Tieteenfilosofiaa: humanistiset vs. luonnontieteet

Näkemykset, jotka eivät täytä tieteen kriteerejä.

Re: Tieteenfilosofiaa: humanistiset vs. luonnontieteet

ViestiKirjoittaja FVM » 06 Marras 2013 15:59

Jusarius kirjoitti:Gravitaatio on muuten jännä esimerkki, koska itse asiassa sitä tutkitaan vielä kuumeisesti, vaikka se on yksi perusvuorovaikutuksista. Toki on tunnettu jo kauan, miten se vaikuttaa kappaleisiin ja osattu soveltaakin tätä tietoa jo satoja vuosia esim. ballistiikassa, mutta vieläkään ei tiedetä, mikä sen aiheuttaa. Sen oletettua välittäjähiukkasta, gravitonia, ei ole havaittu vieläkään. Näissä "perusjutuissakin" on siis vielä tarkentamista.


Kyllä, ja juuri tätä on fysiikan perustutkimus. Nykyään on vaan se ongelma että olemme edenneet sen verran pitkälle että näiden perustavaa laatua olevien asioiden tutkimiseen tarvitaan valtavan kalliita ja monimutkaisia laitteita, joista CERNin uusi hiukkaskiihdytin on hyvä esimerkki. Sillähän tutkitaan aineen perusrakennetta ja alkeishiukkasia. Voiko tutkimusaihe enää enempää olla "perusjuttu"?
FVM
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 31
Liittynyt: 31 Touko 2013 19:48
Paikkakunta: Helsinki

Re: Tieteenfilosofiaa: humanistiset vs. luonnontieteet

ViestiKirjoittaja Jaska » 06 Marras 2013 17:11

FVM kirjoitti:
Jusarius kirjoitti:Gravitaatio on muuten jännä esimerkki, koska itse asiassa sitä tutkitaan vielä kuumeisesti, vaikka se on yksi perusvuorovaikutuksista. Toki on tunnettu jo kauan, miten se vaikuttaa kappaleisiin ja osattu soveltaakin tätä tietoa jo satoja vuosia esim. ballistiikassa, mutta vieläkään ei tiedetä, mikä sen aiheuttaa. Sen oletettua välittäjähiukkasta, gravitonia, ei ole havaittu vieläkään. Näissä "perusjutuissakin" on siis vielä tarkentamista.


Kyllä, ja juuri tätä on fysiikan perustutkimus. Nykyään on vaan se ongelma että olemme edenneet sen verran pitkälle että näiden perustavaa laatua olevien asioiden tutkimiseen tarvitaan valtavan kalliita ja monimutkaisia laitteita, joista CERNin uusi hiukkaskiihdytin on hyvä esimerkki. Sillähän tutkitaan aineen perusrakennetta ja alkeishiukkasia. Voiko tutkimusaihe enää enempää olla "perusjuttu"?

Ilmeisesti tutkiminen ja tutkiminen ovat eri asioita luonnontieteilijälle ja humanistille?
- Minulle tutkiminen on sitä, että löydetään uusia asioita, joiden varaan voi rakentaa yhä uusia juttuja.
- Fyysikon (perus)tutkiminen kuulostaa siltä, että yritetään vain selvittää "mitä se on syönyt". Toisin sanoen radio toimii muttei ymmärretä miten (kuvitteellinen esimerkki); omena putoaa muttei tiedetä minkä vetämänä.

Humanistin näkökulmasta jälkimmäinen ei ole oikeaa tutkimista, ja tätä eroa vasten tuntuu loogisesti vieraalta nimittää mitään "perusvoimiin" liittyvää pähkäilyä tutkimiseksi. Samoin kuin vuosittain kumoutuvia spekulaatioita siitä, lähteekö universumi kohta sisään- vai ulospäin, ei voi humanistin maailmassa sanoa tutkimiseksi.

Kysymys "mikä sen on aiheuttanut" ei ole minun käsittääkseni kovinkaan korkealla esim. kielitieteessä. Kielen ilmiöitä, muuttumista, leviämistä ja kielenvaihtoa voi tutkia ilman että saadaan ikinä tietää, mikä ne aiheutti. Eikä se tunnu edes tärkeältä...

