Jaska kirjoitti:Jo sellainen yksinkertainen seikka muuttaa kaiken, että kristinuskon kieltämä jälkiehkäisy eli ylimääräisten vauvojen kuolemaan jättäminen muutti väestönkasvun selvästi nopeammin kiihtyväksi. Niinpä jos historiallisen ajan väestönkasvukäyriä seurataan kaavamaisesti taaksepäin, päädytään auttamatta väärään tulokseen. Lisäksi Jukka Korpela on tuonut esiin sen, että verotuskoneisto ja siten kirjanpito ei todellakaan tavoittanut kaikkia ihmisiä vielä keskiajalla. Siksi jo lähtökohta historiallisen ajan alussa voi olla epätosi.
Väkiluvun kehityksestä on paljon vääriä käsityksiä, Korpelaa myöten. Taustalla on se, että kasvu on luonteeltaan eksponentiaalista eli kiihtyvää eli räjähdysmäisesti kasvavaa, mutta ihmisjärki pyrkii hahmottamaan sen virheellisesti tasaisen suoraviivaisena nousuna. Esim. 100 ihmisen alkuväestö on helposti parin kolmen vuosisadan jälkeen 100.000 ihmisen väestö, jos vain ravintoa riittää kaikille. Väkiluvun kasvua ei pidäkään arvioida lisääntymisnopeuden kautta, vaan tarjolla olevan ravintomäärän kautta. Jos jokin uusi menetelmä nostaa ravinnon määrää, niin väkiluku hypähtää jo parissa sukupolvessa uudelle tasolle, muutoin väkiluku junnaa paikoillaan.
Jälkiehkäisyn eli takautuvan abortin kieltäminen ei oleellisesti hillitse tai kiihdytä väestönkasvua, sillä ravinnon määrä ei sillä lisäänny, joten väkilukukaan ei voi kasvaa. Jaskan toinen lause kuitenkin pitää hyvin paikkansa.
Korpelan tutkimus ei vakuuta. Siitä on aikaa, kun sitä selailin, mutta muistelen, että siinä perusteltiin Savon varhaisia ja kirjanpidossa näkymättömiä lappalaisia viljelijöitä sillä, että savolaiset eivät olisi muutoin ehtineet runsastumaan myöhemmin dokumentoituun väkimäärään. Eli uuden viljelymenetelmän aiheuttaman väestökasvun eksponentiaalisuus unohtui, mikä veti päätelmät vinoon. Myös eräs tällä foorumilla käsitelty arkeogian tutkimus Sysmän rautakautisesta maatalousväestöstä teki arvioita väestömääristä eksponentiaalisuuden ja ravintotuotannon unohtaen. Tutkimuksissa olisi tarvittu poikkitieteellisyyttä, jolloin mokilta olisi vältytty.