Kirjoittaja putkonen » 06 Maalis 2012 10:24
JUHLIMISEST
Tääl katolises Keskieuroopas on enemän juhlapäivi ja yleensäkki juhlimist kon luterilaises Pohjoseuroopas. Pääsiäisen, mikä muuten aika pian tuleeki, on tääl kova touhotus. Pääsiäiskoristeit riippu kaik huusholli täyn. Suuris vaaseis on pitki oksanpätki, mist roikku pääsiäisaiheissi koristei: pääsiäispupui, muni, linnui pesines ja muut krääsä. See on mun miälestän vähä niinkon joulukuus pianoiskoos, mut oksa vaan ova lehtipuust, ussein pajust kissoines. Mukulil piilotetan pihal lahjoi ja ne hakeva niit innoisas. Niil on sitä ennen uskoteltu, et pääsiäispupu on ne sin kätkenny.
Kinkku on pääsiäisen kauhian tärkkiä ruaka, vähän niinkon meil joulukinkku. Sitä kylmä kinkku syädän koko päivä ja sinapin sijast täkäläise tökkävä kinkunpala ain raastettun piparjuurehe. Siin touhus tule kyl tippa linssihi, mut hyvä puali on se, et nok pysy auk ja kellän ei ol pääsiäisen nuha! Se kinkku on tiätyst raahat ennen syämist kirkonmenoihin, misä pap siuna sen. Se kinkku köllöttä kauniis koris ja siäl koris on muitakin elintarvikkei, esimerkiks viinapot. Tääl moni maanviljelijä tekee omenist, luumuist ja päärynöist viina. Nee on saanu valtiolt siihe hommahan lisenssin. Siin se pap sit viuhto korilt koril ja ruiskutta pyhää vet viinapullojen ja kinkkujen pääl. Siin koris on viäl piän tupsale ikivihreit oksi, ussein puksipuut. Olisiks se sit symboli niil raamatunkertomukse palmunoksil.
Kirkonmenojen jälkken on ain kirkon pihas juhla. Paikaline torvisoittokunt marssi kauhial ryminäl paikal, rumpui hakatan nii, et luule olevans jossan Afrikan savannil. Nämä katolisen kirkon juhla ei tosin ol yht kuivi, kon vois savannin kuvitel olevan. Jos tee olet luken mun aikasemppi juttujan, nii te voit jo kuvitel, mitä mää tarkotan. Kurkku on päässy kirkos kuivuman ja kirkon pihas ei ol varjo, mihin vois paet kevätaurinkon porotust. Onneks kirkol on tähänki asiaha ratkasu: nee myyvä Vaisriislinkki (Weißriesling), punaviini, vissyl plantattun taik paljanas, kalja ja snapsii. Myytävän on myäskin paperilautasel pakattui kakunpalassi, sianihravoileippi ja tiätyst sitä siunattu kinkku. Sit kon niit sualassi sianihra- ja kinkkuvoileippi on syäny kauhian määrän, ruppee tiätyst kovasten janottaman, mut katolinen kirkko auttaa jälleen lamppaitas Vaisriislinkkil, punaviinil, vissyl plantattun taik paljanas, kaljal ja snapsil.
Hyvin samankaltase juhla ova sadonkorjuujuhla lokakuus. Sinnekki tuadaan nätis koris omii tuattei taik jos niit ei ol, nii ostettui ruakatavaroi. Syksyl ova kurpitsa ja hedelmä todel tärkkiöi kapistuksi. Pappi kulkee väen joukos ja ruiskuttaa taas pyhää vet elintarvikkeiden pääl. Siin voi kyl ol jottan muutakin, mink näkee hyväks siunattavaks. Eron on vaan se, et täl kertta ei porot se kevätaurinko, vaan ussen on just lokakuus intiaanikesä lyäny pääl ja lämppö voi ol kolmekymmentäki astet. No siin tulee tiätysten jano, mut taas katolinen kirkko auttaa janossi lamppaitas. Edel mainittujen juamien lisäks on tarjol Sturmi. Sturm on iha uut samansyksyst viini, joka on ihan hiukan ehtin käyd. Se on sen taki viä samia ja tosi makkia, ihan ko rypälemehu. Sturm on näist juamist se kaikken vaarallisin. Siin nimittäin unhottu alkoholi pilkkovan entsyymin puuttumine ja valitettavast myäs se, et siin mehus on ylipäätäns alkoholi. Mää voin vaan kuvitel, millal tääl perheenemännä luavii sunnuntaiaamupäiväste kottin ja soittaa ovel ovikello. Miäs avaa oven. Emänt pitää molemin käsin ovenkarmist kii. Isänt sano: Jaaha, sitä on taas oltu kirkos!