ristoilmari kirjoitti:tiede etenee tutkimuksen, ei niinkään keskustelun kautta
Sen sijaan on maallikollekin selvää, että jakokärkinen tasaristi on ihan eri symboli kuin kristittyjen pitkävartinen pölkkyristi. Enpä ole kenenkään maallikon vielä milloinkaan kuulleen huudahtavan, että Udmurtian lipussa olisi kristittyjen symboli, enkä usko sinunkaan moista kuulleen. Ja jos kysyisit, niin 99 % vastaisi, ettei se ole kristittyjen risti (ja niistä lopuista puolet olisi marsilaisia ja loput vakavasti heikkolahjaisia / lievästi vajaamielisiä, ulkomaaksi debiilejä).
jussipussi kirjoitti:Tehdäänkö noissa muissa ketjuissa ja aiheissa tiedettä?
5. Kantasaamelaiset osasivat valmistaa rautaa ja aiemmin muita metalleja. Kantasuomalaiset eivät osanneet valmistaa rautaa, mutta muita metalleja kyllä. Nämä perustuvat itä- ja pohjois- Suomesta löytyneisiin uuneihin, jotka on ajoitettu ajanlaskun alun tienoille. Tuolloin Kantasuomalaiset olivat jo Virossa ja hyvinkin oppivat siellä raudanteon germaaneilta.
It has been independently noted by Heikkilä (2011: 75–76) and Häkkinen (2010b: 61) that there is, indeed, a surprising correlate to the expansion of Saami in the archaeological record of Lapland. The period between 250–800 AD in Lapland is characterized by ‘archaeological invisibility’: the production of iron and ceramics ceased, and finds from this period are scarce and scattered. Metal objects associated with this period are imported. In Carpelan’s words, “no recognizable type of archaeological relic seems to be characteristic for the Middle Iron Age of the northern and eastern cultural sphere.
Rekonpoika kirjoitti:5. Kantasaamelaiset osasivat valmistaa rautaa ja aiemmin muita metalleja. Kantasuomalaiset eivät osanneet valmistaa rautaa, mutta muita metalleja kyllä. Nämä perustuvat itä- ja pohjois- Suomesta löytyneisiin uuneihin, jotka on ajoitettu ajanlaskun alun tienoille. Tuolloin Kantasuomalaiset olivat jo Virossa ja hyvinkin oppivat siellä raudanteon germaaneilta.
Hyvin vaikea uskoa että itämerensuomalaiset jotka asettuivat Suomea väkirikkaampaan Pohjois-Baltiaan ja ennen pitkää asuttivat myös koko Suomen eivät olisi osanneet valmistaa rautaa, mutta saamelaiset jotka eivät saaneet germaaneja pois Suomesta ja maanviljelyäkin harjoittivat vain tietyillä Etelä-Suomen alueilla olisivat.
Lisäksi metallin ja keramiikan tuotanto Lapissa loppui ajanjaksona joka liitetään saamelaisten saapumiseen. Aikio:It has been independently noted by Heikkilä (2011: 75–76) and Häkkinen (2010b: 61) that there is, indeed, a surprising correlate to the expansion of Saami in the archaeological record of Lapland. The period between 250–800 AD in Lapland is characterized by ‘archaeological invisibility’: the production of iron and ceramics ceased, and finds from this period are scarce and scattered. Metal objects associated with this period are imported. In Carpelan’s words, “no recognizable type of archaeological relic seems to be characteristic for the Middle Iron Age of the northern and eastern cultural sphere.
Tässä voisi epäillä olivatko pohjois-Suomen ensimmäiset raudantekijät vain pieniä siirtokuntia jotka tyhjenivät verrattain nopeasti. Näistä on esimerkkejä, norjalaisten Amerikan-retkestä venäläisten 1600-luvulla kartalta kadonneeseen kaupunkiin Pohjois-Siperiassa. https://en.wikipedia.org/wiki/Mangazeya
Sigfrid kirjoitti:Olettaisin ettei raudanvalmistus ollut liikkuvaa elämää ja harvassa asuneille saameille niin tärkeä kuin etelän tiiviimmin asuneille klaaneille. Pienriistan pyynnissä ei raudasta ollut suurtakaan apua. Pienriista metsästettiin nuolilla ja ansoilla. Ansoilla sai isoakin riistaa. Käytännössä rautaa vastaavan nuolen pään saa sata kertaa vähemmällä vaivalla suoraan luonnosta. Etelän sekataloudessa elettiin kilpavarustelua klaanien välillä. Ase asetta vastaan vertailussa rauta oli parempi.
