jussipussi kirjoitti:Jaska kirjoitti:1. Se pointti on, että ne germaaniset lainasanat, jotka tavataan nykysaamelaisissa kielissä, on lainattu eteläisessä/lounaisessa Suomessa - sijainnin todistavat ne paikannimet, joissa esiintyy germaaninen sana, jossa on kuitenkin saamelaisia tunnusmerkkejä. Eli suomalaiset eivät ole alkuaan antaneet noita nimiä.
2. On siis oletettava, että Lapin saamelaiskielten esimuoto on levinnyt sinne lounaisesta Suomesta (Kokemäenjoelta, ei välttämättä Varsinais-Suomesta).
3. Se taas, että saame olisi levinnyt Vienasta ensin Etelä-Suomeen ja sieltä Lappiin, on aikaa kaukaa haettu malli. Se ei olisi mahdoton, mutta sille pitäisi löytyä vankkoja perusteluja - esimerkiksi Vienasta olisi pitänyt siirtyä ihan väärälle kasvillisuus- ja ilmastovyöhykkeelle ja sitten takaisin.
4. Lisäksi saame jakaa itämerensuomen kanssa monia germaanisia ja balttilaisia lainasanakerrostumia, ja siinä on myös keski- ja myöhäiskantasuomalaisia lainasanoja. Näyttää siis siltä, että saamea on jatkuvasti puhuttu välittömästi kantasuomen pohjoispuolella - Vienassa piipahtaminen ei sovi tähän kuvaan..
Numeroin Jaskan vastaukset tuohon lainauksen sisään.
1. Edelleen ne on voitu lainat Aikion mallin mukaisesti.
2. Miksi alkumuodon on ollut pakko tulla lounaisesta Suomesta, kts kohta 1.
En ole varma, mikä täsmälleen on keskustelussa pariin kertaan mainittu "Aikion malli". Aikiohan ei ole esittänyt mitään monoliittista Saamen Teoriaa, vaan joukon saamen historiaa pohtivia esseitä (joista
viimeisin tältä vuodelta, suosittelen lukemaan jos ette ole jo).
Silti kantasaame Kokemäenjoella vaikuttaa jo liioittelulta. Saman logiikan mukaan, koska vepsässä on vanhoja germaanisia lainasanoja ja varsinais-Suomessa suunnilleen yhtä vanhoja germaanisia mutta lainattuja paikannimiä, vepsän on täytynyt siirtyä asuinsijoilleen Kokemäenjoelta?!
Näistä vanhoista lounaisista saamelaistoponyymeistä ei näe, ovatko ne tulleet nimenomaan yhtenäisen myöhäiskantasaamen läpi, vai sittenkin vain
jonkin varhaisen saamelaiskielen läpi. Ainakin
Raasa (← germ. *grasa-) näyttäisi jäljemmältä. Pitkä /aa/ johtuu kyllä selvästi saamelaisesta lainasana-adaptaatiosta *a → *ā (lyhyttä a:ta ei varhaisissa saamelaiskielissä ollut). Eteläsaamessa kuitenkin on
graesie konsonanttiyhtymällä (samoin uumajan-), pohjoissaamessa
rássi ilman sitä (samoin kaikissa turjansaameen saakka), mikä vaikuttaa päinvastoin osoittavan, että kyse
ei kuitenkaan ole kantasaamelaisesta sanasta. Jos sana on lainattu etelä- ja luoteissaameen erillään, se on voitu lainata erillään myös itäsaameen ja lounais-Suomen saameen (ja erityisesti, jos etelä- ja luoteissaame halutaan yhdistää länsisaameksi, näin täytyy olla).
jussipussi kirjoitti:3. Kasvillisuusvyöhyke ei ole riittävä, eikä se koko kielen katoaminen, jota tarjoat seuraavassa postissasi. Katosi saame eteläsuomestakin. Vienaan jäi jälkiä, kuten Etelä-Suomeenkin.
Lisäksi kukaanhan ei ole esittämässä mallia "Viena → Etelä-Suomi → Lappi". Entiset "järvisaamelaiskielet" kyllä kait palautuvat samaan kantasaameen kuin nykyisetkin (eli eivät olleet juuri ja juuri "parasaamelaisia"), mutta niitä ei oikein voi pitää myöskään nykyisten saamelaiskielten esimuotoina. "Vienalaisteoriassa" saame olisi levinnyt rinnakkain luoteeseen ja lounaaseen, "Laatokan-teoriassa" rinnakkain länteen ja pohjoiseen.
---
Saamen murre-eroista saadaan minusta sitten kyllä hyvä argumentti idästä länteen leviämistä vastaan ja etelästä pohjoiseen leviämisen puolesta. Eteläsaame (ja osin uumajansaame) on paitsi arkaainen, myös varhain eriytynyt. Itäsaame on taas (hieman) yhtenäisempi ryhmä. Jos nykyiselle Saamenmaalle olisi tultu suunnilleen idästä päin, niin päinvastoinhan kuolansaamen olisi pitänyt jäädä asuinsijoilleen ensin ja siis eriytyä ensin?
