Tieteenfilosofiaa: humanistiset vs. luonnontieteet

Näkemykset, jotka eivät täytä tieteen kriteerejä.

ViestiKirjoittaja Jaska » 17 Syys 2013 20:40

Sigfrid kirjoitti:Tilannetta voi verrata lasten leikkiin, jossa jokin asia kuiskataan jonossa aina seuraavan korvaan. Humanistiset tieteet toimivat periaatteessa näin :) Humanististen tieteiden ja luonnontieteiden yhdistelmä on pikkusormen antamista tieteen viholliselle... Silloin on oltava tarkkana. En uskalla mainita esimerkkejä :wink:

Voi tsiisus, miten vanha mies kehtaatkin toistuvasti nolata itsesi julkisesti tietämättömyydelläsi! :D
Humanistisissa tieteissä on ihan omat menetelmänsä tulosten uskottavuuden arvioimiseen, sinä vain et tiedä sitä, koska et ole tutustunut tieteenalojen menetelmiin. Luonnontieteissä taas on paljonkin epävarmaa - esimerkiksi koko eläinkunnan sukupuu meni äskettäin aivan uusiksi genetiikan tulosten vuoksi; se siitä luonnontieteiden absoluuttisesta totuudellisuudesta... :roll:

Sigfrid kirjoitti:Ensin on yritettävä ymmärtää mitä sanat merkitsivät esimerkiksi 100, 1000 tai 10000 vuotta sitten, muuten historian ymmärtäminen ei onnistu.

Tästä olen täysin samaa mieltä. Jukka Korpela on ansiokkaasti selvittänyt, miten muinainen käsitys valtioista ja niiden rajoista eroaa nykyisestä.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10974
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja JakomäenNeruda » 18 Syys 2013 19:30

Jaska kirjoitti:
Sigfrid kirjoitti:Tilannetta voi verrata lasten leikkiin, jossa jokin asia kuiskataan jonossa aina seuraavan korvaan. Humanistiset tieteet toimivat periaatteessa näin :) Humanististen tieteiden ja luonnontieteiden yhdistelmä on pikkusormen antamista tieteen viholliselle... Silloin on oltava tarkkana. En uskalla mainita esimerkkejä :wink:

Voi tsiisus, miten vanha mies kehtaatkin toistuvasti nolata itsesi julkisesti tietämättömyydelläsi! :D
Humanistisissa tieteissä on ihan omat menetelmänsä tulosten uskottavuuden arvioimiseen, sinä vain et tiedä sitä, koska et ole tutustunut tieteenalojen menetelmiin. Luonnontieteissä taas on paljonkin epävarmaa - esimerkiksi koko eläinkunnan sukupuu meni äskettäin aivan uusiksi genetiikan tulosten vuoksi; se siitä luonnontieteiden absoluuttisesta totuudellisuudesta... :roll:


Mihinkähän uuteen tulokseen tässä viittaat?

Luonnontieteitä ei voi niputtaa yhteen, kuten ei humanistisiakaan tieteitä. Vain matematiikka on absoluuttista. Muissa luonnontieteissä tulosten suhteellinen varmuus riippuu karkeasti ottaen siitä, paljonko matematiikkaa niiden keskeiset teoriat käyttävät, ts. miten hyvin matemaattiset mallit kuvaavat alan asioita, joita havaitaan mittauksin. Esimerkiksi biologia on suhteessa fysiikkaan paljon nopeammin muuttuvaa, koska tutkimuskohteissa on niin paljon "liikkuvia osia". Ja vaikkapa paleontologiassa ja neurotutkimuksessa taas mukaan tulevat erityisen suurella osuudella vielä ihan perushavaintojen tekoa vaikeuttavat seikat.

Humanistisissa tieteissä on periaatteessa sama juttu. Osassa on sovellettu hyvinkin menestyksekkäästi matemaattisia malleja ja luonnontieteellisiä menetelmiä, jolloin tulosten toistettavuus kokeesta toiseen ja näin havaintojen ja teorian luotettavuus kasvaa. Osassa taas jopa yksinkertainen havainnointitutkimus sisältää niin paljon muuttujia, että tutkimukset voivat antaa toisistaan täysin poikkeavia tuloksia. Koska tutkittavaa on niin paljon, kestää mielettömän kauan, ennen kuin oikein mistään päästään yksimielisyyteen ja siitä sitten sikiää kaikenlaisia kuppikuntakiistoja ja omia tuloksia perustellaan usein lähinnä mielipiteillä, mikä on ansainnut näille aloille negatiivista huomiota.

Kieltämättä esimerkiksi monelle fysiikan opiskelijalle tulee järkytyksenä, miten paljon tulkinnanvaraa alan tuloksissa edelleen usein on. Mutta se on yksi osa tutkijaksi kasvamista.

"BSc - When you think you know everything; MSc - When you realize you don't know anything; PhD - When you realize that no one else knows anything either..." :D
JakomäenNeruda
 

ViestiKirjoittaja Jaska » 19 Syys 2013 00:58

JakomäenNeruda kirjoitti:
Jaska kirjoitti:Voi tsiisus, miten vanha mies kehtaatkin toistuvasti nolata itsesi julkisesti tietämättömyydelläsi! :D
Humanistisissa tieteissä on ihan omat menetelmänsä tulosten uskottavuuden arvioimiseen, sinä vain et tiedä sitä, koska et ole tutustunut tieteenalojen menetelmiin. Luonnontieteissä taas on paljonkin epävarmaa - esimerkiksi koko eläinkunnan sukupuu meni äskettäin aivan uusiksi genetiikan tulosten vuoksi; se siitä luonnontieteiden absoluuttisesta totuudellisuudesta... :roll:


Mihinkähän uuteen tulokseen tässä viittaat?

Uusiin genetiikan tuloksiin, joiden mukaan valaat ovatkin sorkkaeläimiä:
http://www.tiede.fi/artikkeli/1620/ihmi ... sukulaisia

JakomäenNeruda kirjoitti:Luonnontieteitä ei voi niputtaa yhteen, kuten ei humanistisiakaan tieteitä. Vain matematiikka on absoluuttista.

