Thema kirjoitti:Suomen kielen kohdalla voi olla hankala homma, mut sellaisten kielten kohdalla jossa on vuosikymmenten aukkoja sanastossa, vois tällasta kantakielestä palautettua sanastoa hyödyntää uutta sanastoa luotaessa. Toki tuollaset jänikset ja muut perussanat löytyy jo ja niitä taitaa olla vaikea syrjäyttää, mutta vepsä,karjala ym joista puuttuu paljon nykypäivänä tarvittavaa sanastoa, voisi hakea kantasanoja josta johtaa uusia sen sijaan että käytetään suoraan lainasanoja muista kielistä. Tosin niin kai sitä osittain tehdäänkin, siis tuota että pyritään löytämään omaperäinen sana pohjaksi.
Tämä olisi kannatettavaa. Helpointa lienee käyttää kielessä jo olevia itämerensuomalaisia sanoja; astetta hankalampaa olisi sitten valita itämerensuomesta puuttuvia mutta kantauralista löytyviä sanoja.
Pystynen kirjoitti:Kantauraliin tukeutumisessa on se pulma, että rekonstruktiot "elävät". Oletetaanpa vaikka, että tämän vuosisadan aikana todistetaan *δ:n olleen ääntämykseltään jotain ihan muuta kuin perinteinen dentaalispirantti, parin tusinan sanan konsonanttirakenne säädetään uusiksi, jälkitavuihin löydetään yksi uusi vokaali, muutama sana osoitetaan kantauralia myöhemmiksi lainoiksi, ja kourallinen sijapäätteitä päädytään pitämään kantauralin tasolla itsenäisinä sanoina. Miten tämä vaikuttaa Moderniin Kantauraliin? Rukataanko sitäkin jatkuvasti eksaktiuden säilyttämiseksi, vai valitaanko jokin mielivaltainen rekonstruktioprosessin aste, johon nojataan? Ensimmäinen ei ole kovin käytännöllistä, ja jos hyväksytään toinen, niin tällöin menetetään se kuviteltu eksaktiuden etu, jota tälläisen projektin kai ajateltaisiin nauttivan Budinoksen tapaisten keskiarvokompromissien kustannuksella.
Jälkimmäinen vaihtoehto olisi ilman muuta toimivampi; vain luonnollinen kieli päivittyy, ja sekin ehkä vain nuoremmilla sukupolvilla.
Mutta en näe että se yhteisuralilaisen apukielen pointti olisi niinkään eksaktius kuin todellisuus: kantaurali on sentään joskus ollut jonkun äidinkieli, vaikkemme enää tavoitakaan sitä tasavarmasti. Rekonstruktiokin on kuitenkin "todellisempi" kuin täysin keksitty apukieli.
Pystynen kirjoitti:Olen toisaalta muutenkin vakuuttunut siitä, että apukielet tulevat jäämään pienten piirien harrastukseksi. Todellisen tarpeen yllättäessä ihmiset joko päätyvät olemassaolevaan kanssakäymiskieleen (englanti, ranska, arabia) tai luovat oman "luonnollisen" pidgininsä jo kauan ennen kuin kieltenaskartelijat ehtivät apajille.
Niinpä. Olisiko mitään realistista keinoa saada uralilaiseksi yhteiskieleksi jotain uralilaista kieltä (unkari, suomi tai muu iso kieli) venäjän sijaan? Venäjällä ehkä jarrutettaisiin "läntisten" uralilaisten kielten opetusta poliittisista syistä (kuvitellaan sen johtavan Suur-Suomi-vaatimuksiin), joten helpompi voisi olla valita jokin Venäjän uralilainen kieli. Äänteellisesti mordva lienisi niistä vanhakantaisin, mikä voisi helpottaa oppimista; muoto-opin osalta taas mansi tai hanti.