aikalainen kirjoitti:Talvikylä-instituutio? Talvella asuttiin keskitetysti isossa kylässä ja kesällä hajaantuneina. Joskus olen kivikauden kuvauksista saanut vaikutelman, että tuollainen olisi ollut jo saamelaisia edeltänyt asumisjärjestely, muistaakseni kampakeraamikoilla, ja sekin kai ihan vaan käytännön sanelema. Mutta sou vot, ei se selitä alkuunkaan, miksi saamenkieli levisi kielirajan yli vieraskieliseen naapurikylään.
Vai tarkoitatko kenties talvikylän kyläkokouksia? Käsittääkseni kylä- ja heimokokoukset ovat tyypillisiä kaikille ihmisyhteisöille. Jotenkinhan paleoväenkin on täytynyt perhekuntien pyyntialueet jakaa ja kalapatojen rakentaminen ja käyttö organisoida ja lähiseudun ihmisten ristiriidat ratkoa. Vieläkään ei kieli leviä.
Mutta leikitäänpäs, että seudun paleokieliset kotakunnat eivät osanneet kokoontua keskustelemaan yhteisistä asioistaan. Niinpä he palkkasivat saamelaisia johtamistaidon konsultteja opettamaan heille sitä jaloa taitoa. Samalla he oppivat muutaman aiheeseen liittyvän saamenkielisen termin. Mutta yhä olisi paleokylän kielenä paleokieli eikä saame.
Ei tästä vaan saa toimivaa selitystä saamen leviämiselle.
Me emme tiedä, oliko "saamelainen" talvikyläinstituutio jotenkin kekseliäämpi ja kehittyneempi kuin sitä aikaisempi. Eron ei tarvitse olla iso, että uusi "innovaatio" ja siihen liittyvä kielellinen aines leviää. Ja Malloryn esimerkit osoittavat, että uusi kieli voi levitä, vaikka uutta hierarkkista järjestelmää toteuttavatkin alkuperäisen kielen puhujat.
Esimerkiksi sana suksi on meillä uralilaisperäinen, vaikka Suomessa on tunnettu suksi esineenä jo paljon ennen uralilaistumista; sana miekka on germaanisperäinen, vaikka Suomessa on tunnettu miekka esineenä jo ennen kantagermaanin kautta. Ehkä jokin pieni ero/etu toisen kansan käyttämässä vastaavassa esineessä on johtanut siihen, että siitä on käytetty uutta sanaa, joka sitten on levinnyt yksinomaiseksi.
Juuri siksi, koska me emme tiedä paljonkaan muinaisaikojen lappilaisten yhteiskunnallisista instituutioista, emme voi sulkea pois sitä, etteikö kieli olisi voinut vaihtua sellaiseen liittyvän innovaation avulla. Se on siis edelleen mahdollisuus, niin kuin moni muukin asia on mahdollisuus kielenvaihdon selittäjänä.
Vain silloin kun tiedetään varmasti, ettei mitään eroa ollut, voidaan sanoa, ettei ole mahdollista selittää kielenvaihtoa tietyn piirteen avulla.
aikalainen kirjoitti:Jaska kirjoitti:Ei siis tarvitse olettaa saamen puhujien massamuuttoa; saamelaisen organisaation sekä sen aiheuttaman prestiisin ohella seka-avioliitot ovat johtaneet kaksikielisyyden kautta kielenvaihtoon. Esimerkiksi.
Seka-avioliitot ... nyt sentään puhutaan jo selkeästi ihmisten leviämisestä.
Tällä foorumilla olen jo aiemminkin tuonut esiin, että seka-avioliiton lapset eivät rupea puhumaan toiskielisen vanhempansa kieltä, vaan leikkikavereidensa ja ympäröivän yhteisön kieltä. Tästä on maailmalla niin paljon esimerkkejä, että asiasta ei pitäisi olla epäilystä. Tämän luulisi olevan myös muinaisuuden selittämisestä kiinnostuneelle kielitieteilijälle pohdintojen peruskiviä.
Tietysti ihmisiä liikkuu jonkin verran, koska kieli ei leviä joen yli huutamalla. Mutta esimerkissä ei ole kyseessä varsinainen väestöliike, eli se että yhdellä kertaa lyhyessä ajassa iso joukko uudenkielisiä ihmisiä muuttaisi vanhan kielen puhujien alueelle tai keskuuteen.
Kielenvaihto tapahtuu askelittain. Stereotyyppinen mutta hienojakoinen kielenvaihto etenisi sukupolvi kerrallaan (moderni esimerkki):
1. sukupolvi: äidinkielenä saame.
2. sukupolvi: äidinkielenä saame, joku perheestä osaa auttavasti hallintokieltä/enemmistökieltä (suomi, ruotsi tms.).
