Jaska kirjoitti:Pystynen ei vain ole seurannut keskustelua alusta lähtien, joten päivitin hänet kartalle.
Myönnetään, en ole seurannut koko monisivuista vänkäysoperaatiota kovin tarkasti, mutta on ehkä aikaista väittää, että olisin jo kartalla.
Jaska kirjoitti:Pystynen kirjoitti:Odotas, mihin me kahta eri lähtömurretta tarvitaan?
Ei mihinkään, koska ei ole todisteita kuin yhdestä per aikataso.
Jaa, muistuukin mieleen, että aikaisemmin foorumilla on myös heitelty jotain sellaisia spekulaatioita, että V-Suomessa olisi ollut rinnan sekä arkaaisempaa että uudempaa kielimuotoa puhuvia germaaneita, jolloin voitaisiin Aura ja Eura ajoittaa suunnilleen samanaikaisiksi. (Ei tietenkään ole mahdotonta, mutta taivun nykyään vahvemmin samalle kannalle Jaskan kanssa, että nämä selittyvät parhaiten juuri eri-ikäisinä lainoina, ennen ja jälkeen luoteisgermaanisen kauden.) Viittasin tässä kuitenkin vanhempiin näkemyksiin Skandinaviasta tulleesta germaanisesta
superstraatista, en mistään "Eura-germaanin" ja "Aura-germaanin" olettamisesta rinnakkain.
Jaska kirjoitti:Pystynen kirjoitti:Kontaktit länteen meren yli olisivat luultavasti olleen ensi sijassa (esi)skandinaavien ja suomengermaanien välisiä, vasta sekundäärisesti imsujen ja germaanien. Vasta viikinkiajalla tilanne selvästi viittaa meren yli Ruotsin suunnalta saatuihin lainoihin. (Kuvaan sopii myös, että näillä main myös skandinaavien tunnettu liikkuvuus radikaalisti kasvaa.)
Samallahan muuten selittyisi hyvin luontevasti myös, miksi vanhoja imsulainoja germaanissa on puolestaan niin heikosti. Syy olisikin sama kuin balttilaisella taholla, eli itse kontaktikieli ei edustanut nykyisiin kieliin johtanutta linjaa, vaan pikemmin länsisuomen levittäytymisen alta kadonnutta substraattilinjaa.
Juuri näin ajatellaankin.
Hyvä vain, jos me (ja kai myös aiheesta viime aikoina kirjoittaneet tutkijat kuten Kallio tai Heikkilä) olemme tästä samaa mieltä, mutta tutkimuskirjallisuudessa oikeasti esiintyvät ilmaisut ovat minusta yleensä olleet varovaisempia vanhan superstraattiteorian uudistamisessa. Onhan kuitenkin vaikka niin, että vielä Koivulehto-vainaan kirjoitelmissa — jopa niissä samoissa joissa uutta teoriaa tukeva aineisto on ylipäänsä kaiveltu esiin — kulkee jatkuvasti mukana Suomenniemen ja Skandinavian yhteyksien korostaminen (lihavoinnit minun):
Koivulehto (1983), artikkelissa "Suomalaisten maahanmuutto indoeurooppalaisten lainasanojen valossa" kirjoitti:Esittämäni germaanisten lainojen uusi, varhaisempi ajoitus poikkeaa näin ollen balttilaislainoille esitetystä varhaisemmasta ajoituksesta siinä, että se on ensi sijassa kielellisiin kriteereihin nojautuva. Se sopii silti hyvin nimenomaan arkeologian tuloksiin, koska niiden mukaan Skandinavian ja Suomen niemen kontaktit ovat pronssikaudella olleet hyvin kiinteät ja varhaiskantasuomen taso sijoittuu parhaiten juuri tuohon aikaan.
Koivulehto (1987), artikkelissa "Namn som kan tolkas urgermanskt" kirjoitti:En germansk inflyttning efter bronsåldern har tydligen också förekommit. Arkeologiskt har det särskilt i kulturen vid Egentliga Finlands kust, mellan Pikis och Letala, påvisats ett starkt germanskt-skandinaviskt inflytande under romersk järnålder, vilker tyder på bosättning närmast från östra Sverige
Sen sijaan hänen kirjoituksissaan en ole nähnyt hiiskahdustakaan siitä, että Suomessa olisi ollut pitkäaikainen kiinteä ja assimiloitumattomana säilynyt germaaniasutus. Rivien välistä lukemiseksi menee, mutta nähdäkseni johdonmukainen tulkinta olisi, että Koivulehto oletti päälainautumissuunnaksi kontakteja Skandinaviaan (olivat sitten kauppateitse, hallitsijaporukalta, tms.), ja vain muutamalle poikkeuspaikannimelle tarvitsee olettaa lainautumista paikallisesta kielimuodosta, jos sitäkään. Voi tietysti olla, että hänet tunteneilla tutkijoilla on hänen näkemyksistään eriävää "hiljaista tietoa".
