Muinainen Suomi

Kattokka vaik se koht, misä o runo "Lehm ja koiv" ja jolles ymmär ni kat käännöst. Muu suasik o savonkiäline väännös.

http://www.hulimaa.fi/yllarei

Mainioita käännöksiä! Monia tekstejä, ei tosin esim. unkaria jos oikein ymmärsin, yhdistää sana kamina. Se olikin muuten suunnilleen ainoa mitä ymmärsin pampuusiruotsin käännöksestä. Dubrovnikissa on jopa ravintola jonka nimi on Kamina, siellä siis grilli. Kyse on siis tuiki tarpeellisesta sivistyssanasta.

Kinaporin kalifi kirjoitti:Mainioita käännöksiä! Monia tekstejä, ei tosin esim. unkaria jos oikein ymmärsin, yhdistää sana kamina. Se olikin muuten suunnilleen ainoa mitä ymmärsin pampuusiruotsin käännöksestä. Dubrovnikissa on jopa ravintola jonka nimi on Kamina, siellä siis grilli. Kyse on siis tuiki tarpeellisesta sivistyssanasta.

Murrekäännökset oli minustakin mainioita. Tällaista pientä maanläheistä runonpätkää yleiskielelle käännettäessä tunnelma jotenkin kärsii ja kieli tahtoo köyhtyä, varsinkin jos yritetään vain saada esille tarkasti se, mistä alkuperäinen teksti kertoo. Kaikki kääntäjätkään kun eivät ole Juice Leskisiä...

Tämä on hirmu vaikeaa. Mutta vinkkinä, sanan lopussa ännä on heikko. Esimerkiksi sana mitään kuuluu sanoa mittää ja sotaan sottaa (ei me ny tästä mihinkää sottaa ehitä), mutta samalla tavalla loppuännä-hävikki tulee muissakin sanoissa, joissa ei ole konsonantin kahdentumaa.

Mä taho(n) olla niinku lehemä koivun alla.
Mäe taho olla luova.
Mäe taho oppia mittää uutta taitto-ohojelmaa.
Mäe meinaa selevittää äiti-tytär suhetta.
Mäe meinaa viiä sitä kirijettä postii.
Mäe meinaa soittaa Kelan ämmille.
Mäe meinaa muistaa yhtäkkää pin-koodia.

Antakaa mu olla niinku lehemä koivun alla.
Viekää mu(n) väsyny roppa
kamari(n) permannolle, kakluuni ettee.

Huomatkaa merkitysero tahon ja meinaan välillä. Taho merkitsee haluamista tai kyvyttämyyttä, meinaa aikomista.

Sigfrid kirjoitti:Tämä on hirmu vaikeaa. Mutta vinkkinä, sanan lopussa ännä on heikko. Esimerkiksi sana mitään kuuluu sanoa mittää ja sotaan sottaa (ei me ny tästä mihinkää sottaa ehitä), mutta samalla tavalla loppuännä-hävikki tulee muissakin sanoissa, joissa ei ole konsonantin kahdentumaa.

Mä taho(n) olla niinku lehemä koivun alla.
Mäe taho olla luova.
Mäe taho oppia mittää uutta taitto-ohojelmaa.
Mäe meinaa selevittää äiti-tytär suhetta.
Mäe meinaa viiä sitä kirijettä postii.
Mäe meinaa soittaa Kelan ämmille.
Mäe meinaa muistaa yhtäkkää pin-koodia.

Antakaa mu olla niinku lehemä koivun alla.
Viekää mu(n) väsyny roppa
kamari(n) permannolle, kakluuni ettee.

Huomatkaa merkitysero tahon ja meinaan välillä. Taho merkitsee haluamista tai kyvyttämyyttä, meinaa aikomista.

Hienoa! Tämä oli parempi kuin moni esimerkeistä.

Sodalla tarkoitin Nuijasotaa. Siihenhän ei kotiseudulta ehditty, kun se loppui kesken.

Täsä olis ite runoilija fundeeramissi siit samasest lehmärunost ja vähä muustaki:

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/01/19 ... -airinkial

Kaik ny vaa mukka kääntämän tätä runo omal murttel! Kiitos Sipil käännöksest. See on melkken ko Juice