Miksi itäuralissa tapahtui muutos *s > *L (l jossa ilma tulee kielen reunojen ympäri)? Vastaukseksi riittää: "Ehkä heimopäälliköllä oli puhevika." :wink:
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10977
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Re: Tieteenfilosofiaa: humanistiset vs. luonnontieteet

ViestiKirjoittaja FVM » 06 Marras 2013 18:29

Jaska kirjoitti:Ilmeisesti tutkiminen ja tutkiminen ovat eri asioita luonnontieteilijälle ja humanistille?
- Minulle tutkiminen on sitä, että löydetään uusia asioita, joiden varaan voi rakentaa yhä uusia juttuja.
- Fyysikon (perus)tutkiminen kuulostaa siltä, että yritetään vain selvittää "mitä se on syönyt". Toisin sanoen radio toimii muttei ymmärretä miten (kuvitteellinen esimerkki); omena putoaa muttei tiedetä minkä vetämänä.

Humanistin näkökulmasta jälkimmäinen ei ole oikeaa tutkimista, ja tätä eroa vasten tuntuu loogisesti vieraalta nimittää mitään "perusvoimiin" liittyvää pähkäilyä tutkimiseksi. Samoin kuin vuosittain kumoutuvia spekulaatioita siitä, lähteekö universumi kohta sisään- vai ulospäin, ei voi humanistin maailmassa sanoa tutkimiseksi.

Kysymys "mikä sen on aiheuttanut" ei ole minun käsittääkseni kovinkaan korkealla esim. kielitieteessä. Kielen ilmiöitä, muuttumista, leviämistä ja kielenvaihtoa voi tutkia ilman että saadaan ikinä tietää, mikä ne aiheutti. Eikä se tunnu edes tärkeältä...

Miksi itäuralissa tapahtui muutos *s > *L (l jossa ilma tulee kielen reunojen ympäri)? Vastaukseksi riittää: "Ehkä heimopäälliköllä oli puhevika." :wink:


En nyt ihan ymmärrä mitä ajat takaa esimerkilläsi luonnontieteilijän ja humanistin tutkimisesta. Sen sijaan fysiikka ei ole pähkäilyä ja vuosittain kumoutuvia spekulaatioita (vaikka välillä siltä tuntuu surkean tiedeuutisoinnin ansiosta).

Kun nyt gravitaatiosta puhutaan niin Newtonin suuri oivallushan oli sen tajuaminen että on olemassa voima joka vetää kappaleita puoleensa - kaikkia kappaleita, niin maan päällä kuin taivaissakin. Voima on kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön. Taivaankappaleet eivät pysy radoillaan Jumalan rakkaudesta vaan siksi koska Kuva.

Empiirisen menetelmän mukaan kaikki perustuu havaintoihin ja hyvän teorian täytyy ennustaa asioita jotka voidaan kokeellisesti osoittaa todeksi tai epätodeksi. Newtonin mekaniikan ja painovoimalain avulla pärjättiinkin 1900-luvulle asti ja se oli perustana koko teolliselle vallankumoukselle. Silti oli asioita joita se ei selittänyt, kuten Merkuriuksen kiertoradan omituiset häiriöt. Vasta Einstein onnistui sen selittämään yleisessä suhteellisuusteoriassaan. Hän oivalsi että aika ja avaruus ovat kietoutuneet toisiinsa ja esitti gravitaation avaruuden kaareutumisena, eli avaruuden geometrian muuttumisena. Einsteinin kaavat ennustavat Merkuriuksen kiertoradan outoudet ja monia uusia ilmiöitä kuten valonsäteiden taipuminen massiivisen kappaleen ympärillä. Nykyään nämä gravitaatiolinssit ovat tähtitieteessä arkipäivää. Atomikelloilla mittaamalla on myös osoitettu todeksi ajan hidastuminen gravitaatiokentässä.

Kuitenkin, lukiossa pärjätään hyvin newtonilaisella mekaniikalla koska se edelleen selittää asiat riittävän tarkasti olosuhteissa jotka eivät ole äärimmäiset. Einstein ei oikeastaan kumonnut Newtonin teoriaa vaan laajensi sitä ja asetti sen uuteen viitekehykseen. Nyt sitä voidaan pitää einsteinilaisen fysiikan erityistapauksena. Tällä hetkellä taas odotamme neroa joka yhdistäisi kvanttimekaniikan ja suhteellisuusteorian johonkin isompaan teoreettiseen rakennelmaan. On kuitenkin tärkeä huomata että tämä ei ole mitään nojatuolipohdiskelua vaan kaiken pitää olla empiirisesti testattavissa.