Se mitä tiedämme keminsaamesta ja siitäkin eteläisemmistä saamelaiskielistä viittaa siihen että ainakin nämä olivat itäsaamelaisia, lähinnä inarinsaamen tapaisia (joskin koltta ja kuolansaame erottuvat itäsaamen joukossa lähinnä innovatiivisuudellaan, jonka voisin arvata osin olevan nuortakin?) Edelleen normaalisti pohjoissaamen murteeksi luetusta merisaamesta Ruijassa on todettu vanhoja itäsaamelaisia arkaismeja, joten vaikuttaa siltä, että pohjoissaame on levittäytynyt itäsaamelaiskielten kustannuksella nyk. Ruotsin ja Käsivarren suunnalta itään ja epäilemättä juuri makroporonhoidon voimalla; tunnetustihan meri-, inarin- ja kolttasaamelaiset eivät ole perinteisesti tätä harjoittaneet.
Jonnekin vuosien 0-500 kieppeille voisi siis rekonstruoida seuraavantapaisen tilanteen: eteläsaamea puhutaan nykysijoillaan tai hieman itäisemmällä painotuksella (kuitenkin Skandinaviassa), luoteissaamea Perämeren jokivarsilla, itäsaamea Kainuussa (ja lisäksi jälkimmäistä kahta tuntemattomassa määrin pohjoisempanakin), Etelä-Suomessa saamen kuollutta neljättä haaraa. Asemaa on epäuskottavaa selittää siten, että Vienasta tulisi ensin yksi porukka Keski-Kölille, ja sen jälkeen perässä muita jotka jäisivät idemmäs? Painopisteanalyysin mukaan kantasaame paikantuisi Keski-Suomeen tai Etelä-Pohjanmaalle, ja kenties etelämmäs jos otetaan huomioon että pohjoiseen (jossa asui keräilijämetsästävää alkuperäisväestöä) oli mitä ilmeisimmin helpompi levitä kuin etelään (jossa asui teknologialtaan yhdenvertaisia tai kehittyneempiä germaaneja ja imsuja).
Voisi lisätä, että kaikki muut havumetsävyöhykkeen laajemmin levinneet uralilaiset kielet tai kansaryhmät ovat levinneet nimenomaan etelästä pohjoiseen: itämerensuomi Suomenlahden yli, sittemmin suomi ja karjala Lappiin asti. Permiläiset ylös Kamaa, sittemmin komit alas Petoraa tundralle asti. Obinugrilaiset (kielet vai kansat?) arovyöhykkeen pohjoisreunoilta alas Obia, sittemmin mansit ja hantit Nenetsiaan asti. Samojedikielet samalta vyöhykkeeltä aina Taimyrille asti, ja myöhään vielä selkupit alas Tazia. Kaikkiin näihin liittyy myös, että pohjoisimmat ryhmät ovat omaksuneet poronhoidon, mutta tämä elämäntapa on etelämpänä tuntematon. Jos saamesta halutaan poikkeustapaus jossa pohjoisuus ja poronhoito olivat jo ikimuinaisia, syiden sietäisi olla melko painavat.
jussipussi kirjoitti:Sitten lisää: Löytyykö itäsaamenkielistä germaani ja balttilainoja. Jos löytyy, niin onko niitä yhtä paljon, kuin pohjoissaamessa. Eteläsaamen lainathan Aikiokin selitti ainakin osittain myöhemmällä lainautumisella, ei Suomessa tapahtuneella.
Löytyy, oleellisesti samassa määrin kuin läntisemmistä. (Tuoreempia skandinaavisia lainoja tietysti selvästi vähemmän.) Aivan vanhimpien 30 lainan joukossa nimenomaan läntiseksi painottuvia on neljä: *leajpē "leppä", *sëstē "säämiskä" (vastaa suom. "hihnaa"), *vuovjē "vaaja", ja vain eteläsaamesta löytyvä
daktere "tytär" (huom. ei ole germaaninen vaan balttilainen laina). Toisaalta balttilaisperäinen *luopē "lapa" ja slaavilaisperäinen *multtē "suopa" ovat säilyneet vain itäsaamessa.
(Tilastot Pekka Sammallahden,
The Indo-European Loanwords in Saami, 2001. Sen voisi vielä laskea miten Aikion sittemmin esittämät "vain" kantasaamen ikäiset lainat jakautuvat.)
Eteläsaamessakin on yllämainitun kaltaisten (
graesie) erilliseltä näyttävien skandinaavisten lainojen lisäksi ihan hyvälukuisesti jo ennen kantasaamea lainattuja germaanisia ja balttilaisia lainoja (esim.
ruevtie ← ks. *ruovtē ← esis. *rawta "rauta").
On lisäksi erinäisiä vain pohjois/luulajan/inarinsaamesta toistaiseksi todettuja sanoja, mutta näiden kielten sanasto muutenkin tunnetaan paremmin kuin Venäjän puolen itäsaamelaiskielten, tai sen puoleen eteläisimpien saamelaiskielten. Eli ei voi odottaakaan, että turjansaamesta tiedettäisiin yhtä monta vanhaa lainasanaa kuin pohjoissaamesta.