Ealli kirjoitti:Taavetti kirjoitti:Liittyykö Lapin Vuotso jotenkin näihin?
Vuohčču on 'kapea vetinen jänkä', kertoo Algú. Kielitieteilijämme osaavat ehkä sanoa lisää sanan alkuperästä.
Jaska kirjoitti:"PG *wētjō- > NwG *wātjō- → MPS *waććo > LPS *vuoččō kapea, kostea suo (Aikio 2006: 12). Tämä sana on lainattu jo ennen saamelaista vokaalirotaatiota, mutta Suomen alueen nimet on annettu vasta sen jälkeen eli myöhäiskantasaamesta. Näitä nimiä on lounaista Suomea myöten: Uotsola (Mouhijärvi), Uosso (Vammala), Uossu (Vesilahti), Vuosio (Äetsä) ja Vuossio (Pyhäranta, Karjala Tl.), ja pohjoisessa tietysti Vuotso (Salo 2000; Aikio 2003)." (s. 8 )
http://www.mv.helsinki.fi/home/jphakkin/Jatkuvuus2.pdf
Tosin olisi hyvä löytää jonkinlaista alueellista eroa substituutiomallien välille. Idän Vuojo-nimistä osa voisi selittyäkin näin, koska nuo -ss-, -ts-nimet näyttävät keskittyvän Länsi-Suomeen.
aikalainen kirjoitti:Mielenkiintoista. Nimet painottuvat lounaaseen.
Ehkä samaa sarjaa voisi olla itäsuomalainen muunnos vuohto / vuohta / vuoht, joskin tällöin kartoittajaa on voinut hämätä vaahtoa tarkoittava saman tapainen murresana. Näitä löytyy luoteisen Savon vastaisen vedenjakajan seudulta muutaman peninkulman matkalla, useimmat järviä.
Taavetti kirjoitti:Tällä hetkellä asun paikassa, jossa lähin järvi on eräs Vuohtojärvi.
Noin 20 km päässä tästä, Reisjärvellä on Vuohtajärvi, joskus nimi ovat kansan suussa vaihtunut Vuohtojärveksi, ilmaisesti kylämme järven vaikutuksesta.
aikalainen kirjoitti:Kumpikin järvi on pienehkö ja pyöreähkö. Näille on vaikea kuvitella nimeä "Kapeasuonjärvi". Järvet sijaitsevat vesistöjensä latvoilla, noin 15 km:n päässä toisistaan. Välissä on Suomenselän vedenjakaja. Periaatteessa nimet voisivat juontua jonkin merkittävän paikan nimestä vedenjakajalla, mutta kartalla sellaisesta ei näy selviä merkkejä. Yksi muinaismuisto on keskivaiheilla.
Outoa:
* soita tarpovat saamelaiset ovat imaisseet tietyn muotoista suota tai jänkää kuvaavan sanan germaaneilta
* kartan vuotso-johdannaiset eivät ole kapeita soita tai jänkiä (erästä lappilaista lukuunottamatta)
Taavetti kirjoitti:Nämä Muuras-, Muurat- ja Alvajärvet saattaisivat olla aivan oma aiheensa, keskusteltaessa nimien siirtymisistä, vaikka otin ne tähän rinnalle, kun yksi nimi tuli esille kartasta. Lisään vielä erään nimen siirtymän joukkoon, aivan eri suuntaan. Olen enimmän osan ikääni asunut Junganjärven rannalla, ja pitänyt sen nimeä ainoana Suomessa. Yllätyksekseni osui kolmisenkymmentä vuotta sitten eteeni uutinen Kuusamon järvien kalastusrajoituksista, joukossa Junganjärvi. Monelta kuusamolaiselta olen kysellyt järven sijaintia, mutta kukaan ei kertonut tietävänsä. Tänä talvena löysin kyseisen järven Kansalaisen karttapaikan haulla. Ehkä tällaiset nimien toisinnot antavat valaistusta muunkin kielen siirtymille ja toisinnoille.
Jaska kirjoitti:aikalainen kirjoitti:Outoa:
* soita tarpovat saamelaiset ovat imaisseet tietyn muotoista suota tai jänkää kuvaavan sanan germaaneilta
* kartan vuotso-johdannaiset eivät ole kapeita soita tai jänkiä (erästä lappilaista lukuunottamatta)
Saamelaiset ovat lainanneet paljonkin sanoja germaaneilta. Eräs vaihtoehto on, että sanan merkitys olisi täsmentynyt vasta Lapissa - germaanissahan siihen ei liity mitään kapeaa vaan pelkkää märkyyttä. Niinpä nykyisen saamelaisalueen eteläpuoliset nimet olisi voitu antaa ennen merkityksen kehitystä 'märkiö' --> 'kapea vetinen jänkä'.
Muinaisruotsissakin tuon sanan vastineella nimettiin järviä: vaate 'sjö'.
Jaska kirjoitti: Samasta luoteisgermaanisesta sanasta *wātjō lienee lainattu suomen sana vataja 'alava, vesiperäinen maa', vaikka tätä yhdistäntää eivät näy etymologiset sanakirjamme esittävän.
aikalainen kirjoitti:Taavetti kirjoitti:Tällä hetkellä asun paikassa, jossa lähin järvi on eräs Vuohtojärvi.
Noin 20 km päässä tästä, Reisjärvellä on Vuohtajärvi, joskus nimi ovat kansan suussa vaihtunut Vuohtojärveksi, ilmaisesti kylämme järven vaikutuksesta.