...tosin tuo absoluuttisuuskin on suhteellista - minua ainakin epäilyttävät kaiken maailman "teoreemat", joita kukaan ei vielä ole pystynyt todistamaan mutta joita silti pidetään jotenkin tärkeinä tai tosina.

Voidaan myös pohtia, onko matematiikka tiede vaiko vain tieteen apuväline. Voiko tutkia puhdasta matematiikkaa ja löytää jotain uutta ilman mitään yhtymäkohtaa konkreettiseen todellisuuteen, esim. fysiikkaan?

JakomäenNeruda kirjoitti:Muissa luonnontieteissä tulosten suhteellinen varmuus riippuu karkeasti ottaen siitä, paljonko matematiikkaa niiden keskeiset teoriat käyttävät, ts. miten hyvin matemaattiset mallit kuvaavat alan asioita, joita havaitaan mittauksin. Esimerkiksi biologia on suhteessa fysiikkaan paljon nopeammin muuttuvaa, koska tutkimuskohteissa on niin paljon "liikkuvia osia". Ja vaikkapa paleontologiassa ja neurotutkimuksessa taas mukaan tulevat erityisen suurella osuudella vielä ihan perushavaintojen tekoa vaikeuttavat seikat.

Humanistisissa tieteissä on periaatteessa sama juttu. Osassa on sovellettu hyvinkin menestyksekkäästi matemaattisia malleja ja luonnontieteellisiä menetelmiä, jolloin tulosten toistettavuus kokeesta toiseen ja näin havaintojen ja teorian luotettavuus kasvaa. Osassa taas jopa yksinkertainen havainnointitutkimus sisältää niin paljon muuttujia, että tutkimukset voivat antaa toisistaan täysin poikkeavia tuloksia. Koska tutkittavaa on niin paljon, kestää mielettömän kauan, ennen kuin oikein mistään päästään yksimielisyyteen ja siitä sitten sikiää kaikenlaisia kuppikuntakiistoja ja omia tuloksia perustellaan usein lähinnä mielipiteillä, mikä on ansainnut näille aloille negatiivista huomiota.

Ei tilanne taida luonnontieteissä olla ratkaisevasti erilainen? Ehkä ainoa ero on siinä, että matemaattispohjaisissa menetelmissä läpinäkyvyys on suurempaa ja näennäistiede ehkä siksi helpompi karsia pois. Älä anna Wikipedian vääristää todellisuutta - siellä ei saa sanoa, että Wiikin näkemys kantauralista on epätieteellistä sontaa, vaan asia pitää ilmaista ns. neutraalisuusperiaatteen mukaan (tai ainakin sen tulkitsijoiden mukaan) niin kuin kyseessä olisi koulukuntaero, mikä johtaa maallikkoja harhaan.

Todelliset koulukuntaerot humanistisissa tieteissä ovat hyvin pieniä.

Luonnontieteissä varmaa on vain se, ettei omena putoa koskaan ylöspäin, eli luonnonlait. Suunnilleen kaikki muu on sitten yhtä muuttuvaa kuin humanistisissa tieteissä.

Luonnontieteet eivät kehyksiltään eroa humanistisista tieteistä mitenkään edukseen; ero on vain siinä, että niissä on usein helpompi saada kasaan riittävän laaja aineisto kvantitatiivista ja tilastollista käsittelyä varten. Mutta sekään ei vielä tee tuloksista mitenkään absoluuttista, koska korrelaatio, kausaliteetti jne. antavat eri tulkitsijoiden mielestä eri tuloksia.

Mietitäänpä esimerkiksi sitä, että ns. luonnontieteissä voidaan nimittää tieteeksi sitä, että joku väittää, että maailmankaikkeus laajenee loputtomiin, ja toinen väittää, että maailmankaikkeus alkaa kutistua takaisin. Harvassa humanistisessa tieteessä on näin valtavasti spekulaatiota mukana ja näin suuria eroja mahdollisissa seurauksissa!
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10974
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja JakomäenNeruda » 19 Syys 2013 02:25

Jaska kirjoitti:
JakomäenNeruda kirjoitti:
Jaska kirjoitti:Voi tsiisus, miten vanha mies kehtaatkin toistuvasti nolata itsesi julkisesti tietämättömyydelläsi! :D
Humanistisissa tieteissä on ihan omat menetelmänsä tulosten uskottavuuden arvioimiseen, sinä vain et tiedä sitä, koska et ole tutustunut tieteenalojen menetelmiin. Luonnontieteissä taas on paljonkin epävarmaa - esimerkiksi koko eläinkunnan sukupuu meni äskettäin aivan uusiksi genetiikan tulosten vuoksi; se siitä luonnontieteiden absoluuttisesta totuudellisuudesta... :roll:


Mihinkähän uuteen tulokseen tässä viittaat?

Uusiin genetiikan tuloksiin, joiden mukaan valaat ovatkin sorkkaeläimiä:
http://www.tiede.fi/artikkeli/1620/ihmi ... sukulaisia


Ok. Ei tuossa nyt ihan koko eläinkunnan sukupuuta uusiksi kuitenkaan pistetty... Muutama melko uusi nisäkäshaara vain. Itse asiassa kyse oli puutteista alan aiemmissa tiedonhankintamenetelmissä, eli periaatteessa samasta ongelmasta, johon viittaan yllä paleontologian ja neurotutkimuksen tapauksessa.

JakomäenNeruda kirjoitti:Luonnontieteitä ei voi niputtaa yhteen, kuten ei humanistisiakaan tieteitä. Vain matematiikka on absoluuttista.

...tosin tuo absoluuttisuuskin on suhteellista - minua ainakin epäilyttävät kaiken maailman "teoreemat", joita kukaan ei vielä ole pystynyt todistamaan mutta joita silti pidetään jotenkin tärkeinä tai tosina.


Matematiikka on sisäisesti konsistenttia, joten yleensä virheoletukset paljastuvat suhteellisen nopeasti. Ei tule nyt mieleen yhtään tapausta, jossa jokin matematiikan yleisesti käytetty teoreema olisikin yhtäkkiä osoittautunut vääräksi.


