Grünthalin juhlakirja 2024

[Jaska]

Itämeren kieliapajilta Volgan verkoille: Pühendusteos Riho Grünthalile 22. mail 2024

Juhlakirja itämerensuomalaisten kielten professori Riho Grünthalin 60-vuotispäivän kunniaksi. Artikkelit löytyvät PDF:inä sivulta:
https://edition.fi/suomalaisugrilainens ... FjMF0VINhm

[Kinaporin kalifi]

Kiitos, tämä Kallion huomio on kiintoisa ja saattaa liittyä alueen N-VL62 pohjaisiin havaintoihin:

"Siinä missä Viitso jakoi koillisrannikkoviron koillis- ja rantaviroon, itse siis jaan myös rantaviron varsinaiseen rantaviroon (länsi- ja keskiryhmä) ja Vaivaran rantaviroon (itäryhmä). Ensimmäinen näyttäisi Kukkosin murteen tavoin muodostaneen oman pohjoiskantasuomalaisen kantamurteensa, joka kuitenkin sijoittui tätä lähemmäksi länsisuomea ja muinaiskarjalaa. Jälkimmäinen taas lienee ollut osa muinaiskarjalaa, jos kohta siinä missä Itä-Vaivara kuhisi nuoria inkerinsuomalaisuuksia, Pohjois-Vaivara edusti geneerisempää muinaiskarjalaa. Tarkempi muinaiskarjalainen dialektologia on kuitenkin jätettävä tuonnemmaksi (vrt. Salminen 1998: 401–403).

...Kukkosin murteen päätyminen Laukaanjoelle jää kuitenkin arvoitukseksi,21 vaikka muinais-karjalan sisarena se lienee Inkerinmaalla vanhempi tulokas kuin muinais-karjalan tytär inkeroinen, joka levisi sinne Karjalankannakselta viimeistään 1100-luvulla. Inkeroisen tavoin myös Vaivaran rantaviro oli alkuaan osa Laatokan luoteisrannikon muinaiskarjalaa, joka nimenomaan Inkerinmaan kautta lienee aikanaan päätynyt Narvanjoelle (vrt. Pajusalu et al. 2012: 248)."

[Kinaporin kalifi]

Vaivaran murteen karjalaisperäisyys voisi selittää sen, miksi Kannaksella on toisaalta hämäläistyyppiin ajautunut Muolaa (o: > uo) ja sen rinnalla paikallisiä Mölömäkiä (o: > ö) ja taustalla molemmissa ilmeisesti olisi siis balttilaistyyppinen laina, vrt. baltin *mala "rinne, äyräs", josta paikallisessa kielessä olisi tullut > mo:la. Kielelliset vaikutteet, kuten o > ö, kun levisivät todennäköisesti myös Vaivarasta Kannaksen suuntaan.

Saarikiven kiintoisan artikkelin tämä lause sivuaa muuten foorumilla muinoin käytyä keskustelua: "Mikkelin Savilahti voisi sekin periaatteessa olla alkuaan ’suvantolahti’, joka olisi saanut nimensä siitä, että se sijaitsee Emolanjoen suussa joen laajenemakohdassa." Kun lause korjataan muotoon "suvantolaisten lahti", voidaan nimi liittää Jääskeen ja jääskeläisiin, jotka mahdollisesti olivat nimenomaan suvantolaisia, ks. https://muinainensuomi.foorumi.eu/viewt ... j%C3%A4ske. Savossa asuneet saamen puhujat olisivat siis kääntäneet saapujien eli jääskeläisten omakielisen nimityksen omalle kielelleen.

Molempien tapausten taustalla olisi siis se, että Kannaksen imsua edeltänyt kieli oli jokin merjan ja saamen välinen siirtymämurre, jos ei nyt sitten ihan merja.

[Muinonen]

Kun Savilahden nimen taustoja miettii on hyvä muistaa että tuon Saimaan luoteisen lahdenpohjukan ympärillä on laajin savipohjaisten maiden esiintymä kymmenien km säteellä. Lähimmät vastaavat ovat Heinolan-Lahden suunnalla ja idempänä nykyisen Savonlinnan ympäristössä. Pellonraivaukselle sopiva savimaa todennäköisesti on vaikuttanut siihen miksi Hämeen suunnalta tulleet uudisasuttajat pysähtyivät juuri tuohon ja miksi Savon ensimmäinen isompi asutuskeskittymä syntyi sinne.