Luonnontieteissä tutkitaan sitä miten maailma toimii ja miksi. Minun mielestäni tämä on hyvinkin suoraviivainen juttu ja empiirinen menetelmä on osoittautunut ihmiskunnan historian tehokkaimmaksi tavaksi hankkia uutta tietoa ja selittää maailmaa.
FVM
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 31
Liittynyt: 31 Touko 2013 19:48
Paikkakunta: Helsinki

Re: Tieteenfilosofiaa: humanistiset vs. luonnontieteet

ViestiKirjoittaja Jaska » 06 Marras 2013 19:12

FVM kirjoitti:
Jaska kirjoitti:Ilmeisesti tutkiminen ja tutkiminen ovat eri asioita luonnontieteilijälle ja humanistille?
- Minulle tutkiminen on sitä, että löydetään uusia asioita, joiden varaan voi rakentaa yhä uusia juttuja.
- Fyysikon (perus)tutkiminen kuulostaa siltä, että yritetään vain selvittää "mitä se on syönyt". Toisin sanoen radio toimii muttei ymmärretä miten (kuvitteellinen esimerkki); omena putoaa muttei tiedetä minkä vetämänä.

Humanistin näkökulmasta jälkimmäinen ei ole oikeaa tutkimista, ja tätä eroa vasten tuntuu loogisesti vieraalta nimittää mitään "perusvoimiin" liittyvää pähkäilyä tutkimiseksi. Samoin kuin vuosittain kumoutuvia spekulaatioita siitä, lähteekö universumi kohta sisään- vai ulospäin, ei voi humanistin maailmassa sanoa tutkimiseksi.

Kysymys "mikä sen on aiheuttanut" ei ole minun käsittääkseni kovinkaan korkealla esim. kielitieteessä. Kielen ilmiöitä, muuttumista, leviämistä ja kielenvaihtoa voi tutkia ilman että saadaan ikinä tietää, mikä ne aiheutti. Eikä se tunnu edes tärkeältä...

Miksi itäuralissa tapahtui muutos *s > *L (l jossa ilma tulee kielen reunojen ympäri)? Vastaukseksi riittää: "Ehkä heimopäälliköllä oli puhevika." :wink:


En nyt ihan ymmärrä mitä ajat takaa esimerkilläsi luonnontieteilijän ja humanistin tutkimisesta. Sen sijaan fysiikka ei ole pähkäilyä ja vuosittain kumoutuvia spekulaatioita (vaikka välillä siltä tuntuu surkean tiedeuutisoinnin ansiosta).

Tarkoitan vain sitä, että selvästikin ymmärrämme eri asioita samoilla sanoilla - kuten "tutkiminen".

FVM kirjoitti:Tällä hetkellä taas odotamme neroa joka yhdistäisi kvanttimekaniikan ja suhteellisuusteorian johonkin isompaan teoreettiseen rakennelmaan. On kuitenkin tärkeä huomata että tämä ei ole mitään nojatuolipohdiskelua vaan kaiken pitää olla empiirisesti testattavissa.

Luonnontieteissä tutkitaan sitä miten maailma toimii ja miksi. Minun mielestäni tämä on hyvinkin suoraviivainen juttu ja empiirinen menetelmä on osoittautunut ihmiskunnan historian tehokkaimmaksi tavaksi hankkia uutta tietoa ja selittää maailmaa.

Ilmeisesti ymmärrämme eri lailla myös sanan "empiirinen". Minun lähestymiskulmastani ei ole mahdollista tutkia "empiirisesti" sitä, miksei Newton voinut selittää Merkuriuksen liikkeitä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Empiirinen_tutkimus

Eikö todellisuuden sovittelu erilaisiin matemaattisiin kaavoihin ole nimenomaan teoreettista, ei-empiiristä toimintaa/tutkimusta?
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10977
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Re: Tieteenfilosofiaa: humanistiset vs. luonnontieteet

ViestiKirjoittaja Sigfrid » 06 Marras 2013 19:33

Ei aineen ja universumin tutkimus ole pelkästään sen selvittämistä mitä musta laatjko sisältää. Jokainen uusi löytö voi avata uusia soveltamismahdollisuuksia, josta sähkö ja fotonin yhteys siihen ovat hyviä esimerkkejä. Ja aineen ja gravitaation ymmärtöminen vaikuttaa kuvaamme meistä itsestämme ja kaiken rakenneteoriasta. Ihminen itsekin kaikkine pötypuheineen on "materian vanki"' vaikka Jaska tietenkin kiistää ja väittää olevansa vapaa uralilainen henki.

