle tuonut, Mi on tuonut Tuonelahan? ...Sano vanha Väinämöinen: Vesi on mun Manalle tuonut, Vesi tuonut Tuonelahan. Tuonen tyttäret toruvat, Kalman neiot kantelovat: Jo tunnen valehtelian, Tajuolen kielastajan, Kun vesi Manalle tuo, Vaattiet vesin valuu, Lainehin lapahteloo. Sano vanha Väinämöinen: Toki mä sanon toetki, Jos vähän valehtelinki: Rauta mun Manalle tuonut, Rauta tuonut Tuonelahan. Tuonen tyttäret toruvat, Kalman neiot kantelovat: Jo tunnen valehtelian, Tajuolen kielastajan, Kun rauta Manalle tuopi, Tuopi rauta Tuonelahan, Vaattiet verin valuisi, Hurmehin norahteloisi..."(SKVR I1, 362)

Odin matkustaa Heliin:

Odinin Helin matkan kuvaukseen liittyy virran ylittäminen, kohtaus ylityspaikkaa vartioivan neidon kanssa, sekä viittaus Tuonelle pyrkivän vaatetukseen. (Siikala, 290. Ellis 1977, 171)
----------------------------------------------------------------------------------------------

Väinämöisen ja Odinin samankaltaisuutta pohdittaessa kannattaa huomioida myös kielitieteen ja arkeologian havainnot itämerensuomalaisen ja germaanisen alueen yhteyksistä.

Suomen kielessä on melkoinen määrä vanhoja germaanisia lainasanoja. Vanhoiksi germaanisiksi lainoiksi nimitetään yleensä sanoja, jotka on saatu kantagermaanista tai kantaskandinaavista ennen vuotta 500 jKr. (Häkkinen 2009, 14). Germaaniset vaikutteet itämerensuomalaiseen kantakieleen olivat vahvoja ja pitkäaikaisia. Ne muuttivat kielen äännerakennetta. Sanoja lainattiin yhteensä n. 450. (Lang 2020, 271) Muutamien lainasanojen levikki näyttää olevan niin suppea, että ne ovat lainautuneet Suomessa paikallisesti puhutusta kantagermaanisesta kielestä (Häkkinen 1996, 160)

Arkeologinen aineistokin osoittaa selvästi kontaktien olleen tiiviit germaanien suuntaan varsinkin keskimmäisellä ja myöhäisellä pronssikaudella. Esiroomalaisella rautakaudella ne hiipuivat, mutta vilkastuivat uudestaan roomalaisella rautakaudella. (Lang 2020, 272-273) Nämä kontaktit vaikuttivat monin tavoin suomalaisten uskonnolliseen käsitteistöön ja myyttiperinteeseen (Siikala 2016, 437).

Tähän voisi vielä lisätä em. tukevat paikannimitutkimuksen, genetiikan ja antropologian havainnot, mutta niistä enemmän toisella kertaa.

Lähteet:
Eddan jumalrunot 1982: Suomentanut Aale Tynni. Porvoo: WSOY
Ellis, Hilda Roderick 1977: The Road to Hel...Connecticut:Westport. Connecticut.
Häkkinen, Kaisa 2009: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOYpro Oy
Häkkinen, Kaisa 1996: Suomalaisten esihistoria kielitieteen valossa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Lang, Valter 2020: Homo Fennicus...Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Ohlmarks, Åke 1948: Eddans gudasånger...Upsala: Schildt
Siikala, Anna-Leena 2016: Itämerensomalaisten mytologia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
SKVR-tietokanta, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

[Jaska]

Kiitos, erittäin perusteellinen katsaus.
Kyllähän yhtymäkohtia kiistatta löytyy. Toisaalta löytyy erojakin.
VäinämöinenKIN saattaa olla "kaatopaikka", jossa yhdistyy joitain jumalallisia ja joitain sankarillis-inhimillisiä tarinoita. Nimenkin alkuperä on epäselvä.