3. sukupolvi: äidinkielenä saame, kaikki osaavat hyvin myös hallintokieltä/enemmistökieltä.
4. sukupolvi: saame ja hallintokieli/enemmistökieli tasavahvoja.
5. sukupolvi: äidinkielenä hallintokieli/enemmistökieli, saamea käytetään enää rajatuilla elämänalueilla.
6. sukupolvi: äidinkielenä hallintokieli/enemmistökieli.
Eli jossain vaiheessa ympäröivän yhteisön kieli on toinen kuin pari sukupolvea sitten. Tuntuu kuin yrittäisit kiistää itse kielenvaihtoa, vaikka se on taatusti todellinen ilmiö ja genetiikan tulosten perusteella muinaisuudessakin looginen välttämättömyys. Ei kielialue syrjäytä toista pelkästään niin, että uudet asukkaat syrjäyttävät entiset, vaan paljon yleisempää on, että joukko uusia asukkaita asettuu aiempien asukkaiden keskuuteen ja onnistuu levittämään oman kielensä näiden käyttöön.
Ja miten ylipäätään rajaat "ympäröivän yhteisön"? Eihän se ole mikään vakio, vaan vaihtelee tilanteittain! Jos kodassa A ja kodassa B on saamenkielinen vaimo mutta kodassa C, D, E ja F paleoeuroopankielinen vaimo, niin kyseiset vaimot puhuvat omissa piireissä keskenään tietysti omia kieliään. Ja vaikka läsnä olisi esimerkiksi kodan C vaimo, kotien A ja B vaimot voivat silti puhua omaa kieltään. Lasten ollessa läsnä ja tällaisen ollessa säännöllistä on tuloksena se, että kotien A ja B lapsista tulee todennäköisesti kaksikielisiä.
Jos seuraavassa sukupolvessa kotaan C tulee myös saamenkielinen vaimo, saamelainen kieliympäristö ilmenee edellistä sukupolvea useammassa kombinaatiossa. Kolmessa kodassa on kaksikielisiä lapsia ja kolmessa yksikielisiä, jotka ehkä omaksuvat toisesta kielestä lainasanoja. Ja niin edelleen.
Kielenvaihto tapahtuu kaksikielisyyden kautta.aikalainen kirjoitti:Juuri hiljattain annoin esimerkin Helsingissä havaittavasta ilmiöstä, että jopa kummankin (!) vanhemman ruotsinkielisyydestä huolimatta lapsi oppii ympäristösta (de-facto -ykköskielekseen) suomen. Vastaava ilmiö käy toteen yleensä kaikille maailman miljoonille siirtolaisperheille ja seka-avioliittoperheille. Viimeksi aiheesta antoi foorumin lukijoille
erittäin havainnollisen kuvauksen nimimerkki putkonen.
Tämäkään ei ole lupaava selitys saamen leviämiselle.
Ai seka-avioliitot? On se, sinun näkemyksesi kielenvaihtoprosessin kulusta on vain turhan rajoittunut. Oletat, että lapset oppivat vain
yhden kielen ympäristöstään, vaikka nimenomaan kielenvaihtotapauksissa mennään kaksikielisyyden kautta.
Sitä paitsi tämä ei ole niinkään malli kuin mekanismi: olipa lopullinen syy prestiisille mikä hyvänsä, kielenvaihto tapahtuu useimmiten juuri seka-avioliittojen kautta.
aikalainen kirjoitti:Jaska kirjoitti:Prestiisi liittyy hyvin moneen asiaan, mutta se harvoin yksinään "abstraktina statuksena" riittää vaihtamaan kenenkään kieltä. Totuus on silti se, että:
1. kielen tiedetään vaihtuneen Lapissa saameen, ja
2. kielenvaihtoon liittyy aina voittavan kielen prestiisi,
3. vaikka lopullinen kielenvaihdon syy jäisikin ikuiseksi arvoitukseksi.
Joo, prestiisi voi olla lisävipuna, mutta primääriksi selittäjäksi se on useimmiten liian unelmahöttöinen.
Prestiisikään ei ole varsinaisesti selitys, vaan se liittyy siihen mekanismiin, jolla kieli vaihtuu - aivan kuten seka-avioliitot. Nämä kaksi tasoa on tärkeää erottaa toisistaan. Kun tiedetään kielen vaihtuneen, tiedetään että prosessiin on liittynyt seka-avioliittoja ja prestiisiä.
Eli syy kielenvaihtoon voi olla yhteiskunnallis-institutionaalinen, tekninen, elinkeinollinen tai muu innovaatio. Mutta olipa syy mikä hyvänsä, kielenvaihtoon mekanismina liittyy seka-avioliittoja, kaksikielisyyttä ja leviävän kielen prestiisi.