wejoja kirjoitti:Sigfrid kirjoitti:Olettaisin ettei raudanvalmistus ollut liikkuvaa elämää ja harvassa asuneille saameille niin tärkeä kuin etelän tiiviimmin asuneille klaaneille. Pienriistan pyynnissä ei raudasta ollut suurtakaan apua. Pienriista metsästettiin nuolilla ja ansoilla. Ansoilla sai isoakin riistaa. Käytännössä rautaa vastaavan nuolen pään saa sata kertaa vähemmällä vaivalla suoraan luonnosta. Etelän sekataloudessa elettiin kilpavarustelua klaanien välillä. Ase asetta vastaan vertailussa rauta oli parempi.
Nojatuoli-fantasiat näemmä edelleen voimissaan. Riistan käsittelyssä paras apuväline on edelleen terävä puukko, polttopuiden pilkkomiseen kirves, avannon hakkaamiseen tuura jne., joten tässä mielessä raudan ja raudanvalmistuksen olettaisi kiinnostaneen saamelaisia aivan samoin, kuten kaikkia muitakin kulttuureita tällä planeetalla (mm. Buchwald, Grandin & Hjärthner-Holdar, Peets, Pleiner, Spazier, Stenvik ym.). Koska kokeellinen tutkimus on niin mukavaa, niin kokeilkaa valmistaa "100 x vähemmällä vaivalla rautaa vastaava nuolenkärki suoraan luonnosta". :D
Kinaporin kalifi kirjoitti:jussipussi kirjoitti:Tehdäänkö noissa muissa ketjuissa ja aiheissa tiedettä?
Tuskin, mutta jos todisteita on, ne on vain pakko huomioida, niitä ei voi sivuuttaa. Jos taas ei ole, voidaan niin haluttaessa spekuloida. Täytyy kuitenkin todeta, että tutkijat eivät vaikutelmani mukaan aina helposti tunnusta tai edes huomioi edes toisten tutkijoiden esittämiä todisteita. Olen esimerkiksi ollut havaitsevinani että Saarikivi on hieman mietteliäs Rahkosen löytöjen suhteen, Aikio Häkkisen havaintojen suhteen ja niin edelleen.
wejoja kirjoitti:Nojatuoli-fantasiat näemmä edelleen voimissaan. Riistan käsittelyssä paras apuväline on edelleen terävä puukko, polttopuiden pilkkomiseen kirves, avannon hakkaamiseen tuura jne., joten tässä mielessä raudan ja raudanvalmistuksen olettaisi kiinnostaneen saamelaisia aivan samoin, kuten kaikkia muitakin kulttuureita tällä planeetalla (mm. Buchwald, Grandin & Hjärthner-Holdar, Peets, Pleiner, Spazier, Stenvik ym.). Koska kokeellinen tutkimus on niin mukavaa, niin kokeilkaa valmistaa "100 x vähemmällä vaivalla rautaa vastaava nuolenkärki suoraan luonnosta". :DSigfrid kirjoitti:
Rekonpoika kirjoitti:Metsästäjä-keräilijäkulttuurit saivat tarpeisiinsa rautaa vaihtokaupalla tai keräilemällä, eivät pistäneet sulattoa pystyyn. Esimerkkinä aikoinaan intiaanit Amerikassa, Siperian alkuperäiskansat, jopa Sentinel-saaren asukkaat jotka elävät nykyäänkin kivikaudella haaksirikoista keräämäänsä metalli poislukien.