[Pystynen]

Nimenkin alkuperä on epäselvä.

Minusta edelleen parhaalta selitykseltä näyttäisi Setälän vanha teoria ("Väinämöinen ja Joukahainen", 1914, SUST 35), jonka mukaan nimi liittyy Väinäjokeen ja hahmo olisi ollut alun perin vedenjumala, mistä löytyy viitteitä Kalevalan ulkopuolisesta kansan- ja loitsurunoudesta, mm. myös pitkin Länsi-Suomea. Tämä toki ei vielä selitä miksi juuri tähän pohjaan olisi myöhemmin liitetty Odin-tyyppisiä arkkitietäjän piirteitä (mistä uudemmalla tutkimuksella lienee jotain sanottavaa).

[Jaska]

Nimenkin alkuperä on epäselvä.

Minusta edelleen parhaalta selitykseltä näyttäisi Setälän vanha teoria ("Väinämöinen ja Joukahainen", 1914, SUST 35), jonka mukaan nimi liittyy Väinäjokeen ja hahmo olisi ollut alun perin vedenjumala, mistä löytyy viitteitä Kalevalan ulkopuolisesta kansan- ja loitsurunoudesta, mm. myös pitkin Länsi-Suomea. Tämä toki ei vielä selitä miksi juuri tähän pohjaan olisi myöhemmin liitetty Odin-tyyppisiä arkkitietäjän piirteitä (mistä uudemmalla tutkimuksella lienee jotain sanottavaa).

No joo... Mutta vähän ihmetyttää silti:
- miksei liiviläisillä ollut tätä hahmoa, jos nimi tulisi sieltä?
- Väinä, sikäli kuin on slaavista lainattu nimi, ei ole tarkoittanut mitään itämerensuomalaisten mielessä; mistä syystä siis vedenjumaluus juuri siltä pohjalta eikä jonkin muun joen perusteella?

Toki jos "väinäläinen" päällikkösankari olisikin primaari ja sotkeumat jumaluuksiin vasta sekundaareja...?

[Pystynen]

No joo... Mutta vähän ihmetyttää silti:
- miksei liiviläisillä ollut tätä hahmoa, jos nimi tulisi sieltä?
- Väinä, sikäli kuin on slaavista lainattu nimi, ei ole tarkoittanut mitään itämerensuomalaisten mielessä; mistä syystä siis vedenjumaluus juuri siltä pohjalta eikä jonkin muun joen perusteella?

Liiviläisten mytologiaa nyt noin ylipäänsä ei ole juuri säilynyt, Väinämöinen tietäjänä taas aika selvästi näyttäisi syntyneen vasta lahden pohjoispuolella.

*väinä kyllä on myös yleisnimi: virossa väin '(meren)salmi', liivissä vēna 'jokisuu, satama'. SSA ehdottaa että suomen murteista samaan liittyisi vielä väineä 'hidas', mahdollista kai siksi että *Dveinā on saattanut merkitä juuri 'hitaasti virtaava joki'; tällainen merkitys mainitaan olevan tunnettu germaanisilta vastineilta.

[Jaska]

No joo... Mutta vähän ihmetyttää silti:
- miksei liiviläisillä ollut tätä hahmoa, jos nimi tulisi sieltä?
- Väinä, sikäli kuin on slaavista lainattu nimi, ei ole tarkoittanut mitään itämerensuomalaisten mielessä; mistä syystä siis vedenjumaluus juuri siltä pohjalta eikä jonkin muun joen perusteella?

Liiviläisten mytologiaa nyt noin ylipäänsä ei ole juuri säilynyt, Väinämöinen tietäjänä taas aika selvästi näyttäisi syntyneen vasta lahden pohjoispuolella.

