Muinainen Suomi

Tällä hetkellä yleisesti uskottavimpana pidetään näkemystä, jonka mukaan Suomi on vanha indoeurooppalainen (esigermaaninen) laina (sanasta jonka merkitys oli 'ihminen', tai toisesta saman sanueen sanasta jonka merkitys oli 'maa'). Tässä tutkimuksessa myös perustellaan, mitä vikaa aiemmissa käsityksissä oli:

http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1998_613.pdf

Entäpä mikä mahtaa olla tuorein käsitys ulkomaankielisestä (ilmeisimmin germaanilähtöisestä) nimestämme fenn-, finn-?

Ensinäkemältä ihan hyvän mutta oikeastaan aika heikon selityksen mukaanhan kyseessä olisi sama germaaninen sanue kuin englannin fen "letto" (jota voisi siis verrata "Suomen" ja "suon" vastaavuuteen, mikä ikävä kyllä ei puolestaan tosin kestä lähempää tarkastelua). Toinen näkemäni yritys pohjautuu "löytämistä" (engl. find-) tarkoittaviin sanoihin.

Myös kveenejä on tähän yritetty vetää sekaan äännelait eivät tosin tässä aivan pelitä, joten rinnastus edellyttäisi useammankin esisuomalaisen väestöryhmän mukanaoloa; esim. pohjoista *kwin-kansaa ja eteläistä *pin-kansaa, joista jälkimmäiseen germaanit olisivat tutustuneet jo ennen *p:n /f/:ksi muuttanutta Grimmin lakia, edelliseen vasta sen jälkeen.

Kallio sivuaa sitä tuossa artikkelissa lyhyesti sivulla 617:
Se tulisi vasta skandinaavisesta sanasta finnr, joka puolestaan juontuu germaanin sanasta *fenna < kantaindoeuroopan *pes-no- 'mies'.

Äänteellisesti selitys on moitteeton, ja selittää myös varhaisimpien lähteiden e:lliset asut (fenni). Merkitykseltäänkin selitys on uskottava, koska moni etnonyymi on peräisin 'miestä, ihmistä' merkitsevistä sanoista.