koltti kirjoitti: »Ukko innostui, kun välistä tuli puhuneeksi lapsuudestaan ja monta vuotta sitten kuolleesta isästään, jolta hän oli saanut perinnöksi runonsa. „Kun silloin", hän sanoi, „Lapukan rannalla nuotalla ollessamme lepäsimme nuotion ääressä, kas siinä teidän olisi pitänyt olla. Meillä oli apurina muuan lapukkalainen, kelpo laulaja hänkin, mutta ei kuitenkaan isävainajani vertainen. Yökaudet he usein lauloivat käsitysten valkean ääressä, eikä samaa runoa koskaan kahdesti laulettu. Olin silloin pieni poika ja kuuntelin heitä, joten vähitellen opin parhaat laulut. Mutta paljon olen jo unhottanut. Pojistani ei tule yhtäkään laulajaa minun kuoltuani, kuten minusta isäni jälkeen. Ei enää pidetä vanhoista lauluista niin kuin minun lapsuudessani, jolloin niillä oli etusija, tehtiinpä työtä tai kokoonnuttiin joutohetkinä kylässä. Tosin kuulin vielä jonkun kokouksissa niitä laulavan, etenkin kun on hieman ryypätty, mutta harvoin sellaisia, joilla olisi jotakin arvoa. Sen sijaan nuori väki nyt laulelee omia rivoja laulujaan, joilla en edes tahtoisi huuliani saastuttaa. Jospa silloin joku, kuten nyt, olisi etsinyt runoja, ei hän kahdessa viikossa olisi ehtinyt panna kirjaan edes sitä, minkä isäni yksinänsä osasi.»
Putkosen pahasuinen ja temperamentikas äiteen äiteen äitee oli juuri tällainen lauleskelija, joka osasi pilkkalaulun jokaisesta paikkakunnan asukkaasta ja tekstitys kuulemma oli törkeän rivo. Näitä biisejään, niitä oli kuulemma ainakin sata, ehkä lähemmäksi kahtasataa, tämä värikäs putkosen äitilinjan edustaja rallatteli kaiken päivää, hiljaista hetkeä ei naisella ollut. Valitettavasti kuitenkin tämän huomattavasti yli 90-vuotiaaksi eläneen, toistakymmentä lastakin saaneen, mustatukkaisen ja koukkunokkaisen, kaikki miehet saunanlöylyn kovuudessa (saunassa kuulemma leijui kärvähtäneiden korvalehtien haju!) voittaneen naisen tekstityksiä (tietysti niissä oli jo vanhaa perinnettäkin paljon mukana), ei kukaan punakorva suostunut kirjaamaan ylös ja nyt tämä kansanperinne on vääjäämättömästi ja peruuttamattomasti kadonnut jälkipolvilta. Todella sääli! Ai mihin se n. 95-vuotiaaksi elänyt isomummuni kuoli? No saunanlöylyyn tietenkin!