Voidaan myös pohtia, onko matematiikka tiede vaiko vain tieteen apuväline. Voiko tutkia puhdasta matematiikkaa ja löytää jotain uutta ilman mitään yhtymäkohtaa konkreettiseen todellisuuteen, esim. fysiikkaan?


Jos tiede määritellään tutkimusalana, jonka puitteissa on mahdollista saada selville jotain perustavanlaatuista ympäristöstä, jossa elämme, niin sanoisin, että matematiikka on puhdasta tiedettä: sen avulla voidaan kuvata paitsi omamme, niin myös vaihtoehtoisia universumeita.

JakomäenNeruda kirjoitti:Muissa luonnontieteissä tulosten suhteellinen varmuus riippuu karkeasti ottaen siitä, paljonko matematiikkaa niiden keskeiset teoriat käyttävät, ts. miten hyvin matemaattiset mallit kuvaavat alan asioita, joita havaitaan mittauksin. Esimerkiksi biologia on suhteessa fysiikkaan paljon nopeammin muuttuvaa, koska tutkimuskohteissa on niin paljon "liikkuvia osia". Ja vaikkapa paleontologiassa ja neurotutkimuksessa taas mukaan tulevat erityisen suurella osuudella vielä ihan perushavaintojen tekoa vaikeuttavat seikat.

Humanistisissa tieteissä on periaatteessa sama juttu. Osassa on sovellettu hyvinkin menestyksekkäästi matemaattisia malleja ja luonnontieteellisiä menetelmiä, jolloin tulosten toistettavuus kokeesta toiseen ja näin havaintojen ja teorian luotettavuus kasvaa. Osassa taas jopa yksinkertainen havainnointitutkimus sisältää niin paljon muuttujia, että tutkimukset voivat antaa toisistaan täysin poikkeavia tuloksia. Koska tutkittavaa on niin paljon, kestää mielettömän kauan, ennen kuin oikein mistään päästään yksimielisyyteen ja siitä sitten sikiää kaikenlaisia kuppikuntakiistoja ja omia tuloksia perustellaan usein lähinnä mielipiteillä, mikä on ansainnut näille aloille negatiivista huomiota.

Ei tilanne taida luonnontieteissä olla ratkaisevasti erilainen? Ehkä ainoa ero on siinä, että matemaattispohjaisissa menetelmissä läpinäkyvyys on suurempaa ja näennäistiede ehkä siksi helpompi karsia pois. Älä anna Wikipedian vääristää todellisuutta - siellä ei saa sanoa, että Wiikin näkemys kantauralista on epätieteellistä sontaa, vaan asia pitää ilmaista ns. neutraalisuusperiaatteen mukaan (tai ainakin sen tulkitsijoiden mukaan) niin kuin kyseessä olisi koulukuntaero, mikä johtaa maallikkoja harhaan.


Wikiä ei tosiaan tule käyttää tieteellisenä lähteenä... Eikä Wiikiä, ja kummankin ongelmat ovat kyllä tutkijankoulutuksen saaneelle heti nähtävissä, kun lukee asiaankuuluvat lähteet.

Todelliset koulukuntaerot humanistisissa tieteissä ovat hyvin pieniä.


Minusta näin ei ole. En nyt viitsi mainita aloja, mutta eräissä humanistisissa tieteissä on mahdollista tehdä sitä omaa tutkimusta pohjimmiltaan jonkun tietyn filosofian pohjalta ja tätä myös ulkomailla laajalti harrastetaan. Suomessa asia ei ole niin näkyvä ja siksi opiskelija ei välttämättä edes huomaa eri koulukuntien olemassaoloa ennen kuin tutustuu muiden maiden tutkimusperinteisiin.

Luonnontieteissä varmaa on vain se, ettei omena putoa koskaan ylöspäin, eli luonnonlait. Suunnilleen kaikki muu on sitten yhtä muuttuvaa kuin humanistisissa tieteissä.

Luonnontieteet eivät kehyksiltään eroa humanistisista tieteistä mitenkään edukseen; ero on vain siinä, että niissä on usein helpompi saada kasaan riittävän laaja aineisto kvantitatiivista ja tilastollista käsittelyä varten. Mutta sekään ei vielä tee tuloksista mitenkään absoluuttista, koska korrelaatio, kausaliteetti jne. antavat eri tulkitsijoiden mielestä eri tuloksia.


Kuten sanottu, tulosten muuttuminen tai tulkitsemisen epävarmuus on sitä epätodennäköisempää, mitä vähemmän kuvattavassa ilmiössä on liikkuvia osia, ts. muuttujia. Esimerkiksi hiukkasfysiikassa joistain ilmiöistä tiedetään varmasti, ettei niitä tapahdu, koska muuten atomit eivät pysyisi kasassa.

Mietitäänpä esimerkiksi sitä, että ns. luonnontieteissä voidaan nimittää tieteeksi sitä, että joku väittää, että maailmankaikkeus laajenee loputtomiin, ja toinen väittää, että maailmankaikkeus alkaa kutistua takaisin. Harvassa humanistisessa tieteessä on näin valtavasti spekulaatiota mukana ja näin suuria eroja mahdollisissa seurauksissa!


Valinta on yhtälön kahden eri mahdollisen ratkaisun välillä. Onko se paljon vai vähän, riippuu katsantokannasta. Kysymys on kuitenkin ratkaistavissa, kun suunnitellaan toteutettavissa oleva koe, jonka tulos voidaan ennustaa teoriaa käyttäen. Sen sijaan esimerkiksi historiassa voidaan väitellä loputtomasti siitä, vaikuttiko valtakunnan X kaatumiseen enemmän tekijä A vai tekijä B, koska riittävän tarkkaa lisätietoa kyseisestä ajasta on usein mahdotonta saada lisää.
JakomäenNeruda
 

ViestiKirjoittaja Sigfrid » 19 Syys 2013 08:57

Jaska

Luonnontieteissä varmaa on vain se, ettei omena putoa koskaan ylöspäin, eli luonnonlait. Suunnilleen kaikki muu on sitten yhtä muuttuvaa kuin humanistisissa tieteissä
.

