Sivu 1/1

Saarikivi: Suomen kieli ja mieli

ViestiLähetetty: 13 Tammi 2019 18:15
Kirjoittaja jussipussi
Suomen Kuvalehden arvioi ja esittely kirjasta.

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttu ... 96eddd-500

Re: Saarikivi: Suomen kieli ja mieli

ViestiLähetetty: 13 Tammi 2019 20:14
Kirjoittaja aikalainen
"Saarikivi esimerkiksi pohtii, miten suomenkielistä ajattelua muuttaisi, jos karppi olisikin viron tapaan ”laatikkokala” (karpkalan suora suomennos) tai lepakko nahkahiiri (viroksi nahkhiir)."

Ajatusleikkinä ihan hyvä. Käytännössä ihmiset eivät kuitenkaan juurikaan ajattele sanojen kirjaimellista merkitystä, vaan sanojen lopullista tarkoitetta. Virolaiselle nahkahiiri ja suomalaiselle lepakko tuottavat saman mielleyhtymän, eli kumpikin saa tajuntaansa kuvajaisen sen eläinlajin edustajasta, eikä kuvajaista tavallista nahkaisemmasta hiirestä tai lepatuksesta. Esimerkiksi lintu kuhankeittäjä kuulostaa uutena sanana hölmöltä, mutta kokeneempi bongari ei edes huomaa siinä mitään erikoista. Vastaavasti sanonnoista ei ajatella sanatarkkaa merkitystä, kaikissa sanonnoissa se ei ole aina selvilläkään, vaan taaskin ajatellaan vaan sitä vakiintunutta tarkoitetta. Eli eipä se suomenkielisen ajattelua oikeastaan mitenkään muuttaisi.

Re: Saarikivi: Suomen kieli ja mieli

ViestiLähetetty: 13 Tammi 2019 20:30
Kirjoittaja Jaska
aikalainen kirjoitti:
"Saarikivi esimerkiksi pohtii, miten suomenkielistä ajattelua muuttaisi, jos karppi olisikin viron tapaan ”laatikkokala” (karpkalan suora suomennos) tai lepakko nahkahiiri (viroksi nahkhiir)."

Ajatusleikkinä ihan hyvä. Käytännössä ihmiset eivät kuitenkaan juurikaan ajattele sanojen kirjaimellista merkitystä, vaan sanojen lopullista tarkoitetta. Virolaiselle nahkahiiri ja suomalaiselle lepakko tuottavat saman mielleyhtymän, eli kumpikin saa tajuntaansa kuvajaisen sen eläinlajin edustajasta, eikä kuvajaista tavallista nahkaisemmasta hiirestä tai lepatuksesta. Esimerkiksi lintu kuhankeittäjä kuulostaa uutena sanana hölmöltä, mutta kokeneempi bongari ei edes huomaa siinä mitään erikoista. Vastaavasti sanonnoista ei ajatella sanatarkkaa merkitystä, kaikissa sanonnoissa se ei ole aina selvilläkään, vaan taaskin ajatellaan vaan sitä vakiintunutta tarkoitetta. Eli eipä se suomenkielisen ajattelua oikeastaan mitenkään muuttaisi.

Kyllä minua välillä naurattaa esim. "tietokone."
Lapsena kun luin Lucky Lukea, nauratti ne intiaanien sanat: tulikeppi 'pyssy', tuliliemi 'viina', kalpeanaama 'länkkäri' jne. Tällaisista yhdyssanoista tulee hupaisasti "inkkarivaikutelma": tietokone, nahkhiir jne.

Ja kyllä minä lähes aina tiedostan ja välillä jopa ajattelen sanojen merkityksiä myös irrallisesti ja sanontojen merkityksiä konkreettisesti, johtuneeko sitten lingvistiydestä vai varttiautistisuudesta. PDT_Armataz_01_14

Esim. sovittaa (vaate) liittyy mielessäni (kuten etymologisestikin) uralilaiseen sopa-sanaan, joka kansanrunoudessa esiintyy haarniskaa kuvaavana yhdyssanana sotisopa (sen kertomuoto vainovaate on myös hauska).

Re: Saarikivi: Suomen kieli ja mieli

ViestiLähetetty: 24 Syys 2019 20:57
Kirjoittaja aikalainen
Kritiikkiä prohvessoorin mielipiteistä:

http://kemppinen.blogspot.com/2019/09/kaikki-puut.html