Muinainen Suomi

Kaikki kynnelle kykenevät asiantuntijat ja kommentaattorit ovat jo vuosia saarnanneet, että jääkiekko on joukkuepeli. Se tarkoittaa, että kaikkia viittä kenttäpelaajaa tarvitaan. Onnistuneeseen hyökkäykseen tarvitaan koko kenttää, koska yksin tai kahdestaan jää puolustavan kentän sumppuun. Jos hyökkäyksessä on vähemmän pelaajia mukana kuin vastassa on puolustajia, maaleja syntyy vain hyvällä tuurilla tai toisen mokasta.

Maalivahtivalmentaja Pasi Nurminen:
"- Tämä lämmittää sydäntäni erityisesti, sillä Venäjän joukkueessa on kolme pelaajaa (Aleksandr Popov, Anton Belov, Nikita Nikitin), joiden kanssa olen päässyt tekemään töitä Venäjällä. Olen yrittänyt saada heitä tajuamaan yhteistyöjääkiekon saloja, sillä pelaamisen ei tarvitse perustua pitkään syöttöön ja yksin kuljettamiseen. Mutta siinähän saivat nyt oppia, Nurminen hekottelee."
http://www.mtv.fi/sport/olympialaiset20 ... ivat-oppia

Mikä siinä on, että tämä avoimesti jo vuosia saatavilla ollut taktinen perustieto ei ole milloinkaan saavuttanut Venäjän valmennusjohtoa eikä pelaajia? Joukkue vilisee tähtiä, jotka eivät vain osaa pelata joukkueena. Mahdollisia syitä:
- itsekkyys: "Minä haluan tehdä maalin!"
- tyhmyys: "Mikä v*tun joukkuepeli?! MINÄMINÄMINÄ!"
- laiskuus: "Hyökkääjät hyökkäävät, puolustajat puolustavat."
- ylimielisyys: "Kyllähän me nuo voitamme vaikka toinen käsi hanurissa."

Yhteispelin puutteen syy voi olla nykyvenäläisten yksilöllisyyttä korostavissa asenteissa. Kollektiivisuus yhdistetään kommunismiin ja suureen isänmaaliiseen sotaan, siis onttoon propagandaan. Nykyään selviäminen on kiinni yksilön ahneudesta. Näinhän se on meilläkin. Venäjällä on kuitenkin siirrytty kommunismista kapitalistiseen ahneuteen ilman välivaiheita ja kokemuksia. Tässähän niitä kokemuksia kerätään huippuosaajien ja miljonäärien hävitessä pienen naapurin ei-parhaalle joukkueelle.