Olet väärässä. Myös luonnonlait perustuvat havaintoihin, kuten matematiikkaa lukuunottamatta kaikki tieto. Vahvistusta havainnoille haetaan kokeilla, kuten Cernin hiukkaskiihdyttimellä. Ero humanististentieteiden ja luonnontieteiden välillä on laadullinen, havaintojen hyväksymismenettelyssä.
Sigfrid
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6532
Liittynyt: 16 Helmi 2011 12:09

ViestiKirjoittaja Jaska » 20 Syys 2013 03:28

JakomäenNeruda kirjoitti:Matematiikka on sisäisesti konsistenttia, joten yleensä virheoletukset paljastuvat suhteellisen nopeasti. Ei tule nyt mieleen yhtään tapausta, jossa jokin matematiikan yleisesti käytetty teoreema olisikin yhtäkkiä osoittautunut vääräksi.

Niin, on vain teoreemoja, joita ei ole VIELÄ osoitettu vääriksi tai oikeiksi, koska kellään ei ole resursseja ja mielenkiintoa käyttää niiden tarkistamiseen suurta osaa elämästään.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Matematiik ... teoreemoja

Humanistisissa tieteissä tällaista kutsutaan spekuloinniksi. :wink:

JakomäenNeruda kirjoitti:Valinta on yhtälön kahden eri mahdollisen ratkaisun välillä. Onko se paljon vai vähän, riippuu katsantokannasta. Kysymys on kuitenkin ratkaistavissa, kun suunnitellaan toteutettavissa oleva koe, jonka tulos voidaan ennustaa teoriaa käyttäen. Sen sijaan esimerkiksi historiassa voidaan väitellä loputtomasti siitä, vaikuttiko valtakunnan X kaatumiseen enemmän tekijä A vai tekijä B, koska riittävän tarkkaa lisätietoa kyseisestä ajasta on usein mahdotonta saada lisää.

Totta, mutta tällaiset spekulaatiot voitaisiinkin rajata tieteellisyyden ulkopuolelle, vaikka niitä historiatieteen menetelmin lähestytäänkin: tieteellisyyden määritelmäänhän kuuluu se, että vaihtoehtojen todennäköisyydestä on mahdollista saada pätevin menetelmin tietoa. Esimerkiksi kontrafaktuaalinen historia on jo lähtökohtaisesti epätieteellisempää spekulatiivista jossittelua.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kontrafakt ... n_historia

Tässä suhteessa "tieteellispohjainen jossittelu" ei ole sen enempää tiedettä kuin uskonnot tai huuhaateoriatkaan niistä ei ole mahdollista saada pätevin menetelmin tietoa, joka ratkaisisi vaihtoehtojen todennäköisyyden.

Ja luonnollisestikaan siitä, että jonkin humanistisen alan nimeä tai menetelmiä käytetään epätieteellisissä kysymyksissä ja yhteyksissä, ei voi vetää päätelmää, että kyseinen tieteenala olisi jotenkin vähemmän tieteellinen. Matematiikkaakin hyödynnetään kaiken maailman numerologisissa hörhöilyissä.

Sigfrid kirjoitti:
Jaska kirjoitti:Luonnontieteissä varmaa on vain se, ettei omena putoa koskaan ylöspäin, eli luonnonlait. Suunnilleen kaikki muu on sitten yhtä muuttuvaa kuin humanistisissa tieteissä
.

Olet väärässä. Myös luonnonlait perustuvat havaintoihin, kuten matematiikkaa lukuunottamatta kaikki tieto. Vahvistusta havainnoille haetaan kokeilla, kuten Cernin hiukkaskiihdyttimellä. Ero humanististentieteiden ja luonnontieteiden välillä on laadullinen, havaintojen hyväksymismenettelyssä.

Mikä tällainen laadullinen ero olisi, osaisitko yksilöidä? Humanistisissa tieteissä voidaan käyttää aivan samoja kvantitatiivisia menetelmiä kuin luonnontieteissäkin, tutkimuskysymyksestä ja aineistosta riippuen. Miten tällöin voisi olla mitään laatueroa havaintojen hyväksymismenettelyssä?
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10974
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja Sigfrid » 20 Syys 2013 09:09

Jaska kirjoitti:Mikä tällainen laadullinen ero olisi, osaisitko yksilöidä? Humanistisissa tieteissä voidaan käyttää aivan samoja kvantitatiivisia menetelmiä kuin luonnontieteissäkin, tutkimuskysymyksestä ja aineistosta riippuen. Miten tällöin voisi olla mitään laatueroa havaintojen hyväksymismenettelyssä?


No tämä laatuero johtuu nähdäkseni siitä, että useat humanistiset tieteet käsittelevät menneisyyttä (kielitiede, historia...), kun luonnontieteet useimmiten nykyisyyttä. Todisteiden saaminen olemassaolevista ilmiöistä on helpompaa kuin jo hävinneistä. Toki luonnontieteissäkin tutkitaan fossiileja ja erehdytään kuvittelemaan, että ihminen oli apinan edeltäjä, vai oliko toisinpäin
:)
Sigfrid
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6532
Liittynyt: 16 Helmi 2011 12:09

ViestiKirjoittaja JakomäenNeruda » 21 Syys 2013 03:37

Jaska kirjoitti:
JakomäenNeruda kirjoitti:Matematiikka on sisäisesti konsistenttia, joten yleensä virheoletukset paljastuvat suhteellisen nopeasti. Ei tule nyt mieleen yhtään tapausta, jossa jokin matematiikan yleisesti käytetty teoreema olisikin yhtäkkiä osoittautunut vääräksi.

Niin, on vain teoreemoja, joita ei ole VIELÄ osoitettu vääriksi tai oikeiksi, koska kellään ei ole resursseja ja mielenkiintoa käyttää niiden tarkistamiseen suurta osaa elämästään.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Matematiik ... teoreemoja

Humanistisissa tieteissä tällaista kutsutaan spekuloinniksi. :wink:

JakomäenNeruda kirjoitti:Valinta on yhtälön kahden eri mahdollisen ratkaisun välillä. Onko se paljon vai vähän, riippuu katsantokannasta. Kysymys on kuitenkin ratkaistavissa, kun suunnitellaan toteutettavissa oleva koe, jonka tulos voidaan ennustaa teoriaa käyttäen. Sen sijaan esimerkiksi historiassa voidaan väitellä loputtomasti siitä, vaikuttiko valtakunnan X kaatumiseen enemmän tekijä A vai tekijä B, koska riittävän tarkkaa lisätietoa kyseisestä ajasta on usein mahdotonta saada lisää.

