Mielikuvitus alkaa vähän täytellä aukkoja pisteiden välissä... Katsotaanpa:
1. Mikko Heikkilä on esittänyt, että Kaleva olisi lainattu kantaskandinaavista:
< *χᵃlewaz > skandinaavien merenjumala Hlér.
2. Kalevanpoikiin yhdistettiin punainen väri.
Sanat kaleva ja kalevanpoika tunnetaan suomesta ja virosta ja ne tarkoittavat voimamiestä tai jättiläistä. Viron sanalla kalev on lisäksi merkiys " punainen verka" Tämän nojalla Aulis Oja päättelee kalevanpojan olleen yheiskunnallisena käsitteenä talonpojan vastakohta. Kun talonpojat olivat harmaasarkaisia turpeenpuskijoita, olivat kalevanpojat punaverkaisia "ylimyksiä".
http://paimionkaleva.blogspot.com/2016/ ... iossa.html3. Saamelaiset tunsivat myös nimityksen Kalevanpojille, Gállábártnit. Porukka, joka johti sukunsa merenjumalaan? Kaleva-nimitys olisi lainattu mahdollisesti erikseen itämerensuomeen ja saameen vuoteen 400 jaa. mennessä; kantaskandinaavisissa lainoissa saamessa on äännekorvaus *a --> á.
4. Levänluhdan väestö muistutti geneettisesti nykysaamelaisia, ja alueella on myös saamelaisperäistä paikannimistöä.
5. Levänluhdan vesi oli rautapitoista ja siksi varmaankin puner(rut)tavaa. Pitkään jatkunut (300-800 jaa.) ja rikkaita hauta-antimia sisältävä vesihautaus on todennäköisesti liittynyt paikan piirteisiin: veteen ja rautaan.
Voisiko tässä hahmottua jonkinlainen uskonnollistunut esi-isäkultti, jossa isälinjaiset Kalevanpojat vaikuttivat keskirautakaudella myös saamelaisella Etelä-Pohjanmaalla? Vaurauttahan siellä oli paljon jaossa, koska Pohjolan rikkain kauppareitti meni tuolloin Etelä-Pohjanmaalta Norlantiin ja edelleen Pohjanmerelle.
Nyt saa spekuloida!