"Kaiken soveltaminen kaavoihin" ei ole empiirisen vastakohta sen enempää kuin kielen kehityksen kuvaaminen sanoilla.

Ehkö tähän pitää soveltaa Leinoa, vapaa on vain umpihanki :-)
Sigfrid
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6532
Liittynyt: 16 Helmi 2011 12:09

Re: Tieteenfilosofiaa: humanistiset vs. luonnontieteet

ViestiKirjoittaja FVM » 06 Marras 2013 20:29

Jaska kirjoitti:
FVM kirjoitti:Tällä hetkellä taas odotamme neroa joka yhdistäisi kvanttimekaniikan ja suhteellisuusteorian johonkin isompaan teoreettiseen rakennelmaan. On kuitenkin tärkeä huomata että tämä ei ole mitään nojatuolipohdiskelua vaan kaiken pitää olla empiirisesti testattavissa.

Luonnontieteissä tutkitaan sitä miten maailma toimii ja miksi. Minun mielestäni tämä on hyvinkin suoraviivainen juttu ja empiirinen menetelmä on osoittautunut ihmiskunnan historian tehokkaimmaksi tavaksi hankkia uutta tietoa ja selittää maailmaa.

Ilmeisesti ymmärrämme eri lailla myös sanan "empiirinen". Minun lähestymiskulmastani ei ole mahdollista tutkia "empiirisesti" sitä, miksei Newton voinut selittää Merkuriuksen liikkeitä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Empiirinen_tutkimus

Eikö todellisuuden sovittelu erilaisiin matemaattisiin kaavoihin ole nimenomaan teoreettista, ei-empiiristä toimintaa/tutkimusta?


No siis, niin kuin tuossa Wikipedian artikkelissakin todetaan, käytännön tutkimus on oikeastaan aina sekä empiriaa että teoriaa. CERNin hiukkaskiihdyttimessä törmäytetään hiukkasia valtavilla nopeuksilla ja katsotaan mitä tapahtuu -> puhdasta empiiristä tutkimusta. Mutta kiihdytintä ei olisi edes koskaan rakennettu jos meillä ei olisi hiukkasfysiikan teorioita selittämässä aineen rakennetta ja ennustamassa nykyään tuntemattomien hiukkasten olemassaoloa. Kokeellisuus on aivan olennaista jo siinä periaatteellisessa merkityksessä että jokaisen teorian pitää olla testattavissa koejärjestelyillä ja havainnoilla. Kaikkein huonoin hypoteesi ei ole se joka on väärä, vaan se jota on mahdoton osoittaa oikeaksi tai vääräksi.

Havaintojen ja teorian suhdetta kuvaa hyvin evoluutioteoria biologiassa. Aluksi oli vain havainto valtavasta kirjosta elämää, jota yriteltiin luokitella parhain päin. Vasta Darwinin Lajien synty loksautti palikat kohdalleen ja mikä tärkeintä, selitti miksi hauki on erilainen kuin hyttynen ja mistä ihminen polveutuu. Yhtäkkiä voitiin rakentaa kaiken elämän sukupuu ja luonnonvalinta mekanismina selitti elegantisti tämän valtavan elämän monimuotoisuuden (ja samalla jätti luojan pois tarpeettomana hypoteesina, jota vieläkään eräät eivät voi hyväksyä...). Ja tämä siis vasta yhdellä planeetalla. Toivottavasti löydämme vielä elämää muualta maailmankaikkeudesta niin biologiakin pääsee tieteenalana kunnolla käyntiin :cool:

Havainto -> teoria -> teorian testaaminen kokeellisesti -> uusi, parempi teoria

Itseään ruokkiva ja selkeä prosessi.
FVM
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 31
Liittynyt: 31 Touko 2013 19:48
Paikkakunta: Helsinki

Re: Tieteenfilosofiaa: humanistiset vs. luonnontieteet

ViestiKirjoittaja Jusarius » 06 Marras 2013 23:41

Jaska kirjoitti:Ilmeisesti tutkiminen ja tutkiminen ovat eri asioita luonnontieteilijälle ja humanistille?
- Minulle tutkiminen on sitä, että löydetään uusia asioita, joiden varaan voi rakentaa yhä uusia juttuja.
- Fyysikon (perus)tutkiminen kuulostaa siltä, että yritetään vain selvittää "mitä se on syönyt". Toisin sanoen radio toimii muttei ymmärretä miten (kuvitteellinen esimerkki); omena putoaa muttei tiedetä minkä vetämänä.