Kumpikin järvi on pienehkö ja pyöreähkö. Näille on vaikea kuvitella nimeä "Kapeasuonjärvi". Järvet sijaitsevat vesistöjensä latvoilla, noin 15 km:n päässä toisistaan. Välissä on Suomenselän vedenjakaja. Periaatteessa nimet voisivat juontua jonkin merkittävän paikan nimestä vedenjakajalla, mutta kartalla sellaisesta ei näy selviä merkkejä. Yksi muinaismuisto on keskivaiheilla.
Outoa:
* soita tarpovat saamelaiset ovat imaisseet tietyn muotoista suota tai jänkää kuvaavan sanan germaaneilta
* kartan vuotso-johdannaiset eivät ole kapeita soita tai jänkiä (erästä lappilaista lukuunottamatta)
Jaska kirjoitti:Vuojolainen
Suomessa on kaksi erillistä Vuojo-paikannimien esiintymäaluetta, läntinen ja itäinen. Näillä voi myös olla eri alkuperä, koska itämurteinen vuojolainen on viitannut saamelaiseen, ja se onkin selvä laina harvinaistuneesta saamenkielisestä nimityksestä vuovjo 'saamelainen'. Tämä nimitys palautuu alkuperäiseen suomalais-saamelaisen kantakielen (tai länsiuralilaisen murteen) asuun *vakjalaŋći, joka suomessa olisi kehittynyt säännöllisesti asuun **vaajalainen (ei olemassa) ja jonka vastine vatjassa on vadd'alaine 'vatjalainen'.
Saamelaisilla ja vatjalaisilla on siis yhteinen vanha nimitys, joka perustuu sanaan *vakja 'vaaja, kiila'. Vaaja voi olla monenlainen esine, mm. jousen ammus eli nuoli, mutta eräs - "vilkunalaisittain" monien muidenkin kansojen nimien selittämisessä yleinen - selitys on 'kapula tai pulikka' (myös kainulaiset ja pirkkalaiset on haluttu selittää samasta motiivista lähtien).
TTJ kirjoitti:Hmm. Kuinka vanha tuo vuojolainen-nimitys suomalaisissa murteissa mahtaa olla? Onkohan kukaan tehnyt vertailua lappi/lapin- ja vuojo-alkuisten paikannimien sijoittumisesta.
Olisko tuo ehkä hiukan huonosti suomalaisen suuhun istuva vuojo- voinut muuttua myös paikannimissä muotoon vaaja? Vaaja-alkuiset paikannimet näyttävät pikavilkaisulla painottuvan itä-Suomeen. Tosin Väestörekisteristä löytyi toistasataa Vuojolaista, muttei ainuttakaan Vaajalaista.
aikalainen kirjoitti:TTJ kirjoitti:Hmm. Kuinka vanha tuo vuojolainen-nimitys suomalaisissa murteissa mahtaa olla? Onkohan kukaan tehnyt vertailua lappi/lapin- ja vuojo-alkuisten paikannimien sijoittumisesta.
Olisko tuo ehkä hiukan huonosti suomalaisen suuhun istuva vuojo- voinut muuttua myös paikannimissä muotoon vaaja? Vaaja-alkuiset paikannimet näyttävät pikavilkaisulla painottuvan itä-Suomeen. Tosin Väestörekisteristä löytyi toistasataa Vuojolaista, muttei ainuttakaan Vaajalaista.
Mielenkiintoinen havainto. Savolaisessa murteessahan ei voi olla sanaa vaaja, joten kartantekijä on sen jostain muusta lähtömuodosta tuottanut. Alkuperäisenä muotona voisi olla vaikkapa jotain sen tapaista kuin voaja tai vuaja.
JakomäenNeruda kirjoitti:En tiennytkään, että Alvejärviä on Suomessa. Nimi on mielenkiintoinen, sillä se muistuttaa kalevalaista Aluenjärveä, johon taivaalta tipahtava tuli (meteori?) putoaa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalaise ... j.C3.A4rvi
TTJ kirjoitti: Kansanrunoja ei kannata kuitenkaan tulkita liian tarkasti sillä taiteilijan vapaus on vallinnut ennenkin ja etenkin kalevalaismitallisessa runoudessa tärkeät alkusoinnut ja kertaukset johtavat usein selkeisiin ristiriitoihin kun estetiikka ajaa täsmällisyyden ohitse.
Taavetti kirjoitti:TTJ kirjoitti: Kansanrunoja ei kannata kuitenkaan tulkita liian tarkasti sillä taiteilijan vapaus on vallinnut ennenkin ja etenkin kalevalaismitallisessa runoudessa tärkeät alkusoinnut ja kertaukset johtavat usein selkeisiin ristiriitoihin kun estetiikka ajaa täsmällisyyden ohitse.
Lisäksi, kuteen tiedämme, runot ovat kulkeneet muistitietona ties kuinka kauan, kymmeniä sukupolvia ainakin. Kuultu ja muistettu harvoin kertautuu täsmälleen samana, vaan muistin muuntumia ja vapauksia saattaa ilmetä samankin henkilön eri versioissa, saati kun muisti on siirtynyt kerta toisensa jälkeen uusille ja uusille sukupolville. Paikatkin saattavat vaihtua laulajan muuttaessa, tai unohtaessa alkuperäisen, olkoon unohdus sitten tahaton tai tahallinen.
Pohjola puolestaan vaikuttaa paikalta, joka saattaa löytyä melkein mistä tahansa.
Paluu Kulttuurintutkimus ja folkloristiikka
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 36 vierailijaa