Sivu 1/1

Kielellinen puhdasoppisuus esteenä oppimiselle

ViestiLähetetty: 17 Joulu 2012 03:57
Kirjoittaja TTJ
Aika monesti kuulee valitettavan etteivät esimerkiksi maahanmuuttajat halua oppia suomea. Kyllä useimmat haluavat, mutta suomalaiset eivät anna.

Etenkin englanninkieliset ovat usein valittaneet ettei heille kukaan puhu suomea, joten he eivät sitä myöskään opi. Suomalaiset haluavat välttämättä puhua heille karseaa tankeroenglantiaan, vaikka vieraskielisen suomentaito ei välttämättä ole sen huonompi. Mutta suomalaiset eivät ole tottuneet siihen että heidän ympärillään puhutaan "pidginsuomea". Hyvin kielioppiakin osaavan ulkomaalaisen suomi kuulostaa melkein aina voimakkaan murteelliselta, ja sitä vieroksutaan. Kahta kauheammin mikäli sanavarastokin on vajaa. Englanninkieliset ovat kyllä tottuneet siihen että muut raiskaavat heidän kieltään miten milloinkin, harvemmin se heitä haittaa, mutta suomalainen ei ole, eikä halua kuulla kieltään puhuttavan huonosti. Kuten montaa muutakin asiaa, kielen puhumistakaan ei kuitenkaan opi kuin tekemällä ja näin maassa asuvan kielitaito voi jäädä pysyväksi vajaaksi. Ongelma on todellinen, ja esimerkiksi jotkut vaihtarit kantavat usein "puhu minulle suomea" -rintamerkkiä.

Tämä ei tietenkään ole pelkästään suomenkielisten ongelma, kyllä sitä esiintyy muuallakin. Luin vastikään tutkimuksen saamen käytöstä Utsjoella, ja siinä pari suomenkielistä henkilöä mainitsi että kyllä he saamea jonkun verran osaavat, mutta eivät sitä käytä koska heille on kerrottu että heidän saamensa on liian huonoa. Erika Sarivaaran väitöskirjasta löytyi myös vastaava kohta, jonka mukaan asia on otettu esille ihan virallisella tasolla:

Saamelaiskäräjien yksi perustelu oli niistä muutamasta hyvästä
perustelusta, että tämmöiset henkilöt, jotka ikäänkuin
opettelevat sitä saamen kieltä, ne ikäänkuin pilaavat koko
saamen kielen. Että ne ikäänkuin heikentävät, ehkä se on niin,
että se tarttuu muillekin huono saamen kieli. Aivan niin luki
virallisessa paperissa.


Oma näkemykseni tällaista kielipurismia kohtaan on aika jyrkkä: siitä tulee ehdottomasti luopua. Pienillä kieliryhmillä ei ole varaa siihen että kielen mahdollisia tulevaisuuden osaajia torjutaan kielteisillä asenteilla. Tietysti pitää pyrkiä siihen että kieltä osataan hyvin ja oikein, mutta kuka haluaisi opetella jonkun kielen, jos sen puhujat rupeavat heti dissaamaan yrittäjää että lopeta tuo mongerrus kun et osaa. [anteeksi, mitä on 'dissaus' - sellainen sana on huonoa suomea - ilmoittaudu heti lähimpään häpeäpuuhun]

ViestiLähetetty: 17 Joulu 2012 16:01
Kirjoittaja Jaska
Tuollainen rintanappihan on hyvä idea!
Minusta vieraskielisiin pätee sama kuin suomenkielisiinkin: ihan sama miten puhutaan, kunhan kirjoituksessa hallitaan kirjakielen normit. Vasta jos ihmisiä ei enää opeteta kirjoittamaan virallista suomea, alkaa puhuttu kieli rappeuttaa ns. virallista kieltä.

Nettinuoriso-suomi-sanakirja:
Dissaaminen = lyttääminen, tuomitseminen.

"Mongertaminen" se vasta on kaunis suomen kielen sana! Samalla tasolla kuin toinen kaunotar: "lyllerrys". Tosin lyhyen ng-äänteen kieliin tutustuneena toivoisin pituuden ilmaisemista esim. nng- tai ngg-yhtymänä.

ViestiLähetetty: 17 Joulu 2012 17:38
Kirjoittaja TTJ
Jaska kirjoitti:"Mongertaminen" se vasta on kaunis suomen kielen sana! Samalla tasolla kuin toinen kaunotar: "lyllerrys". Tosin lyhyen ng-äänteen kieliin tutustuneena toivoisin pituuden ilmaisemista esim. nng- tai ngg-yhtymänä.


Pitäiskö suomessakin ottaa käyttöön äng-äänteelle oma aakkonen ŋ, näinhän on saamessakin? Kirjoituskielen foneettinen vastaavuus paranisi. Vai saavutettaisiinko siitä mitään olennaista etua.

ViestiLähetetty: 17 Joulu 2012 17:53
Kirjoittaja Taavetti
TTJ kirjoitti:
Jaska kirjoitti:"Mongertaminen" se vasta on kaunis suomen kielen sana! Samalla tasolla kuin toinen kaunotar: "lyllerrys". Tosin lyhyen ng-äänteen kieliin tutustuneena toivoisin pituuden ilmaisemista esim. nng- tai ngg-yhtymänä.


Pitäiskö suomessakin ottaa käyttöön äng-äänteelle oma aakkonen ŋ, näinhän on saamessakin? Kirjoituskielen foneettinen vastaavuus paranisi. Vai saavutettaisiinko siitä mitään olennaista etua.

