Jaska kirjoitti:aikalainen kirjoitti:Sigfrid kirjoitti:Poronhoito on tunnettu elinkeino laajalla alueella Pohjois-Venäjällä, joten ei voitane yksioikoisesti olettaa sen syntyneen kesyttämällä metsäpeura Suomessa. Asiaa tulisi katsoa laakempana erilliskysymyksenä saamalaisuuden muodoista.
Hyvä havainto. Aiheesta oli taannoin jossain ketjussa keskusteluakin, mutta jäi muistaakseni lopputulokseltaan avoimeksi. Samojedit ovat harjoittaneet poronhoitoa Siperiasta Kuolan niemimaalle saakka, ja siitä länteen elinkeino on ollut saamenkielisten hallussa. Tuntuu mahdottomalta, että poronhoito olisi keksitty kahdessa eri paikassa samaan aikaan, joten mielelläni näkisin teorian, joka yhdistää saamelais-samojedilaisen elinkeinon yhteen alkupisteeseen.
Eräs hämäräksi jäänyt asia on, kuinka suurta merkitystä asian tarkasteluun tuo pienporonhoidon ja suurporonhoidon erottaminen toisistaan.
Kyllä se kaikkein perustelluimmalta näyttää, että poronhoito on keksitty erikseen eri alueilla. Ensiksi on tärkeää korostaa, että tässä tarkoitan termillä poronhoito nykyisenkaltaista poropaimentolaisuutta, en sitä että porukka omistaa kaksi vetoporoa.
1. Etelä-Suomesta ei ole arkeologisia eikä historiallisia jälkiä poronhoidosta.
2. Lapissa se näyttää syntyneen vasta keskiajalla.
3. Venäjän ja Siperian Tundralle se taas on levinnyt Altain alueelta, mistä samojedikieletkin ovat levinneet.
4. Lapin ja Siperian alan termistöllä ja välineistöllä ei tietääkseni ole yhteistä alkuperää.
4. Siperian poro on eri alkuperää ja isompi kuin Fennoskandian tunturipeura; sillä on jopa ratsastettu.
5. Kyseessä ei liene edes samanaikainen synty; Altain seudulla keksintö on muistaakseni vanhempi.
Pienporonhoidon leviämisvauhtiin liittyy tietysti se, kuinka paljon se on tuonut etua elintasoon. Jos ei tuo paljoa, niin ei se nopeasti levinnyt, ja päinvastoin. Ja onko pien-ph:oon liittynyt vetojuhtien lisäksi myös muutama talviruokittu elikko, jotka ruokinnan avulla ihmisiin tottuneina on ollut helppo panna lihoiksi. Jälkimmäinen olisi oikeastaan muuten samaa kuin suurporonhoito, paitsi pienemmässä mittakaavassa. Mutta valitettavasti en tunne asiaa tarkemmin.
Jaskan numerointia seuraten:
1: Melko selvä juttu, tietysti tunturipeuraa on ruvettu hyödyntämään tundralla, eikä eteläisessä Suomessa, ja etelän saamelaisilla on ollut jokin muu elinkeino.
2. Olen jo aiemmin ihmetellyt, että miten tuo ajoitus on tehty. Koskee ilmeisesti vain suur-ph:a.
4+. Poron kokoero voi olla myös myöhempää jalostusta (jos erotuksissa on pienimmät pantu lihoiksi ja isompia säästelty ratsuiksi) tai porot voivat periytyä tunturipeuran eri alirodusta mutta olla silti elinkeino-know-how:na samaa muinaista juurta. Tai sitten voi olla kuten esitit, kaikki eri kantaa. Näistä pitäisi saada haarukoitua totuus esiin.
5. Tämä juuri tuottaa sen dilemman, jonka aiemmin esitin - miksi jo eka keksintö ei ole levinnyt tunturipeuran koko elinalueelle.
Jaska kirjoitti:Aikalainen kirjoitti:Jos poronhoito olisi keksitty pelkästään saamelaisalueella, niin sieltä poronhoito olisi kaiketi levinnyt muutamassa sukupolvessa tundran suunnassa Siperiaan - väestösiirtona ja/tai know-how:n siirtona - vastaavalla periaatteella kuin muutkin ravinnontuottoa lisäävät innovaatiot. Jos olisi keksitty Siperiassa, niin suunta olisi ollut päinvastainen. Mutta että tuhansien poronhoidottomien vuosien jälkeen sama asia keksitään yht'äkkiä kahdessa eri paikassa, se vaan jaksaa epäilyttää.
Miten niin olisi levinnyt? Ei uusi elinkeino leviä automaattisesti, vaan sitä pitää levittää joko muuttoliikkeellä tai muuten saada jääräpäiset ja konservatiiviset naapurit luopumaan vanhoista ja hyväksi havaituista elinkeinoistaan ja siirtymään uuteen ja riskialttiiseen.
Maanviljelylläkin meni vuosituhansia levitä halki Euroopan - ei todellakaan puhuta sukupolvista vaan
sadoista sukupolvista!
Olen moneen kertaan tällä foorumilla koettanut tuoda esiin, kuinka uusi ravinnontuotantoa lisäävä innovaatio voi saada aikaan uuden väestöaallon, joka leviää muutamassa sukupolvessa valtaville alueille.
Maanviljely ei voinut mennä humauksessa koko Eurooppaan, koska ensin piti keksiä, miten sen saa sovitettua uuteen ilmasto- ja kasvillisuusvyöhykkeeseen. Esimerkkinä nuorakeraamisen maatalous-karjanhoito-väestön leviäminen räjähdysmäisesti (ehkä vain muutamassa vuosikymmenessä) Saksaan, Puolaan, Skandinaaviaan, Suomen rannikolle ja Volgalle. Vastaavasti maatalouden uudet innovaatiot ovat levittäneet väkeä edellisten aaltojen päälle. Eräs pieni aalto 1500-luvulla levitti muutamassa sukupolvessa väkeä ja kielimuotoa eteläiseltä Saimaalta Hämeeseen ja Pohjanlahdelle.
Nyt vain on pohdinnassa, onko samanlaisen leviämisen saanut aikaan tundralla kenties ensin pienporonhoito ja kenties sitten suurporonhoito.
Jaska kirjoitti:Poronhoidon mallina kummallakin alueella on ollut todennäköisesti muiden eläinten paimentaminen - eteläpuoliset kansathan ovat tunteneet karjaeläimet jo vuosituhansia. jollakulla on vain jossain vaiheessa välähtänyt, että miksei metsän otuksiakin voisi kesyttää ja alkaa paimentaa. Lapin kohdalla merkittävänä pidetään norjalaisen lammaspaimennuksen leviämistä karuun pohjoiseen.
Ihmetystäni herättääkin se, että välähdyksiä on ollut kaksi ja suunnilleen samoihin aikoihin.