Pystynen kirjoitti:Research on what I would expect to get eventually called “historical sociology” (with research questions like “what ethnic groups / cultures existed where at what time”) seems to repeatedly rouse conceptual confusion. Linguists often seem to think that it’s a part of archeology; geneticists often seem to think it’s a part of linguistics. I would think it’s best treated as its own field entirely, even though it requires input from all other (pre)historical sciences.
And the input is largely one way only. If there existed language isolates among the sea of Bantu languages (as we have by now figured there indeed are within some parts of Niger-Congo — Laal, Bangime, Jalaa — or for that matter, the undemonstratedness of the inclusion of Adamawa or Mande), then showing historical genetic continuity would not budge one bit the linguistic conclusion that they’re regardless language isolates. Or consider a language like Tok Pisin: if we want to know what it is exactly in terms of linguistic descent (an English dialect with a Papuan substrate? an English-Papuan creole? an original but purely English-based creole? a descendant of some other English-based creole? a Papuan language with extensive English influence?), then no amount of genetic analysis of Tok Pisin speakers will be able to answer the question.
Genetics does well indeed when we want to assess scenarios of historical sociology, including those proposed by linguists. But if we do not distinguish that these are hypotheses of sociology and not linguistics per se, then when it comes to assessing theories that are purely linguistic questions (“is X demonstrably related to Y?” “is X plus Y a subgroup?”), genetics tends to not achieve much else than shooting itself in the foot with overconfidence.
Pähkinänkuoressa: monessa julkaisussa (ja monessa tämänkin foorumin ketjussa) nykyään väännetään kättä, onko "muinaisselitysten" laatiminen pohjimmiltaan lingvistiikkaa vai pohjimmiltaan arkeologiaa vai pohjimmiltaan genetiikkaa vai mitä. Esitän, että kannattavinta olisi ajatella niitä "historiallisena sosiologiana".
Nykyisistä yliopistojen sosiologian tai kulttuurientutkimuksen laitoksista tälläistä alajaosta ei toistaiseksi löydy, mutta lienee ilmeistä, että usein kyse on todellakin nimenomaan esihistorian sosiologisten tilanteiden rekonstruktioinnista. Tämä sekoitetaan kielitieteeseen usein kenties siitä syystä, että usein ollaan kiinnostuneita sen-ja-sen kantakielen puhujien sosiohistoriasta, ja kielihistoriallisia kantakielten nimiä on myös helppo käyttää muinaiskansojen niminä. Toisaalta myös arkeologisten kulttuurien käyttö nimeämiseen on yleistä. Periaatteessa sen kaltaisisten yksiköiden kuin "kantauralilaisten" tai "kampakeraamikoiden" luonteen ymmärtäminen silti on yhtä ja samaa puuhaa, vähän eri näkökulmista vain. Missään päin tunnettua historiaa ei ole ollut päällekkäisiä "kielellisten kulttuurien" vs. "aineellisten kulttuurien" kahtiajakoa, vaan jokaisella kulttuurilla on pikemmin sekä kieli että esineensä (ja edelleen myös geeninsä, mytologiansa ym).