Totta, mutta tällaiset spekulaatiot voitaisiinkin rajata tieteellisyyden ulkopuolelle, vaikka niitä historiatieteen menetelmin lähestytäänkin: tieteellisyyden määritelmäänhän kuuluu se, että vaihtoehtojen todennäköisyydestä on mahdollista saada pätevin menetelmin tietoa. Esimerkiksi kontrafaktuaalinen historia on jo lähtökohtaisesti epätieteellisempää spekulatiivista jossittelua.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kontrafakt ... n_historia

Tässä suhteessa "tieteellispohjainen jossittelu" ei ole sen enempää tiedettä kuin uskonnot tai huuhaateoriatkaan niistä ei ole mahdollista saada pätevin menetelmin tietoa, joka ratkaisisi vaihtoehtojen todennäköisyyden.


Kokemukseni mukaan humanistisissa tieteissä silti harrastetaan jossittelua enemmän kuin luonnontieteissä, ihan vain sen vuoksi, että halutaan tehdä joku arvio tilanteesta esim. yleisen inhimillisen käyttäytymisen pohjalta, eikä varsinaista uutta tietoa ole helposti saatavilla. Tottakai luonnontieteessäkin spekuloidaan, mutta siellä etenemme ikään kuin pimeässä tunnustellen, kun taas humanistiset tieteet koskevat ihmistä ja hänen kulttuuriaan, ja sen vuoksi on usein ihan järkevää listata todennäköisiä vaihtoehtoja. Spekulointi sinänsä ei ole epätieteellistä. Epätieteellistä siitä tulee vasta, jos sille rakennettuja väittämiä aletaan pitää tosina ja "unohdetaan" niiden epävarmuus.

Ja luonnollisestikaan siitä, että jonkin humanistisen alan nimeä tai menetelmiä käytetään epätieteellisissä kysymyksissä ja yhteyksissä, ei voi vetää päätelmää, että kyseinen tieteenala olisi jotenkin vähemmän tieteellinen. Matematiikkaakin hyödynnetään kaiken maailman numerologisissa hörhöilyissä.


Sekoitat keskenään epätieteellisyyden ja sen, miten epävarmoja, ts. helposti muuttuvia jonkun tieteenalan tulokset ovat. Koska luonnonlait ovat samat kaikille ihmisille, fysiikan kokeiden tulokset eivät yleensä muutu, ellei koejärjestely muutu. Näin saadaan "varmoja" tuloksia. Sen sijaan yksi ihminen ja kulttuuriympäristö voidaan rakentaa miljoonalla eri tavalla ja ne ovat jatkuvassa muutostilassa, joten tuloksia on hyvin vaikea tulkita, niissä on paljon epävarmuutta ja ne muuttuvat usein.

Ja lopuksi: ei ole olemassa yhtään ainoaa absoluuttisen varmaa tieteellistä tulosta. Sellaisiin uskovan pitäisi pystyä jotenkin varmentamaan esimerkiksi se, että kaikki muut ihmiset näkevät maailman samanlaisena tai että he ylipäänsä ovat todellisia, eivätkä olemassa vain havaitsijan omassa päässä. Mutta tässä mennään sellaisin kysymyksiin, joita en nyt viitsi lähteä pohtimaan. :)
JakomäenNeruda
 

ViestiKirjoittaja TTJ » 21 Syys 2013 17:10

JakomäenNeruda kirjoitti:Kieltämättä esimerkiksi monelle fysiikan opiskelijalle tulee järkytyksenä, miten paljon tulkinnanvaraa alan tuloksissa edelleen usein on. Mutta se on yksi osa tutkijaksi kasvamista.

"BSc - When you think you know everything; MSc - When you realize you don't know anything; PhD - When you realize that no one else knows anything either..." :D


Tarina kertoo että eräänä päivänä fysiikan opiskelija palasi kotiin, heitti kirjat nurkkaan ja ilmoitti lopettavansa fysiikan opiskelun toivottomana. Syytä tiedusteltaessa hän ilmoitti olleensa fysiikan historiaa käsittelevällä kurssilla jossa oli luennoitu fysiikan tietämyksen edistymisestä vuosisatojen saatossa:

-ennen vanhaan newtonilaisen mekaniikan aikana ei osattu laskea tarkasti kolmen kappaleen ongelmia. Merkuriuksen kiertorataa ei saatu laskettua, Maa-Kuu-Aurinko-kolmikko oli liian vaikea yhdistelmä jne.

-no sitten tuli suhteellisuusteoria. Mutta se ei toiminut atomitasolla, elektronin ja atomiytimen järjestelmä ei mitenkään voinut olla kestävä silloisen tietämyksen mukaan. Huomattiin ettei osattu ratkaista kahden kappaleen ongelmaa.

-seuraavaksi tuli kvanttimekaniikka ja epävarmuusperiaate, joka esti yksittäisen hiukkasen paikan ja tilan tarkan mittaamisen. Nyt ei osattu enää laskea edes yhtä kappaletta!

-viimein ruvettiin tutkimaan itseään tyhjiötä ja todettiin ettei oikeastaan tiedetä mitä se on. Oltiin päädytty siihen ettei enää osattu laskea edes nollan kappaleen ongelmaa...

Jaska kirjoitti:Voidaan myös pohtia, onko matematiikka tiede vaiko vain tieteen apuväline. Voiko tutkia puhdasta matematiikkaa ja löytää jotain uutta ilman mitään yhtymäkohtaa konkreettiseen todellisuuteen, esim. fysiikkaan?


Voi ja tehdään koko ajan. Suurin osa matematiikan tietämyksestä on sellaista ettei sille ole (ainakaan vielä) minkäänlaista käytännön sovellusta.