Kyllä ja ei! Kauaskantoisesti olisi hyvä, mutta siirtymäkaudesta tullisi vaikea, koska olemme tottuneet nykyiseen kirjoituksen ilmaisuun.

Uuden oppiminen siirtymäkautena voisi olla hidasta ja aiheuttaa erehdyksiä, vanhojen tekstien lukeminen tulevaisuudessa olisi pieni arvoitus. Vaikka onkin selvin omaa merkkiä vailla oleva äänne kielessämme, ei se taida ainoa olla.

ViestiLähetetty: 18 Joulu 2012 02:18
Kirjoittaja aikalainen
Jaska kirjoitti:Tosin lyhyen ng-äänteen kieliin tutustuneena toivoisin pituuden ilmaisemista esim. nng- tai ngg-yhtymänä.
TTJ kirjoitti:Pitäiskö suomessakin ottaa käyttöön äng-äänteelle oma aakkonen ŋ, näinhän on saamessakin? Kirjoituskielen foneettinen vastaavuus paranisi. Vai saavutettaisiinko siitä mitään olennaista etua.

Jos 'ng' olisin johdonmukaisesti äng-äänteen merkki, niin kirjoittaminen olisikin hankalaa: rengngas - rengkaan. ŋ:llä menisi kepeämmin: reŋŋas - reŋkaan, eli astevaihtelu näkyisi loogisemmin. Vaan haitanneeko tuo nykyinen systeemi ketään. Eipä se taida olla koululaisille vaikea oppia, päinvastoin kuin että 'enää_' pitää kirjoittaa loppu-ännättä.

Ja sitten on tietysti vielä se epäjohdonmukainen sana magneetti (mangneetti / maŋneetti).

Jaska kirjoitti:"Mongertaminen" se vasta on kaunis suomen kielen sana! Samalla tasolla kuin toinen kaunotar: "lyllerrys".

Suomea korostuksella puhuva ylipainoinen maahanmuuttajatyttönen on siis kaunopuheisesti ilmaistuna mongertava tytönlyllerö.

ViestiLähetetty: 18 Joulu 2012 07:15
Kirjoittaja Jaska
aikalainen kirjoitti:
Jaska kirjoitti:Tosin lyhyen ng-äänteen kieliin tutustuneena toivoisin pituuden ilmaisemista esim. nng- tai ngg-yhtymänä.
TTJ kirjoitti:Pitäiskö suomessakin ottaa käyttöön äng-äänteelle oma aakkonen ŋ, näinhän on saamessakin? Kirjoituskielen foneettinen vastaavuus paranisi. Vai saavutettaisiinko siitä mitään olennaista etua.

Jos 'ng' olisin johdonmukaisesti äng-äänteen merkki, niin kirjoittaminen olisikin hankalaa: rengngas - rengkaan. ŋ:llä menisi kepeämmin: reŋŋas - reŋkaan, eli astevaihtelu näkyisi loogisemmin. Vaan haitanneeko tuo nykyinen systeemi ketään. Eipä se taida olla koululaisille vaikea oppia, päinvastoin kuin että 'enää_' pitää kirjoittaa loppu-ännättä.

Ja sitten on tietysti vielä se epäjohdonmukainen sana magneetti (mangneetti / maŋneetti).

Kyllähän ŋ voisi tuoda selvyyttä, ja ainakin helpottaa ulkomaalaisten oppimista. Monissa kielissähän ng äännetään ŋg eikä ŋŋ niin kuin suomessa, ja joissain siis lyhyenä ŋ:nä. Merkin käytön loogisuus tekisi siirtymisen verrattain helpoksi.

Enemmän olisin silti huolissani loppuöhäyksestä, joka kirjoituksessa merkitsemättömyyden vuoksi alkaa kadota etenkin yhdyssanoissa - jopa minä tulen vahingossa sanoneeksi "liikennevalo" ja "sademittari" vaikka oikein olisivat "liikennevvalo" ja "sademmittari". Kaikissa vanhoissa e-loppuisissa sanoissa kun on vanha *h tai *k joka edustuisi "irrallisesti" loppuöhäyksenä ':nä, joka aina sulautuu seuraavaan konsonanttiin yhdyssanoissa ja virtaavassa puheessa.


aikalainen kirjoitti:
Jaska kirjoitti:"Mongertaminen" se vasta on kaunis suomen kielen sana! Samalla tasolla kuin toinen kaunotar: "lyllerrys".

Suomea korostuksella puhuva ylipainoinen maahanmuuttajatyttönen on siis kaunopuheisesti ilmaistuna mongertava tytönlyllerö.

Joo, ja rumasti sanottuna se olisi sitten jotain loukkaavamman kuuloista...
:)

ViestiLähetetty: 30 Tammi 2013 01:10
Kirjoittaja Pystynen
Solukämppänaapurinani on nykyään bangladeshilainen (baŋladeilainen?) heppu. On asunut Suomessa jo useamman vuoden joten puhe ei kuulosta enää kovinkaan murretulta. No, hän kyllä englantia puhuisi edelleenkin paremmin, mutta ihan suomeksi olemme normaalisti keskustelleet. Mitä nyt vähän vaihtaneet kieltä jos on termiä pitänyt hakea.

Äitinsä ollessa käymässä minulle kyllä oli parissa välissä epäselvää, puhuako suomeksi jota rouva tuntui aivan hädin tuskin osaavan