Humanistin näkökulmasta jälkimmäinen ei ole oikeaa tutkimista, ja tätä eroa vasten tuntuu loogisesti vieraalta nimittää mitään "perusvoimiin" liittyvää pähkäilyä tutkimiseksi. Samoin kuin vuosittain kumoutuvia spekulaatioita siitä, lähteekö universumi kohta sisään- vai ulospäin, ei voi humanistin maailmassa sanoa tutkimiseksi.

Kysymys "mikä sen on aiheuttanut" ei ole minun käsittääkseni kovinkaan korkealla esim. kielitieteessä. Kielen ilmiöitä, muuttumista, leviämistä ja kielenvaihtoa voi tutkia ilman että saadaan ikinä tietää, mikä ne aiheutti. Eikä se tunnu edes tärkeältä...

Miksi itäuralissa tapahtui muutos *s > *L (l jossa ilma tulee kielen reunojen ympäri)? Vastaukseksi riittää: "Ehkä heimopäälliköllä oli puhevika." :wink:

"Miten?" on tosiaankin olennainen kysymys luonnontieteissä ja sitä yleensä kysytään niin kauan kuin mahdollista. Totta kai jokainen luonnontieteilijä haluaisi tietää heti syvällisesti juuri löytämänsä ilmiön toimintamekanismit ja merkitykset maailmankaikkeuden toiminnalle ja rakenteelle, mutta se nyt ei yleensä vain ole mahdollista. Useimmiten on aloitettava makromaailman havainnoista kuten siitä, että joku älykäs ihminen havaitsee, että maapallo ja omena vetävät toisiaan puoleensa, minkä takia omena ei jää leijailemaan ilmaan. Ilman että koko ilmiötä on löydetty tai tajuttu olevan olemassa on aika hankalaa ruveta etsimään sen välittäjähiukkasia ym. tarkempia juttuja.

Gregor Mendelkin olisi varmasti halunnut tietää 1800-luvulla, mistä johtuu, että kasvien ominaisuudet periytyvät. Ilman syvällistä tietämystä hän kuitenkin onnistui kokeellisesti selvittämään joidenkin periytyvien ominaisuuksien periytymislogiikan niin, että hän pystyi ennustamaan jälkeläispolvien ominaisuusjakaumia (esim. väri). Nyt oli siis löydetty yksi biologian perustekijöistä eli genetiikka. Toki aiemminkin oli tajuttu, että vaikkapa hyviä lypsylehmiä parittamalla saa tulevaisuudessa yhä enemmän maitoa, mutta ilmiönä sitä ei tajuttu sen enempää kuin antiikin roomalainen sotilas tajusi, miksi hänen kannattaa suunnata jousipyssynsä 45 asteen kulmaan maan pintaan nähden mahdollisimman pitkälle ampuakseen saati että olisi pystynyt ennustamaan ilmalennon pituuden ennalta laskemalla. Olisiko siis luonnontietelijöiden pitänyt jättää syventymättä genetiikkaan Mendelin jälkeen? Monet ominaisuudet näyttivät noudattavan mendelistisiä ennustuksia lähes täydellisesti. Life was good, kunnes joku rupesi kysymään lisää kysymyksiä. Miksi useimmat ominaisuudet eivät periydy mendelistisesti? Mikä sen periytyvyyden oikein aiheuttaa? "Tylsän" (ja "turhan") perustutkimuksen tuloksena mikroskooppitekniikoiden kehityttyä saatiin selville, että periytyvyys piilee tuman sisällä ja vieläpä nukleiinihapoissa. Ilman tuota tietoa olisi ollut aika vaikea lähteä soveltamaan yhtään mitään genetiikkaan liittyvää, kun ei tietäisi, pitääkö räpätä proteiineja, rasvoja vai mitä että saadaan kehiteltyä vaikkapa syöpiä tappavia viruksia tai sitten lohikaloja, joissa on valmiina savuaromi (ei VIELÄ kehitetty). Ihan mukavaa sekin, että jotkut jaksoivat perehtyä sähkömagnetismin toimintaperiaatteisiin melko syvällisesti. Ilman niitä ei olisi montakaan elektroniikkavimpainta nykyään saati tämän foorumin genetiikka-osiota, koska vaikkapa 23andme:n ja FTDNA:n antamien snipsi-datojen tuottamiseen yhdelle ihmiselle ilman hyvää fotoni-tietämystä 90-luvun alun tekniikoilla kestäisi vuosia ja maksaisi miljoonia.