(Selitys B tässä kai olisi, että *eetra on ensin lainattu yleisnimenä, sillä olisi nimetty paikka ihan imsujen omasta toimesta, ja tämän jälkeen se olisi kadonnut paikannimeä lukuun ottamatta? Tällaistakin tunnetusti tapahtuu, esim. vaikka nimi
Loimaa, keskiajalla
Lodhma, jonka kantasuomalainen originaali *lotma 'laakso' on säilynyt vain alueella itäsuomi–lyydi. Ei kuitenkaan vaikuta optimaaliselta selitykseltä, jos nimi olisi todella voitu antaa samassa kielessä, josta se on lähtöisin.)
Vielä takavuosina myös esim. Aikion ja Kallion kirjoituksista löytää tämäntyyppisiä ilmaisuja:
Kallio (1995), artikkelissa "Suomen kielen kivikautisista lainasanakerrostumista" kirjoitti:Voidaan hyvin olettaa nuorakeraamikkojen puhumasta kielestä kehittyneen läntisessä Keski-Euroopassa kantakelttiä, Skandinaviassa kantagermaania sekä ainakin Itämeren itärannikolla kantabalttia.
Aikio & Aikio (2001), artikkelissa "Heimovaelluksista jatkuvuuteen" kirjoitti:Koska perustelut kantasuomalaiselle asutukselle Suomenniemellä ennen rautakautta eivät ole riittäviä, voidaan alueen tätä varhaisemmasta väestöhistoriasta esittää vain spekulaatioita.
Jaska kirjoitti:Keskustelu koski sitä, että täällä on väläytelty jonkin omaan suuntaansa kehittyneen suomengermaanin olemassaoloa. Sellaiseen vain ei mikään todistusaineisto viittaa.
Niin. Väitin tosiaan, että yksi syy tälle lienee, että asiaa ei ole kunnolla tutkittukaan. Todistusaineistoa ei voi olla saatavilla, jos sen jättää etsimättä. Jos suomengermaani itsenäisenä kielimuotona ylipäätänsä oletetaan — joka siis on hyvin uusi, vasta 2010-luvulla jotenkin vakiintunut käsitys — orastava murteutuminen on kuitenkin oikein odotuksenmukainen ilmiö.
Edellisessä viestissä viittasin jo, että tarkemman tutkimuksen arvoisia äänteellisiä todisteita löytyy, eli monet lainasanat sekä saamessa että itämerensuomessa näyttäisivät osoittavan puolivokaalien klusiiliutumista (
arpi, halpa, hipiä, häpeä, kaipaa…). Monia esimerkeistä on yritetty selittää jos jonkinlaisilla ad hoc -menetelmillä, tai vain viitattu rinnakkaistapauksiin ja jätetty ilmiö selittämättömäksi, esim.:
Aikio 2006, artikkelissa "On Germanic-Saami contacts and Saami prehistory" kirjoitti:A further consonantal criterion is that loanwords in the Proto-Scandinavian period frequently show the (hitherto unexplained) sound substitution PScand *-j- > Saami *-č-, which is not attested in earlier borrowings.
Olisi kyllä taloudellisinta, jos tälläiset ryhmät voitaisiin kaikki selittää samalla tavalla, eli vaikkapa olettamalla suomengermaaniin erilliskehityksiä tyyliin *w > b ja *j > ď. Kyseessä selvästi ei ole mikään kaikissa tapauksissa tapahtunut muutos (ainakin sanan alussa puolivokaali on yleensä säilynyt:
vaahto,
valita,
valta,
veli,
vähä…), mutta karkeasti katsoen se näyttäisi tapahtuvan tyypillisimmin sanansisäisissä konsonanttiyhtymissä (*arwiz > *arbiz, *hiwja- > *hibja-)? Kaikenlaisia substituutioselityksiä samaan aikaan vastustaa, että balttilaisissa lainoissa yhtään mitään vastaavaa ei tapahdu (esim.
hirvi eikä ˣ
hirpi).
Myös sanastollinen ja muoto-opillinen eriytyminen ovat harkinnan arvoisia, vaikkakin hankalampia tutkittavia. Edellistä voisivat edustaa vaikka ne muutamat harvalukuiset lainasanat, jotka 1) näyttävät indoeurooppalaisperäisiltä, 2) osoittavat germaanisille lainasanoille tyypillisiä äännekehityksiä tai -substituutioita, ja 3) eivät edustu tunnetuissa germaanikielissä. Näihin raameihin mahtuu tunnetuista lainaetymologioista ainakin
hera < *šera << kantaie. *serom. Muoto-opin puolella taas voi löytää esim. sellaisia sanoja, joissa jokin germaaninen maskuliini (*-az) onkin ims. lainattu ikään kuin neutrina tai feminiininä (
-o, esim.
hepo), tai päinvastoin (*-ō(n) >
-as, esim.
allas). Voi tietysti olettaa, että jo kantagermaanissa oli sittemmin kadonneita rinnakkaisia erisukuisia asuja, mutta helpommalla päästään, jos pidetään niitä nimenomaan suomengermaanisina.