Tämän foorumin lukijat muistanevat hyvin Kalevi Wiikin ynnä muiden "vallankumouksellisen" paradigman edustajien väitteet uralilaisista koko Pohjois-Euroopan alkuperäisasukkaina sekä hypoteesin kantagermaanin suomalais-ugrilaisesta substraatista.

Kirjoitan aiheen tiimoilta parhaillaan gradua, jossa käyn läpi wiikiläisen paradigman synnyn ja kehityksen sekä argumentit puolesta ja vastaan. Pidin aiheesta Kielitieteen päivillä 2011 esitelmän otsikolla "Voodoo-tiedettä vai lopullinen totuus pohjoiseurooppalaisten alkuperästä? Juuret-kiista jälkikäteistarkastelussa"

Kieliviestissä 3/11 on ilmestynyt esitelmän pohjalta kirjoitettu yleistajuinen artikkeli "Kiista suomalaisten juurista: Voodootiedettä vai lopullinen totuus?".

Kiitos! Enkä voisi olla enempää samoilla linjoilla.

Erittäin hienoa että kasaat tuon kiistan yhdeksi paketiksi! Toivottavasti gradusi päätyy johonkin tietokantaan yleisön saataville, tai edes koosteartikkeli siitä.

P.S. Olin tulossa kuuntelemaan esitelmääsi (ja pitämään omaani), mutta sairastuin sopivasti Kielitieteen päivien alla...

Tämä keskustelu liitttyy laajempaan asetelmaan tieteen teossa. Varsinkin nyt, kun budjettirahoituksesta taitaa tulla pulaa, tieteentekijöiden täytyy pystyä perustelemaan roolinsa suurelle yleisölle, joko suoraan tai epäsuorasti. Epäsuora tuki rakentuu yritysten kautta, jotka voivat hyödyntää työn tuloksia liiketoiminnassaan, maksaen tekijöille. Suora liittyy vahvasti tulosten popularisointiin, halutaan tai ei. Vaikka asiaa näyttää olevan tuskallista myöntää, ei se muuksi muutu. Jos tiedettä tehdään vain tiedeyhteisölle, sen tuki katoaa yleisen pelivaran kaventuessa.

Wiik kosketti myös tätä kipeää kohtaa, siksi reaktio oli osaksi myös riita elintilasta.