*väinä kyllä on myös yleisnimi: virossa väin '(meren)salmi', liivissä vēna 'jokisuu, satama'. SSA ehdottaa että suomen murteista samaan liittyisi vielä väineä 'hidas', mahdollista kai siksi että *Dveinā on saattanut merkitä juuri 'hitaasti virtaava joki'; tällainen merkitys mainitaan olevan tunnettu germaanisilta vastineilta.

No joo, parempaakaan ei ole tarjolla, joten tähän on tyytyminen.

[TTJ]

Väinämöisen ja Odinin samankaltaisuutta pohdittaessa kannattaa huomioida myös kielitieteen ja arkeologian havainnot itämerensuomalaisen ja germaanisen alueen yhteyksistä.

Suomen kielessä on melkoinen määrä vanhoja germaanisia lainasanoja. Vanhoiksi germaanisiksi lainoiksi nimitetään yleensä sanoja, jotka on saatu kantagermaanista tai kantaskandinaavista ennen vuotta 500 jKr. (Häkkinen 2009, 14). Germaaniset vaikutteet itämerensuomalaiseen kantakieleen olivat vahvoja ja pitkäaikaisia. Ne muuttivat kielen äännerakennetta. Sanoja lainattiin yhteensä n. 450. (Lang 2020, 271) Muutamien lainasanojen levikki näyttää olevan niin suppea, että ne ovat lainautuneet Suomessa paikallisesti puhutusta kantagermaanisesta kielestä (Häkkinen 1996, 160)

Arkeologinen aineistokin osoittaa selvästi kontaktien olleen tiiviit germaanien suuntaan varsinkin keskimmäisellä ja myöhäisellä pronssikaudella. Esiroomalaisella rautakaudella ne hiipuivat, mutta vilkastuivat uudestaan roomalaisella rautakaudella. (Lang 2020, 272-273) Nämä kontaktit vaikuttivat monin tavoin suomalaisten uskonnolliseen käsitteistöön ja myyttiperinteeseen (Siikala 2016, 437).

Suuri tietäjä herättää ketjun kuolleista...

Odin näyttää olleen melko tarkasti germaaninen jumala, jolla ei ollut suoria vastineita muilla indoeurooppalaisilla kansoilla. Edes gooteilta ei varmuudella tiedetä Odinin palvontaa. Toisin on Torin ja Tyrin laita, joille löytyy selkeät vastineet, ja joiden oletetaan periytyvän aina kantaindoeurooppalaisesta mytologiasta asti. Joitain samantapaisia jumaluuksia löytyy - kelttien Lugh oli monitaituri, jumalten kuningas joka yhdistettiin korppeihin, kuten Odin. Roomalaiset yhdistivät Lughin Merkuriukseen, kuten oletettavasti Odininkin. Slaavien alamaailman jumala Veles omaa jotain samankaltaisuuksia Odinin kanssa, samaten balttien Velinas/Patollo. (Mutta olisiko toisaalta etymologisesti selitettävissä että Hel ja Veles olisivat samaa lähtöä...?).

Myyttejä ja jumalia tietysti lainailtiin ja siirtyi kansakuntien välillä tavalla tai toisella. Vaikka itse jumaluuksia ei olisi vaihdetukaan, niin hyviksi miellettyjä tarinoita saatettiin omaksua ja muunnella omaan käyttöön. Päätyihän Sammon ryöstökin osaksi viikinkitarinaa, ja toisaalta suuren härän teurastus on selkeästi indoeurooppalaisilta lainattu. Odinin ja Väinämöisen samankaltaisuudet selittyvät todennäköisesti tällaisella lainailulla, mutta itse jumaluudet ovat luultavasti eri perua, ja Väinämöinen näistä ehkä vanhempi. Myös Ilmarinen on vanha uralilainen jumaluus, johon myöhemmin liitettiin indoeurooppalaisia vaikutteita.

Ukko sen sijaan on selkeästi indoeurooppalainen, balteilta peräisin oleva jumala joka myöhemmin sai myös Torin piirteitä.