aikalainen kirjoitti:wejoja kirjoitti:Nojatuoli-fantasiat näemmä edelleen voimissaan. Riistan käsittelyssä paras apuväline on edelleen terävä puukko, polttopuiden pilkkomiseen kirves, avannon hakkaamiseen tuura jne., joten tässä mielessä raudan ja raudanvalmistuksen olettaisi kiinnostaneen saamelaisia aivan samoin, kuten kaikkia muitakin kulttuureita tällä planeetalla (mm. Buchwald, Grandin & Hjärthner-Holdar, Peets, Pleiner, Spazier, Stenvik ym.). Koska kokeellinen tutkimus on niin mukavaa, niin kokeilkaa valmistaa "100 x vähemmällä vaivalla rautaa vastaava nuolenkärki suoraan luonnosta". :DSigfrid kirjoitti:
Kokeellisuus tuo asioihin hyvää tuntumaa. Arkisista hyötyesineistä tulee vielä mieleen pata, tulusrauta, saha, ansaraudat.Rekonpoika kirjoitti:Metsästäjä-keräilijäkulttuurit saivat tarpeisiinsa rautaa vaihtokaupalla tai keräilemällä, eivät pistäneet sulattoa pystyyn. Esimerkkinä aikoinaan intiaanit Amerikassa, Siperian alkuperäiskansat, jopa Sentinel-saaren asukkaat jotka elävät nykyäänkin kivikaudella haaksirikoista keräämäänsä metalli poislukien.
Myös saamelaiset ja paleot ovat varmaan tarkkaan laskelmoineet, onko pienempi vaiva hankkia tavarat turkiksia metsästämällä vai itse valmistamalla.
wejoja kirjoitti:Sigfrid kirjoitti:Olettaisin ettei raudanvalmistus ollut liikkuvaa elämää ja harvassa asuneille saameille niin tärkeä kuin etelän tiiviimmin asuneille klaaneille. Pienriistan pyynnissä ei raudasta ollut suurtakaan apua. Pienriista metsästettiin nuolilla ja ansoilla. Ansoilla sai isoakin riistaa. Käytännössä rautaa vastaavan nuolen pään saa sata kertaa vähemmällä vaivalla suoraan luonnosta. Etelän sekataloudessa elettiin kilpavarustelua klaanien välillä. Ase asetta vastaan vertailussa rauta oli parempi.
Nojatuoli-fantasiat näemmä edelleen voimissaan. Riistan käsittelyssä paras apuväline on edelleen terävä puukko, polttopuiden pilkkomiseen kirves, avannon hakkaamiseen tuura jne., joten tässä mielessä raudan ja raudanvalmistuksen olettaisi kiinnostaneen saamelaisia aivan samoin, kuten kaikkia muitakin kulttuureita tällä planeetalla (mm. Buchwald, Grandin & Hjärthner-Holdar, Peets, Pleiner, Spazier, Stenvik ym.). Koska kokeellinen tutkimus on niin mukavaa, niin kokeilkaa valmistaa "100 x vähemmällä vaivalla rautaa vastaava nuolenkärki suoraan luonnosta". :D
Thurisaz kirjoitti:Mistä löydetty esineistö koostuu? Missä se on valmistettu?
Itse en pysty kuvittelemaan saamelaisia keräilijöinä perinteisessä mielessä vaan turkis tukkureina.
Olisi todella omituista että metallikausilla elävien maata viljelevien kansojen keskuuteen tunkeutuu metsästäjä-keräilijöitä.
Onko tällaista tapahtunut missään ikinä?
Olivatko Pohjois-Amerikkaan menneet turkiskauppiaat keräilijöitä?
Suomessa on aiemminkin löydetty rautakauden luisia nuolenkärkiä
Sigfrid kirjoitti:
Keräilijöitä, missä? Thaimaalaisia marjanpoimijoita? Metsästystä kyllä, mutta myös marjojen ja sienien keräilyä. Myös suomalaiset harjoittivat metsästystä ansoilla, nuolilla, keihäillä, ei pelkästään punatakkisissa metsästysseuroissa, vaan särpimeksi. Ei metsästys tee kansasta keräilijää, muutenhan ahtaasti nähtynä Englannin kuninkaalliset ketunmetsästäjät olivat keräilijöitä Nyt kai se huvi on kielletty.
EsimerkkiSuomessa on aiemminkin löydetty rautakauden luisia nuolenkärkiä
http://yle.fi/uutiset/3-6336957
sumu kirjoitti:Se ettei Suomessa nykyisin pyydetä pienriistaa ansoilla johtuu siitä että kiellettiin liian tehokkaina pyydyksinä aikoinaa.
Paluu Kulttuurintutkimus ja folkloristiikka
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 16 vierailijaa