Matematiikkakaan ei ole kuitenkaan niin absoluuttisen tarkkaa kuin usein ajatellaan. Täydellisimmillään matemaattiset todistukset voidaan johtaa mekaanisesti olemassaolevista aksioomista - todistuksen voisi siis tehdä yksinkertainen Turingin kone joka operoi puhtaalla, kylmällä logiikalla. Käytännössä kuitenkin vain pieni osa matemaattisista teoreemoista on pystytty todistamaan tällä tavalla. Suurin osa matemaattisista todistuksista on ns. metatodistuksia joissa joudutaan käyttämään aksioomien tukena jonkun verran suusanallista logiikkaa ("Selvästi nähdään, että..."). Tällaiset todistelut kyllä todennäköisesti pitävät paikkansa, mutta niihin jää marginaalinen epävarmuus.

Yleisesti ottaen fysiikassa ja matematiikassa harvemmin osoitetaan mitään vanhaa ajatusta täysin vääräksi, ne vain osoittautuvat epätäydellisiksi: ne pitävät paikkansa tiettyjen oletusten rajoissa. Voivat olla edelleenkin jopa erittäin käyttökelpoisia, kuten vaikkapa newtonilainen mekaniikka.

"Kovista" tieteistä puhuttaessa monelta tuppaa unohtumaan että sekä luonnontieteelliset että humanistiset tieteet perustuvat samalle muinaiselle filosofiselle pohjalle. Ne asiat ja periaatteet jotka tämän päivän luonnontieteilijät ottavat itsestäänselvyytenä ovat pitkällisen filosofisen kehityksen tulos.
TTJ
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 532
Liittynyt: 28 Marras 2011 02:55

ViestiKirjoittaja Sigfrid » 21 Syys 2013 17:27

TTJ kirjoitti:
"Kovista" tieteistä puhuttaessa monelta tuppaa unohtumaan että sekä luonnontieteelliset että humanistiset tieteet perustuvat samalle muinaiselle filosofiselle pohjalle. Ne asiat ja periaatteet jotka tämän päivän luonnontieteilijät ottavat itsestäänselvyytenä ovat pitkällisen filosofisen kehityksen tulos.


Mielestäni metafyysinen filosofia ei riitä luonnontieteen perustaksi. Sillä on pitkät perinteet, mutta tällaisella filosofialla voidaan itsessään perustella muunkinlaisia ratkaisuja kuin havaintoihin, malleihin ja matematiikkaan tuetun luonnontieteen hyväksymiä ratkaisumalleja. Sensijaan voidaan erottaa luonnontieteen filosofia, joka on rinnakkainen ilmiö. Jos taas luovutaan kokonaan metafyysisestä olemassaolon määrittelystä, niin tullaan matemaattiseen tai peräti irrationaaliseen maailmaan. Jo muinaiset filosofit ajattelivat aineen muodostuvat pienistä jakamattomista partikkeleista. Filosofisin perustein nämä voivat olla ainetta tai osoitus kaikkivoivan olemassaolosta. Luonnontiede ei voi perusta tällaiseen filosofiaan. Periaatteessa olemme edelleen samassa pisteessä. Yltiöpäinen luonnontieteilijä ei osaa erottaa asioiden metafyysistä olemusta omista päätelmistään, vaan uskoo kykenemättä todistamaan. Kohtuullinen luonnontieteilijä perustaa näkemyksensä vain havaintoihin, jotka evät perustu mihinkään filosofiaan.
Sigfrid
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6532
Liittynyt: 16 Helmi 2011 12:09

ViestiKirjoittaja TTJ » 21 Syys 2013 18:03

Sigfrid kirjoitti: Kohtuullinen luonnontieteilijä perustaa näkemyksensä vain havaintoihin, jotka evät perustu mihinkään filosofiaan.


Ei pelkillä havainnoilla tee paljonkaan. Niistä saa tiedettä vain yhdistämällä ne jonkunlaiseen päättelyjärjestelmään. Entisajan maalaiset havainnoivat eläimiä paljonkin ja mukana oli varmasti järkeviä, fiksuja ihmisiä, silti he eivät tienneet biologiasta paljonkaan, ja heillä oli eläimistä sentyyppisiä uskomuksia kuten että pääskyset talvehtivat järvien pohjassa.
TTJ
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 532
Liittynyt: 28 Marras 2011 02:55

ViestiKirjoittaja Sigfrid » 21 Syys 2013 18:51

TTJ kirjoitti:
Sigfrid kirjoitti: Kohtuullinen luonnontieteilijä perustaa näkemyksensä vain havaintoihin, jotka evät perustu mihinkään filosofiaan.


Ei pelkillä havainnoilla tee paljonkaan. Niistä saa tiedettä vain yhdistämällä ne jonkunlaiseen päättelyjärjestelmään. Entisajan maalaiset havainnoivat eläimiä paljonkin ja mukana oli varmasti järkeviä, fiksuja ihmisiä, silti he eivät tienneet biologiasta paljonkaan, ja heillä oli eläimistä sentyyppisiä uskomuksia kuten että pääskyset talvehtivat järvien pohjassa.


Totta, mutta tarkoitin vain, että kaiken on perustuttava havaintoihin. Voidaan luoda premissejä ja päätellä, luoda teorioita ja hypoteeseja. Sekin on järkevää, mutta ei ole ratkaisu. Itse päättelyjärjestelmäkin voi olla epäluotettava. Se sisältää usein pitkän prosessin havainnon kohteesta loogiseen analyysiin.

Nuo muinaisten maalaisten uskomukset ovat vain aste-eron päässä nykyisistä uskomuksista. Toisaalta he saattoivat tietää havaintoihin perustuen enemmän lehmistä ja pääskysistä kuin moni nykyään, mukaanlukien luonnontieteilijät. Ehkä eivät biologiasta, mitta esimerkiksi eläinten käyttäytymisestä.
Sigfrid
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6532
Liittynyt: 16 Helmi 2011 12:09

ViestiKirjoittaja Jaska » 23 Syys 2013 21:05

JakomäenNeruda kirjoitti:
Jaska kirjoitti:Ja luonnollisestikaan siitä, että jonkin humanistisen alan nimeä tai menetelmiä käytetään epätieteellisissä kysymyksissä ja yhteyksissä, ei voi vetää päätelmää, että kyseinen tieteenala olisi jotenkin vähemmän tieteellinen. Matematiikkaakin hyödynnetään kaiken maailman numerologisissa hörhöilyissä.