En nyt tiedä, olisiko hirveän epäkiinnostavaa tietää, miten joku äänne on vaihtunut toiseksi itäuralissa. Luulenpa, että joku olisi sen selvittänytkin, jos se vain olisi mahdollista. Toisaalta tuota on vähän huono verrata fysiikkaan ja perusvuorovaikutuksen tarkkaan syynäämiseen, koska fysiikassa tulos on hieman paremmin yleistettävissä, koska kysymys on maailmankaikkeuden olemuksesta. Yhden äänteen muuntuminen itäuralissa toiseksi selvittää tietyn tapauksen syyn, mutta ei todennäköisesti kovin monta muuta. Hiukkasfysiikassa taas yhden ainoan hiukkaskiihdyttimen tykityksen aiheuttama havainto gravitonista pätee kaikkiin maailmankaikkeuden kappaleisiin.

Pointterssi tarinassani taisi olla, että ilman perustutkimusta ja jatkuvaa miten-kysymyksen kysymistä yhä kehittyneempien sovellusten tekeminen on hankalaa. Sovelluksiin pyrkiminen helpottuu huomattavasti, kun tiedetään tarkasti, miten asiat toimivat. Tietysti aina joskus "vahingossa" keksitään jotain toimivaa, ja vasta jälkeen päin katsotaan, että miten se toimii mutta harvemmin kuitenkin niin päin. Luonnon ilmiöitä selvitettäessä on taas toimittava ikään kuin tarkasteltaessa jotain avaruusolioiden tänne jättämää vierasta kapistusta: ensin se on havaittava ympäristöstä, sitten kokeillaan säätövivuista, miten se vaikuttaa "makromaailmaan" ja lopulta hajotetaan esine osiin ja katsotaan, miten se toimii.
juuret: Etelä-Savo + Pohjois-Savo
Y-HR: N1c1*, mt-HR: H3g
Jusarius
Pohtiva pohjalainen
Pohtiva pohjalainen
 
Viestit: 149
Liittynyt: 14 Helmi 2013 23:10

Re: Tieteenfilosofiaa: humanistiset vs. luonnontieteet

ViestiKirjoittaja Jaska » 07 Marras 2013 12:05

Hyvää keskustelua. Jusarius selvensi hyvin, mitä luonnontieteessä "perustutkimuksella" tarkoitetaan. Myönnän että olin ymmärtänyt tuon eri tavalla.

Onko siellä osastolla olemassa ns. "nollatutkimuksia", joiden lopputulos jo tiedetään mutta joita on pitänyt tutkia vain siksi, että saataisiin mustaa valkoisella, jotain mihin viitata sitten muissa tutkimuksissa?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nollatutkimus

Esimerkki: Parisuhteen pysyvyyteen vaikuttaa halu pysyä yhdessä. :lol:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/V%C3 ... 5221357642
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10977
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Re: Tieteenfilosofiaa: humanistiset vs. luonnontieteet

ViestiKirjoittaja Jusarius » 07 Marras 2013 14:00

Jaska kirjoitti:Onko siellä osastolla olemassa ns. "nollatutkimuksia", joiden lopputulos jo tiedetään mutta joita on pitänyt tutkia vain siksi, että saataisiin mustaa valkoisella, jotain mihin viitata sitten muissa tutkimuksissa?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nollatutkimus
On varmasti. Etenkin jos väitöskirja pitää saada nopeasti kasaan. Vielä enemmän löytyy laaduttomia tutkimuksia, joissa koeasetelmat ovat päin bepaa mutta tehdään silti villejä johtopäätöksiä. Nykyään kun on näitä open access -lehtiä, joihin pääsee julkaisemaan hyvinkin helposti.

Esimerkki: Parisuhteen pysyvyyteen vaikuttaa halu pysyä yhdessä. :lol:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/V%C3 ... 5221357642
Oho, kukapa olisi uskonut! :lol: Tietysti on joskus ihan perusteltua leikkiä myytinmurtajaa ja testata, kestääkö yleinen arkikäsitys tieteellistä tarkastelua mutta rajansa kaikella.
juuret: Etelä-Savo + Pohjois-Savo
Y-HR: N1c1*, mt-HR: H3g
Jusarius
Pohtiva pohjalainen
Pohtiva pohjalainen
 
Viestit: 149
Liittynyt: 14 Helmi 2013 23:10

Edellinen

Paluu Näennäistiede

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron