aikalainen kirjoitti:Kielitieteilijöiden tekemiin absoluuttisiin ajoituksiin kannattaa suhtautua suurella epävarmuudella. Mielestäni ne eivät tiukasti ottaen edes ole kielitiedettä, päin vastoin kuin suhteelliset ajoitukset, joten niissä mennään tänne meidän epätieteellisen "muinaistieteen" puolelle.
Silloin ne kyllä ovat kielitiedettä, kun ne voidaan ankkuroida kielenulkoiseen todellisuuteen kirjallisten muistomerkkien kuten riimutekstien avulla.
aikalainen kirjoitti:Ajoituksissa mättää eniten se, että virhelähteitä ja niistä juontuvia virherajoja ei huomioida kunnolla jos ollenkaan.
Tietenkin huomioidaan. Kielihistoriallisten ajoitusten kohdalla ei kuitenkaan ole mitään mieltä repiä hatusta jotain virhemarginaaleja tyyliin 100 jKr +-42 vuotta, koska sehän juuri olisi näennäistieteellistä! Ei ole mitään luonnontieteellistä ajoitusmetodia, joilla moinen virhemarginaali olisi perusteltavissa. Siitä syystä riittää erittäin hyvin se, että sanotaan "suunnilleen ajanlaskun alun ympäristössä" tai "ensimmäisinä ajanlaskun alkua seuraavina vuosisatoina" tai "vanhemmalla roomalaisella rautakaudella."
Kielihistoriassa riittää, että tiedetään riimutekstien ja roomalaisten lähteiden hajamainintojen perusteella, milloin suunnilleen tapahtui esim. luoteisgermaaninen muutos *ee > *aa. Tämä ankkuroi germaanisen äännehistorian absoluuttiseen aikajanaan, ja lainasanatutkimuksen välityksellä se ankkuroi samalla myös itämerensuomalaisen ja saamelaisenkin äännehistorian absoluuttiseen aikajanaan.
Kun tästä ankkuripisteestä lähdetään ajassa taaksepäin, joudutaan sitten pelaamaan karkeilla noin-arvioilla, mutta itämerensuomalaisen, saamelaisen ja uralilaisen äännehistorian osalta saadaan vanhempiakin ankkuripisteitä esimerkiksi arjalaisista lainasanoista.
Eli absoluuttiset ajoitukset ovat kyllä tieteellisiä, vaikkeivät ne ole vuodentarkkoja. Me TIEDÄMME, että kanta-arjaa puhuttiin vuoden 2000 eKr. tienoilla ja kantagermaania vuoden 500 eKr. tienoilla, ja lainasanatutkimuksen perusteella me tiedämme silloin myös, missä vaiheessa kantauralilaista, kantasaamelaista tai kantasuomalaista äännekehitystä oltiin menossa noihin aikoihin.
Toistan aikalaiselle: absoluuttiset ajoitukset ovat kyllä tieteellisiä, vaikkeivät ne ole vuodentarkkoja. Ajoituksessa on liikkumavaraa eli virhemarginaalia sata tai kauempana menneisyydessä parisataa vuotta suuntaan tai toiseen, mutta on jo mahdotonta venyttää näihin ankkuripisteisiin yhdistettäviä kielentasoja esim. 500 vuotta johonkin suuntaan.
aikalainen kirjoitti: Tanskan riimuilla on paha todistella tuhannen km:n päässä puhuttavaa murretta, kun ei tiedetä edes minkä murteen puhuja se kiertävä riimunkaivertaja on ollut.
Merkityksetöntä.
aikalainen kirjoitti: Ja Jäämeren Makkarasaari, senkin ajoitus on virhelähteet huomioiden kohtuuttoman väljä.
Merkityksetöntä.
aikalainen kirjoitti:Ynnä muuta vastaavaa. Jos mallissasi olet päätynyt johonkin pelkästään absoluuttisen ajoituksen perusteella, niin siltä kohdin voisi vielä hakea vaihtoehtojakin.
Toivottavasti ymmärrät, mitä edellä selitin. Käsityksesi absoluuttisesta ajoituksesta on virheellinen: luulet että ajoituksen pitäisi olla vuodentarkka voidakseen olla absoluuttinen. Ilmeisesti sinua on hämännyt se, että radiohiiliajoituksissa annetaan muitakin kuin pyöreitä vuosia. Mutta minulla on sinulle uutinen:
nämä kaksi ajoitusta ovat tasan yhtä absoluuttisia ja yhtä tarkkoja! Ja yhtä tieteellisiä. 1) Kirves on ajoitettu vuoteen 843 jKr. +-70 vuotta.
2) Lainasana on ajoitettu äännehistoriallisin kriteerein suunnilleen viikinkiajan alkuun.
Olennaista ei siis ole se, millä tavalla virhemarginaali ilmaistaan, vaan se, millä menetelmällä ajoitus on saatu. Pohdiskele tätä kunnes ymmärrät.
aikalainen kirjoitti:Toinen kummallisuus on kielitieteilijöiden hinku selittää lainasanat siten, että kantakielet ovat olleet vierekkäin. Ilmeisesti kuvittelevat lainasanojen siirtyvän kielirajan reunalta, vaikka lainasanat tulevat kauppiaiden ja kauppa-asemien kautta suoraan maakunnan ytimeen.
Merkityksetöntä.
Ja kuka muka olettaa kantakieliä puhutun vierekkäin ja lainasanoja omaksutun vain reunakontaktissa? Keksit itse tämän olkinuken.
aikalainen kirjoitti: Balttien, imsujen ja saamelaisten alkukotien on muka täytynyt sijaita naapureina, mutta germaanilainoja voi hyvin tulla 1000 km:n päästä.
Olkinukke.
aikalainen kirjoitti:Myös balttien ja imsujen ja saamien kaukaiset siirtokunnat (kauppa tai uudisasutus) toisen kantakielen seassa ovat mahdollisia, kuten myöhempi leviäminenkin osoittaa. Tässäkin kieliluuloilijoiden epätieteellisiin muinaisselityksiin saisi tulla enemmän joustavuutta. Tämä vaikuttaa siihen, minne kantakodit on sijoitettava eli antaa siihenkin väljyyttä.
Et ole tutustunut tarpeeksi kielitieteen ajoitusmenetelmiin ymmärtääksesi niitä.
aikalainen kirjoitti:En muuten ole löytänyt mitään syytä, miksi kantasaamen alkukoti pitäisi (tai ei pitäisi) kiinnittää juuri Hämeeseen. Ainakaan Hauho-nimi ei sitä edellytä. Itse ainakin pidän alkukodin paikan vielä avoimena.
Kantasaamella on tietysti voinut olla eri aikoina eri ydinalue, ja voidaan erottaa ainakin varhais-, keski- ja myöhäiskantasaame. Kokemäenjokilaakso on se alue, jossa on todisteita germaanien ja saamelaisten kontaktista juuri ennen saamen leviämistä Lappiin. Niinpä voidaan sanoa, että myöhäiskantasaamen alkukotiin ainakin kuului Kokemäenjokiseutu.
aikalainen kirjoitti:jussipussi kirjoitti:Ita-Lapissa käytetään suuresta avonaisesta suosta nimitystä aapa ja Lansi-Lapissa samaa tarkoittaa vuoma.
Molemmat pohjautuvat saameen. Aapa /ahpi on näistä vanhempi. Siinä on yksi esimerkki jonka tiedän sopivan kahteen aaltoon. Voi sen varmaan selittää toisinkin.
Eikös tuo aapa/ahpi ollut germaanilaina sanan hav eli meri muinaisesta muodosta.
Oli joo:
http://www.sgr.fi/susa/91/aikio.pdf