Sekoitat keskenään epätieteellisyyden ja sen, miten epävarmoja, ts. helposti muuttuvia jonkun tieteenalan tulokset ovat. Koska luonnonlait ovat samat kaikille ihmisille, fysiikan kokeiden tulokset eivät yleensä muutu, ellei koejärjestely muutu. Näin saadaan "varmoja" tuloksia. Sen sijaan yksi ihminen ja kulttuuriympäristö voidaan rakentaa miljoonalla eri tavalla ja ne ovat jatkuvassa muutostilassa, joten tuloksia on hyvin vaikea tulkita, niissä on paljon epävarmuutta ja ne muuttuvat usein.

Eihän luonnonlakeja enää tutkita, nehän ovat jo selviöitä. Luonnontieteenä fysiikka käsittelee siis joitain "toisen asteen" juttuja, jotka vain nojaavat luonnonlakeihin ja ovat jossain suhteessa epävarmoja tai tulkinnanvaraisia (on esim. erilaisia näkemyksiä).

Eivät kaikki humanistiset tieteet koskettele kaoottista ja ennustamatonta ihmistä; tuo kuulostaa lähinnä sosiologialta. Esimerkiksi äännehistoria on hyvinkin eksaktia tiedettä, joka seuraa omia "luonnonlakejaan".
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10974
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja Sigfrid » 23 Syys 2013 22:33

Jaska kirjoitti:Eihän luonnonlakeja enää tutkita, nehän ovat jo selviöitä. Luonnontieteenä fysiikka käsittelee siis joitain "toisen asteen" juttuja, jotka vain nojaavat luonnonlakeihin ja ovat jossain suhteessa epävarmoja tai tulkinnanvaraisia (on esim. erilaisia näkemyksiä).




Jaska jaska, olet niin väärässä kuin ihminen voi olla. Kaikkiin ns. Luonnonlakeihin liittyy vieläkin epävarmuustekijä. Jos olisit perehtynyt edes fysiikan alkeisiin, niin tietäisit tämän. Mittayksiköt ovat sopimuksia ja käytännössä riittäviä likiarvoja. Fysiikan perustutkimus on "ensimmäisem asteen" juttuja.
Sigfrid
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6532
Liittynyt: 16 Helmi 2011 12:09

ViestiKirjoittaja Sigfrid » 23 Syys 2013 22:35

[quote="Jaska"][]
Eihän luonnonlakeja enää tutkita, nehän ovat jo selviöitä. Luonnontieteenä fysiikka käsittelee siis joitain "toisen asteen" juttuja, jotka vain nojaavat luonnonlakeihin ja ovat jossain suhteessa epävarmoja tai tulkinnanvaraisia (on esim. erilaisia näkemyksiä).

[/quote

Jaska jaska, olet niin väärässä kuin ihminen voi olla. Kaikkiin ns. Luonnonlakeihin liittyy vieläkin epävarmuustekijä. Jos olisit perehtynyt edes fysiikan alkeisiin, niin tietäisit tämän. Mittayksiköt ovat sopimuksia ja käytännössä riittäviä likiarvoja. Fysiikan perustutkimus on "ensimmäisem asteen" juttuja.
Sigfrid
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6532
Liittynyt: 16 Helmi 2011 12:09

Re: Tieteenfilosofiaa: humanistiset vs. luonnontieteet

ViestiKirjoittaja Jusarius » 05 Marras 2013 14:04

Totta kai luonnontieteissäkin tutkitaan lähinnä sellaisia asioita, joita ei vielä tunneta ja joista ei ole tiedeyhteisössä vallitsevaa konsensusta. Tähän vaiheeseen liittyy toisistaan hyvinkin poikkeavia hypoteesejä, mutta vakiintuneilla teorioilla on kyllä luonnontieteessä useimmiten vahva empiirinen tai teoreettinen todistusaineisto. Kuten Jaskakin sanoi, monet humanistiset tieteet nojaavat nykyään luonnontieteellisiin metodeihin, minkä takia jako humanistisiin tieteisiin ja luonnontieteisiin on usein vähän keinotekoinen; monet humanistiset tieteet tutkivat yhtä luonnon osa-aluetta: ihmisen kulttuuria ja käyttäytymistä. Ihmisen käyttäytyminen ei kuitenkaan ole oikeasti NIIN kaoottista ja monimutkaista, etteikö sitä voisi tutkia jo nykyisinkin luonnontieteissä käytetyin menetelmin, vaikka usein haluamme muuta aivoistamme kuvitella. Psykologia onkin viime aikoina kaatanut raja-aitoja, varsinkin Pohjois-Amerikassa.

Arveluttavia tutkimusmetodeja on toki käytetty viime vuosikymmeninä ja käytetään edelleenkin varsinkin yhteiskunta- ja kasvatustieteissä, joissa käytetään diskurssi- ja keskusteluanalyysiä. Suuren merkityksen saavat niissä yksittäiset tapaukset, joita pohditaan ilman kunnollisia tai minkäänlaisia ennalta määrättyjä hypoteeseja. Syy-seuraussuhteen selvittäminen on kuitenkin näillä metodeilla mahdotonta, vaikka tutkijat itse sen väittäväkin todistaneensa. He ovat kuitenkin useimmiten tutkimuksessaan ainoastaan päätyneet hypoteesiin, joka on luonnontieteissä kokeellista vaihetta edeltävä vaihe. Toinen epätieteellistä leimaa ei-luonnontieteille on tarjonnut ansiokkaasti naistutkimus tai nykyisin sukupuolentutkimus, joka on lähes puhtaasti poliittinen ideologia, joka on puettu hienolta kuulostaviin termeihin.
juuret: Etelä-Savo + Pohjois-Savo
Y-HR: N1c1*, mt-HR: H3g
Jusarius
Pohtiva pohjalainen
Pohtiva pohjalainen
 
Viestit: 149
Liittynyt: 14 Helmi 2013 23:10

Re:

ViestiKirjoittaja Jaska » 05 Marras 2013 20:55

Sigfrid kirjoitti:
Jaska kirjoitti:Eihän luonnonlakeja enää tutkita, nehän ovat jo selviöitä. Luonnontieteenä fysiikka käsittelee siis joitain "toisen asteen" juttuja, jotka vain nojaavat luonnonlakeihin ja ovat jossain suhteessa epävarmoja tai tulkinnanvaraisia (on esim. erilaisia näkemyksiä).

