Peter Bellwood: First Migrants
Lähetetty: 25 Huhti 2018 21:40Peter Bellwood käsittelee kirjassaan (2013) ihmisten ja kielikuntien leviämistä.
https://www.belizehistorysjc.com/upload ... 0/3470758/[peter_bellwood]_first_migrants_ancient_migration_bookzz.org_.pdf
s. 99:
En voi kuin ihmetellä näitä käsityksiä.
- Aiemmassa kartassakin jukagiiri laskettiin uralilaiseksi kieleksi; näiden ero ajoitetaan vuoteen 6600 BC (eKr.).
- Kantauralin alkukoti sijoitetaan Siperiaan.
- Jäämeren rannikolla oletetaan jo varhain olleen uralilaisia.
Ainoa lähde on Vaclav Blažek, joka on pahamaineinen nostraatikko (uskoo perusteettomasti, että monet Euraasian kielikunnat polveutuvat yhteisestä kantakielestä) ja glottokronologisti (uskoo perusteettomasti, että sanojen uusiutumisvauhdista voidaan laskea kielten eroamisen ikä)!
No, näin kaikenkattavassa kirjassa ei voi olla kaikkien alojen asiantuntija, mutta olettaisi nyt herrajestas kirjoittajan etsineen edes yhden uskottavan nykylähteen uralilaisesta kielikunnasta. Tai edes kysyneen joltakulta uralistilta asiasta.
https://www.belizehistorysjc.com/upload ... 0/3470758/[peter_bellwood]_first_migrants_ancient_migration_bookzz.org_.pdf
s. 99:
The linguistic homeland of the Uralic language family appears to have been in the region between the Urals and the Yenisei River (Figure 5.1). The relative dating and traditional hunting and gathering lifestyles associated with its most northern speakers make it a good candidate to record a mid-Holocene colonization of the Arctic coastline, under conditions of maximum postglacial warmth.
A linguistic chronology for the migration of Uralic speakers is given by linguist Vaclav Blažek, who suggests that early Uralic and the ancestral Yukaghir languages of the Kolyma Basin in eastern Siberia separated about 6600 bc. Uralic languages then began to spread west of the Urals after 4000 bc, their speakers eventually spreading through the upper Volga basin to reach the Arctic and Baltic coasts, relatively recently perhaps in the case of the ancestral Saami.
Others, ancestral Samoyedic speakers, spread eastwards towards the Taymyr Peninsula. Some southerly groups close to the Urals eventually came into contact with Tocharian- and Indo-Iranian-speaking peoples (Chapter 7), and others in Europe became influenced by loans from Germanic and Baltic languages.
If this reconstruction is reasonable, then the northern Uralic speakers could have been the equivalents of the Paleoeskimos – early colonists of Arctic coastlines as they became available through summer ice melt during the Holocene. Sewn reindeer clothing (with the fur inside) probably assisted both movements, as did dogs. But the Uralic populations never developed such specialized maritime economies as the Paleoeskimos or the Inuit, and remained more terrestrial in orientation. Their early boating skills appear to have been quite impressive from linguistic reconstructions (Decsy 1990), and could have assisted rapid colonization along rivers.
En voi kuin ihmetellä näitä käsityksiä.
- Aiemmassa kartassakin jukagiiri laskettiin uralilaiseksi kieleksi; näiden ero ajoitetaan vuoteen 6600 BC (eKr.).
- Kantauralin alkukoti sijoitetaan Siperiaan.
- Jäämeren rannikolla oletetaan jo varhain olleen uralilaisia.
Ainoa lähde on Vaclav Blažek, joka on pahamaineinen nostraatikko (uskoo perusteettomasti, että monet Euraasian kielikunnat polveutuvat yhteisestä kantakielestä) ja glottokronologisti (uskoo perusteettomasti, että sanojen uusiutumisvauhdista voidaan laskea kielten eroamisen ikä)!
No, näin kaikenkattavassa kirjassa ei voi olla kaikkien alojen asiantuntija, mutta olettaisi nyt herrajestas kirjoittajan etsineen edes yhden uskottavan nykylähteen uralilaisesta kielikunnasta. Tai edes kysyneen joltakulta uralistilta asiasta.