sumu kirjoitti:aikalainen kirjoitti:sumu kirjoitti:Mitä termi verotus käsittää kun puhutaan pirkkalaisten verotuksesta lapissa? Suurista selkosilta on vaikea verotettavaa tavoittaa jos käytäntö ei hyödytä molempia.
Verotus oli järjestetty lapinkylittäin. Eli kun Ruotsin ja Suomen maatiloja verotettiin yksittäin, niin Lapissa verotettiin kyliä. Ilmeisesti kylän piti kerätä vuotuiset verot valmiiksi kokoon. Pirkkalaisjärjestö kävi sitten vaan noutamassa ne joka kylästä.
Veroja maksetaan kun on pakko tai kun uskotaan saavan palveluita verojen edestä, ehkäpä pirkkalaiset lupasivat uuden hammashoidon.
Kuzmin on käsitellyt Vienan Karjalan verotusta. Alue oli jaettu vaikutusvaltaisille karjalaisille suvuille, jotka keräsivät omista kylistään prazgan l. lapinveron ja saivat vastineeksi harjoittaa alueella kauppaa. Prazga haettiin/lähetettiin ilmeisesti ainakin osin Novgorodiin mutta kaupan tuotto jäi kaiketi suvuille. Paikalliset tuskin ilahtuivat prazgasta mutta kaupanteko lienee silti kiinnostanut, esim. suolaa tarvittiin varmasti.
"Nykyisen Vienan Karjalan alueelta luotettavimpia lähteitä ovat kuitenkin 1400-luvun kauppakirjat, jotka koskevat nykyisessä Vienan Karjalassa ja Vienanmeren Karjalanrannalla sijainneita Karjalan lasten viiden suvun (Roukkula, Kuurola, Valtola, Viimola ja Tiurola) nautinta-alueita (kartta 1-7). Kauppakirjoista tiedetään, että edellä mainittujen sukujen edustajilla oli asuinpaikoillaan etuoikeuksia lappalaisten kanssa käytävään kauppaan; he kantoivat heidän nautintamaistaan prazgaa eli ns. lapinveroa (MPIK: 24, 106–107, 121–122). Prazga oli 1400–1500-luvulla yksi aprakan laji eli eräänlainen feodaalisen vuokramaksun kaltainen elinkeinovero, jota perittiin kalastus- ja metsästysalueiden käyttöoikeudesta (Žukov 2003: 312). Esimerkiksi Ivan Menujev veljineen osti Oleksei Kargolskilta ennen vuotta 1459 maa-alueen, johon kuuluivat maat, vesistöt, lappalaiset ja prazga eli lapinvero (MPIK: 106). Hovra Kokujeva myi vuorostaan novgorodilaiselle posadnikille (ruhtinaan käskynhaltijalle) 1450-luvulla isänsä maat, vesistöt ja metsät lappalaisineen (MPIK: 101). Nämä tiedot antavat olettaa, että lappalaiset joutuivat melko varhain riippuvaisiksi ”karjalaisista mahtisuvuista” (sukuylimystöstä), jotka ottivat haltuunsa lappalaisten alueita ja verottivat heitä. Tähän viittaa myös mm. suuriruhtinas Iivana III:n testamentti vuodelta 1504, josta saadaan tietää, että sekä Metsä-Lappi että Villi-Lappi kuuluvat Karjalanmaahan (ven. Korelʹskaja zemlja) eli Laatokan Karjalaan (SGGD: 393).
Nykyistä Vienan Karjalaa nimitetään asiakirjoissa Metsä-Lapiksi (Lešaja Lopʹ) tai vain Lapiksi (Lopʹ), jossa maat ja vesistöt on jaettu viiden suvun kesken. Sen lisäksi Kuolan niemimaata Turjanniemeen saakka kutsuttiin tuona aikana nimellä Dikaja Lopʹ eli Villi-Lappi, jossa karjalaiset samoin verottivat lappalaisia eli perivät lapinveroa (MPIK: 106–107, 121–122)."
http://www.sgr.fi/susa/94/kuzmin.pdfVrt. tilanne Pohjanmaalla, yhden lähteen mukaan, joka on tuohikirje 286, vuosilta 1360-1380:
`От Григория к Дмитру. [У нас всё в порядке (?)]. А ты ходи (т. е. совершай свои обходы), не бойся — заключили мир по старой границе князя Юрия. [А меня (?)] послали к карелам на Каяно море. А ты смотри не помешай, не напакости каянцам и себе не заполучи худой славы. Если ты уже собрал прошлогоднюю дань, собери и за меня. А узнаешь, [что] я не пойду [к Носу (или: к Ное)], тогда ты иди. А дома всё в порядке. А ко мне кое-что из вестей переправляй. Если сможешь, помогай мне чем-нибудь'
"Grigori Dimitrille. Meillä kaikki hyvin. Mutta sinä mene äläkä pelkää, tekivät rauhan ruhtinas Jurin vanhan rajan mukaisesti. (Minut aikaisemmin) lähettivät karjalaisten luo Kajaanin merelle. Älä aiheuta harmia kajaaneille äläkä itsellesi. Ota se mikä on sovittu. Jos olet jo ottanut edellisen vuoden verot ota (niistä?) minullekin. Jos saat tietää, että minä en mene Noisniemeen(?), niin silloin sinä mene. Ja kotona ollaan terveinä. Lähetä minulle tiedoksi (?) viestit. Jos voit, niin auta minua jollakin tavalla".
http://gramoty.ru/index.php?no=286&act=full&key=bbP.S. toimintamalli on ilmeisen yleispätevä, koska osa tai pääosa veroista tuntuu aina menevän jonnekin muualle: Novgorodiin, Tukholmaan, Brysseliin jne. ja aina löytyy paikallisia jotka hyötyvät järjestelystä.