jussipussi kirjoitti:Jaska kirjoitti:jussipussi kirjoitti:Oikeastaan ainakin suomalaiset joen osien nimet ovat melkein aina kaksiosaisia. Vaikkapa Patokoski tai Patoniva. Pelkkä pato tai pelkkä koski tms ovat poikkeuksia. Saamenkielestä en niin tiedä. Tenosta taitaa löytyä pieni koski nimeltään Dappal. Kuitenkin Pato-alkuisia joen osan nimiä löytyy Suomesta aivan riittävästi. Ei oikeastaan pidä verrata nimiä tarkkaan ja todennettavaan vesistön muotoon, ei ainakaan virtaavan veden nopeuteen tai käyttäytymiseen liittyvään seikkaan, koska jokainen joen osa on aina nimettävissä sellaisen perusteella. Riittää kun tiedetään, että pato on aivan yleinen vesistön osan nimi. Dapper ei ehkä ole yleinen, mutta tammi on ja sekin tulee ruotsista. Miksei Dapper siis voisi olla aivan yhtä uskottava selitys, kuin Dappal?
En nyt tavoita sitä, mitä yrität sanoa. Viitsisitkö tarkentaa?
Mikä on Dapper?
Damper, piti lukea.
En mie taida itsekään ymmärtää mitä tuossa edellä lukee
Mutta tiedän mitä tavoittelin. Eli kun sinä sanot, että joku nähtävissä oleva muoto on nimenä parempi, niin minä vähän tarkensin tuota puheena olleeseen aiheeseen eli joen osaan.
Jokainen joen kohta on nimettävissä nivaksi, koskeksi tai suvannoksi. Muitakin osia löytyy, vaikkapa karit, särkät, pakat ym.
Kuitenkin näillä paikoilla on yleensä joku tarkenne tai siis nimi. Ei pelkästään koski, kuten Dappal taas on. Onko tavallista, että jos Tampereen Dappal olisi ollut alunperin vaikka Unnadappal, niin etuosa kuluu pois suomslaistumisen myötä?
Käännösnimien tyypillinen rakenne on sellainen, että alkuosa on lainattu ja jälkiosa käännetty tai muuten suomenkielinen kohdetta kuvaava sana. Jos saameksi paikannimi olisi ollut Unnadappal, silloin se olisi lainattu todennäköisesti asussa "Tappalsuvanto", "Tappalkoski", "Tappaljoki" tms., riippuen mihin kohtaan tai ympäröivään alueeseen sen olisi ymmärretty viittaavan. Kolmiosaiset paikannimet ovat selvästi harvinaisempia suomenkielisillä.
jussipussi kirjoitti:Sinun mielestäsi olisi parempi selitys, jos nimenä olisi joku joen osa. Olisihan se tietenkin hyvin uskottavaa, mutta kun kaikki joen paikat voi nimetä niillä, niin on selvää että sellaisia nimiä on paljon enemmän kuin varsinaisia joen osien erisnimiä. Pato on kuitenkin yleinen joen osan nimi. Silloin se on minusta ainakin riittävän uskottava.
En nyt vieläkään ihan saa tästä irti pointtiasi. Minun pointtini oli se, että koska pato voi teoriassa olla ihan kaikissa kohdissa jokea, niin on liian helppo löytää paikannimiä, jotka voisi tulkita padoksi. Paikannimet, jotka viittaavat vaikka koskeen tai suvantoon rajoittuvat vain niihin kohtiin jokia, joissa on koskia ja suvantoja, eli niitä ei voi olla aivan kaikkialla. Siksi ne ovat yksilöivämpiä.
Pointti: mitä laajemmalta alueelta nimielementin voisi teoriassa löytää, sitä todennäköisemmin se voi olla sattumaa. Siksi yksilöidympi kohta joessa tai maastossa on aina vahvempi selitys.
Esimerkiksi Suomi on täynnä metsiä. Olisi varmasti mahdollista etsiä sadoista maailman kielistä 'metsää' merkitsevä sana ja löytää Suomesta sellainen paikannimi, joka sattuu sijaitsemaan metsässä tai metsän vieressä ja joka äänteellisesti muistuttaa jonkin kaukaisen kielen 'metsä'-sanaa.
Se, että tämä on mahdollista, ei kuitenkaan tee näistä selityksistä uskottavia:Suomessa ei oikeasti ole baskin, japanin, hottentotin ja ketshuan 'metsä'-sanoista juontuvia paikannimiä, vaikka epäilemättä tällaisia voitaisiin löytää, koska sellaisten löytäminen vain on aivan liian helppoa mainitusta syystä. Jos jollakulla on joutoaikaa, voi testata tämän ihan itse.
Koska paikannimiltä puuttuu merkitys niin kuin sanoilta (ainoa merkitys on paikka johon viitataan), on paikannimien selittäminen liian helppoa. Siksi vaaditaan erityisen korkeaa kriittisyystasoa, että oikeasti uskottavat selitykset voidaan erottaa teoreettisesti mahdollisista mutta täysin sattumanvaraisista äänteellisistä samannäköisyyksistä.