Luen kirjaa parhaillaan, sompiolaisten haastattelut luin juuri. Tähän asti kirja on ollut minusta oikein hyvä. Erilaisten termien pohdiskelu on ollut ehkä mielenkiintoisinta antia yhdessä kirjan esittelemän 'ison kuvan' kanssa. Tarkoitan sillä sitä miten kirja lähtee liikkeelle termien 'Lappi' ja 'Peräpohjola' käytöstä ja kuinka koko ajan taustalla vaikuttaa yhteiskunnan ja talouden rakenteiden muutokset, jotka sitten heiluttelevat *Lappia', 'Peräpohjolaa' ja Lapin erilaisia ihmisryhmiä.
Oikein hyvä oli minusta myös termien 'identiteetti' ja 'identifikaatio' selvennys, että mitä ne tässä kirjassa tarkoittavat. Identiteetin kuvaaminen ikään kuin muutoksen pysäyttämiseksi kuvasi minusta asioita hyvin. Esimerkki omasta elämästä: minun ja vanhan kaverini puhkesi taannoin kiista, koska hän luonnehti itseään sosialistiksi eli hän sanoi olevansa sosialisti. Ongelmaksi asia muodostui, kun arvostelin sosialismia aatteena eikä hän ollut millään käsittää sitä, että en arvostele häntä vaan ideologiaa.
En tiedä oliko hän halunnut 'pysäyttää muutoksen' ja siksi päätynyt määrittelemään itsensä sosialistiksi. Mietin asiaa pitkään ja päädyin mielikuvaan: jos naulaa tai lukitsee itsensä johonkin identiteettiin, se ei tuo rauhaa muuttuvassa maailmassa, pikemminkin päinvastoin.
En tiedä auttoiko tuo esimerkki tässä nyt yhtään, mutta tulipahan kirjoitettua
Identifikaatio sen sijaan on ikään kuin jatkuva prosessi, mutta se vaatii jonkinlaista mielen 'notkeutta' tai kykyä sietää epämääräisyyttä. Vastineeksi saa sitten henkistä liikkumatilaa eikä tarvitse heittäytyä dogmaattiseksi tai olla kärkkäästi puolustamassa itseään ja sitä identiteettiä, minkä ajatteli tuovan turvaa muutosten keskellä.
Mukavaa oli myös muistella omaa suhtautumistani myös termeihin 'lappilainen', 'lappalainen' ja 'saamelainen'. Kun minua joskus 1980 -luvulla 'etelässä' haukuttiin lappalaiseksi, kiistin jyrkästi olevani lappalainen, koska minulle termi tarkoitti silloin saamelaista. Enää lappalainen ei tarkoita minulle saamelaista. Nyt voisin kysyttäessä jopa nimetä itseni lappalaiseksi, mutta taidan jatkaa kuten tähänkin asti ja totean kysyjille olevani Sallasta. Toisaalta 'lappilainen' ei ollut eikä ole minulle vieläkään oikein mikään. 'Ihminen joka asuu Lapin läänissä', joo onhan se niinkin, mutta tyhjä tuo termi minulle on. Koitin myös muistella, minkä ikäinen olin, kun näin kartan, missä Salla oli merkitty kuuluvaksi Peräpohjolaan. Olen sitä ennenkin muistellut ja hymyillyt, kun muistin kuinka tuohtunut olin asiasta, vaikka en ollut edes teini-iässä.