Jaska jaska, olet niin väärässä kuin ihminen voi olla. Kaikkiin ns. Luonnonlakeihin liittyy vieläkin epävarmuustekijä. Jos olisit perehtynyt edes fysiikan alkeisiin, niin tietäisit tämän. Mittayksiköt ovat sopimuksia ja käytännössä riittäviä likiarvoja. Fysiikan perustutkimus on "ensimmäisem asteen" juttuja.

Sigu Sigu, väitätkö todella, että joku vielä pudottelee laboratoriossa omenia varmistuakseen gravitaation todellisuudesta? Ei näitä perusjuttuja todellakaan enää tarvitse tutkia.

Tai ehkä taas kerran ymmärsit ihan väärin mitä kirjoitin? :roll:

Hyvä puheenvuoro Jusariukselta! Ei vastaanväittämistä. :cool:
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10974
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Re: Re:

ViestiKirjoittaja Sigfrid » 05 Marras 2013 22:28

Jaska kirjoitti:
Sigfrid kirjoitti:
Jaska kirjoitti:Eihän luonnonlakeja enää tutkita, nehän ovat jo selviöitä. Luonnontieteenä fysiikka käsittelee siis joitain "toisen asteen" juttuja, jotka vain nojaavat luonnonlakeihin ja ovat jossain suhteessa epävarmoja tai tulkinnanvaraisia (on esim. erilaisia näkemyksiä).

Jaska jaska, olet niin väärässä kuin ihminen voi olla. Kaikkiin ns. Luonnonlakeihin liittyy vieläkin epävarmuustekijä. Jos olisit perehtynyt edes fysiikan alkeisiin, niin tietäisit tämän. Mittayksiköt ovat sopimuksia ja käytännössä riittäviä likiarvoja. Fysiikan perustutkimus on "ensimmäisem asteen" juttuja.

Sigu Sigu, väitätkö todella, että joku vielä pudottelee laboratoriossa omenia varmistuakseen gravitaation todellisuudesta? Ei näitä perusjuttuja todellakaan enää tarvitse tutkia.

Tai ehkä taas kerran ymmärsit ihan väärin mitä kirjoitin? :roll:

Hyvä puheenvuoro Jusariukselta! Ei vastaanväittämistä. :cool:


Jaska, ymmärsit taas väärin. En tietenkään kiellä putoavan omenan liikkumattomuutta gravitaatiokentässä. Sehän ei liiku siinä minnekään, olla köllöttää paikallaan. Tarkoitin että aina löytyy tutkittavaa, eikä itsestäänselvyyksiä ole olemassa. Vastikään hesarissa oli uutinen, että universumi voi luhistua silmänräpäyksessä. Tämä universumiteorioihin liittyvä seikka on ollut tiedossa jo ainakin 60-luvulta, mutta vaatii edelleen tutkimusta. Ehkäpä tulevissa riittävän korkeaenergisissä kiihdyttimissä päästään todistamaan tämän teorian paikkansapitävyys. Odotan mielenkiinnolla teorian vahvistumista kenttäkokein.
Sigfrid
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6532
Liittynyt: 16 Helmi 2011 12:09

Re: Re:

ViestiKirjoittaja Jaska » 05 Marras 2013 23:59

Sigfrid kirjoitti:
Jaska kirjoitti:Sigu Sigu, väitätkö todella, että joku vielä pudottelee laboratoriossa omenia varmistuakseen gravitaation todellisuudesta? Ei näitä perusjuttuja todellakaan enää tarvitse tutkia.

Tai ehkä taas kerran ymmärsit ihan väärin mitä kirjoitin? :roll:

Hyvä puheenvuoro Jusariukselta! Ei vastaanväittämistä. :cool:


Jaska, ymmärsit taas väärin. En tietenkään kiellä putoavan omenan liikkumattomuutta gravitaatiokentässä. Sehän ei liiku siinä minnekään, olla köllöttää paikallaan. Tarkoitin että aina löytyy tutkittavaa, eikä itsestäänselvyyksiä ole olemassa. Vastikään hesarissa oli uutinen, että universumi voi luhistua silmänräpäyksessä. Tämä universumiteorioihin liittyvä seikka on ollut tiedossa jo ainakin 60-luvulta, mutta vaatii edelleen tutkimusta. Ehkäpä tulevissa riittävän korkeaenergisissä kiihdyttimissä päästään todistamaan tämän teorian paikkansapitävyys. Odotan mielenkiinnolla teorian vahvistumista kenttäkokein.

Juuri tätä eroa olen yrittänyt selittää:
1. Perusasiat ovat jo selvillä (omena putoaa suhteessa ympäröivään maailmaan)
2. Mutkikkaampia asioita vielä tutkitaan (universumi käpertyy kilpikonnan ympärille kuudessa ulottuvuudessa jne.)
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10974
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Re: Tieteenfilosofiaa: humanistiset vs. luonnontieteet

ViestiKirjoittaja Jusarius » 06 Marras 2013 02:17

Gravitaatio on muuten jännä esimerkki, koska itse asiassa sitä tutkitaan vielä kuumeisesti, vaikka se on yksi perusvuorovaikutuksista. Toki on tunnettu jo kauan, miten se vaikuttaa kappaleisiin ja osattu soveltaakin tätä tietoa jo satoja vuosia esim. ballistiikassa, mutta vieläkään ei tiedetä, mikä sen aiheuttaa. Sen oletettua välittäjähiukkasta, gravitonia, ei ole havaittu vieläkään. Näissä "perusjutuissakin" on siis vielä tarkentamista.
juuret: Etelä-Savo + Pohjois-Savo
Y-HR: N1c1*, mt-HR: H3g
Jusarius
Pohtiva pohjalainen
Pohtiva pohjalainen
 
Viestit: 149
Liittynyt: 14 Helmi 2013 23:10

Seuraava

Paluu Näennäistiede

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa