Sivu 3/4

ViestiLähetetty: 04 Joulu 2011 22:36
Kirjoittaja Kinaporin kalifi
Pystysen *vʲeksə sai hieman epäilemään sitä, että Vuoksi ei olisikaan Vuoksen alkuperäisin nimi. Ehkä vuo- on eräänlainen hyperkorrekti muoto alkuperäisestä nimestä tai ehkäpä läntinen nimityyppi kuten vuolle ja itäinen, vaikkapa juuri *vʲeksə kilpailivat valinnasta jonkin aikaa. Lopputulos oli sitten jotain siltä väliltä.

Sakkolasta löytyy nimittäin Viiksanlahti, joka voisi ehkä olla koko Suvannon toinen nimi, jos nyt *vieks(V) oli ehkä varsinaisen virran nimi, niiden itäistä kielimuotoa puhuvien mielestä. Vieksa-laskujoki löytyy siis ainakin Kuhmosta, alueelta jonne on muuttanut ilmeisesti keskiajan lopulla Kannaksen karjalaisia.

http://wikimapia.org/569894/fi/Viiksanlahti-Sakkola

http://www.sakkola.fi/kylat/Viiksanlahti.htm

P.S. Leppävirralta löytyisi myös viiksi-, laskujoen suulta:

Kuva

ViestiLähetetty: 05 Joulu 2011 01:01
Kirjoittaja aikalainen
Kinaporin kalifi kirjoitti: Paikannimi kirjan ajatus siitä, että aallot pieksevät rantoja juuri Pieksässä, kuuluu sarjaan nolot selitykset.

Juuri tuon tyyppiset alkeelliset selitykset minuakin siinä paikannimikirjassa ärsyttivät.

ViestiLähetetty: 05 Joulu 2011 03:40
Kirjoittaja Pystynen
aikalainen kirjoitti:
Kinaporin kalifi kirjoitti: Paikannimi kirjan ajatus siitä, että aallot pieksevät rantoja juuri Pieksässä, kuuluu sarjaan nolot selitykset.

Juuri tuon tyyppiset alkeelliset selitykset minuakin siinä paikannimikirjassa ärsyttivät.

Jyväskylä < *juu + väsky-lä: "paikka jossa on totisesti paljon laukkuja"
Renkomäki < *reen-ko + mä-kin: "paikka jossa joku on kinunut omaa rekeä"
Keitele < *keitt-ele: "järvi jonka rannalla on syöty keittoa"
Kainuu < *kai + nuo: "paikka jossa noi toiset ehkä asuvat"
Jaala < *ja + ala: "paikka jossa on alavaakin"
Viipuri < *viipy-ri: "kuhnastelua aiheuttava paikka"

8)

ViestiLähetetty: 05 Joulu 2011 05:22
Kirjoittaja Taavetti
Noloihin selityksiin saanen lisätä sen, minkä "kurillani" merkitsin kotipaikakseni. Tuskin mitään paikka on nimetty ainakaan yleisesti, sillä perusteella, että siinä ovat jonkin sepän pihdit pudonneet. Toivottavasti kaikki ovat ymmärtäneet hirtehisen huumorin tuossa kotipaikassani, ja toivottavasti kaikki ymmärtävät oikean selityksen. Poikkesin aiheesta, kun tarjoutui mainio tilaisuus.

ViestiLähetetty: 07 Joulu 2011 00:33
Kirjoittaja aikalainen
aallot pieksevät rantoja juuri Pieksässä
...
Jyväskylä < *juu + väsky-lä: "paikka jossa on totisesti paljon laukkuja"
Renkomäki < *reen-ko + mä-kin: "paikka jossa joku on kinunut omaa rekeä"
Keitele < *keitt-ele: "järvi jonka rannalla on syöty keittoa"
Kainuu < *kai + nuo: "paikka jossa noi toiset ehkä asuvat"
Jaala < *ja + ala: "paikka jossa on alavaakin"
Viipuri < *viipy-ri: "kuhnastelua aiheuttava paikka"
...
Pihtipudas: Pihti putos

Nämä laadukkaat selitykset löytänevät tiensä paikannimikirjan seuraavaan painokseen. Paitsi että tuo ekahan siellä jo olikin. :)

Lapsen mielikuvitusta

ViestiLähetetty: 07 Joulu 2011 01:18
Kirjoittaja Taavetti
Oli muuten miten tahansa, mutta lapsuudessani kauhistelin, kun näin pakkauslaatikon päällä nimen Pieksämäki. En voinut mitään ajatukselle, että siellä lapsia pieksetään. Toinen melkein kauhistuttavampi nimi tuntui olevan Konevitsa, siiskö että oikein koneella vitsoja?

ViestiLähetetty: 13 Joulu 2011 17:09
Kirjoittaja Kinaporin kalifi
Rihon ns. oletus siitä, että merjalaisten keskuudessa asui itäkantasuomen puhujia näyttäisi perustuvan tietoon:

"enligt krönikan fanns det...vepsen även bland krivitjerna och merja."

http://nile.lub.lu.se/ojs/index.php/sca ... /1266/1052

ViestiLähetetty: 16 Joulu 2011 04:02
Kirjoittaja Jaska
Kinaporin kalifi kirjoitti:Rihon ns. oletus siitä, että merjalaisten keskuudessa asui itäkantasuomen puhujia näyttäisi perustuvan tietoon:

"enligt krönikan fanns det...vepsen även bland krivitjerna och merja."

http://nile.lub.lu.se/ojs/index.php/sca ... /1266/1052

Tack! Enligt mig...

ViestiLähetetty: 16 Joulu 2011 11:16
Kirjoittaja Kinaporin kalifi
Håkonin teksti on hieman maalailevaa mutta täynnä kiinnostavia viitteitä moniin dokumentteihin. Tämä kohta on aika mielenkiintoinen:"Högintressanta är fynden av "bävertassar" tillverkade av lera, här vid Beloozero och på Åland, som sannolikt vittnar om en sådan förbindelselänk mellan vepser och svenskar", sillä arkeologi Anna Wessman käy juuri läpi Ahvenanmaan rautakauden löytöaineistoa.

Vaikuttaisi huhujen mukaan nimittäin hieman siltä, että löytöjä aiemmin tutkineet ruotsalaiset arkeologit eivät ole tunnistaneet itäistä aineistoa, vaan tulkinneet sen väärin. Toivottavasti Anna julkaisee tuloksia jo lähiaikoina.

ViestiLähetetty: 16 Joulu 2011 12:55
Kirjoittaja Pesservisser
Håkonin teksti tuntuu objektiiviselta, ja norjalaisnäkökulmaa on vain paikoitellen. Se on tervetullutta, verrattuna ruotsalaisimperialismiin jota Disney-fanit ovat vielä englanniksi paisutelleet.
Teksti liittyy eniten vepsäläisiin, joiden rooli Novogrodin ja Kiovan valtioissa tulee esille. Myöhempi vepsäläis-tsuudilainen suuraateli ei tosin ollut onneksi omille alueilleen vaan oli innolla kehittämässä verotusta ja feodalismia.
Kylfingit eli kolbjagit kuvataan tsuudilaisten sotilaskastina, joiden etuoikeuksiin kuului myös pysyä pakanoina kristityssä Kiovassa. Tämä vastaa sitä, että Perunin patsaan heittäminen seremoniallisesti jokeen aiheutti mellakointia Novgorodissa.
Merjalaiset ja vepsäläiset olivat lomittain, kuten jo Djakovon muinaiskaupungissa.
Merkittävä on havainto, että Vienajoen kautta oli vesiyhteys Suzdalista Vienan rannikoille ja Suzdalin ruhtinailla oli maaomistusta Kuolassa.
Ottaen huomioon Bolgariaan tallentuneet kuvaukset vepsäläisten varhaisesta valaanpyynnistä Vienanmerellä tuntuu siltä, että he seilasivat Norjan rannikoille ennen kuin Ottar sieltä Bjarmiaan.
Löydöt Varanginvuonosta on todettu aiemmin, mutta Stang viittaa liikennettä olleen lännempänäkin Ruijan rannikoilla.
Ihmeen paljon Stang on saanut tietoa esiin ilman genetiikkaa. Ilmeisesti venäjän kieli ja suhteet ovat olleet paremmin hallinnassa kuin suomalaisilla. Tästä tarvitaan useampi postaus.

ViestiLähetetty: 17 Joulu 2011 15:19
Kirjoittaja Pesservisser
Toinen Stångin teksti " Naming of Russia" on kai Oslon yliopiston julkaisu ( väitöskirja ? ) vuodelta 1996.

http://idrisi.narod.ru/stang.pdf

Siinä käsitellään perusteellisesti Novgorodin ja Kiovan Rus-valtion syntyä.
Rus-nimeä on pohdittu monin tavoin Laatokan seudun kielenkäytöstä lähtien.
Luvun 14 sivulla 202 on analysoitu ilmaisua Kiovan valtaajista
" Varangians, Slovenes and others called Rus ".
Stang päätyy siihen, että Rus tarkoitti vepsäläisiä ja merjalaisia. Tämä tuntuisi sopivan uusiin geneettisiin tietoihin rurikideista.

Merjalaiset ansaitsevat huomiota Venäjän perustajien joukossa sikälikin, että sekasorron kaudella ennen Mihail Romanovitsin valintaa tsaariksi vain Oka-joen pohjoispuoliset "suomalaisalueet " olivat hallittavissa. Eteläiset osat olivat kaaoksessa ja Ukraina ja Smolenskin alue Puola-Liettualla.
Mihail Romanovitsin isällä oli valta-asemansa Rostovin metropoliittana nimellä Filaret.Hän saattoi pyrkiä tsaariksi itse mutta puolalaiset vangitsivat hänet neuvottelumatkalla useiksi vuosiksi.
Venäjä tavallaan pelastui tuholta ja perustetttiin uudelleen merjalaisalueen varaan Smutan jälkeen.
Moskovan valtion asukasluku oli 1630-luvulla vain seitsemän miljoonaa.

ViestiLähetetty: 07 Huhti 2012 20:04
Kirjoittaja Pesservisser
Venäjänkielistä sivustoa

http://merjamaa.ucoz.ru

päivitetään ja siinä on värikkäästi kuvitettuja osioita.
Resurssit tuntuvat olevan paljon suuremmat kuin täällä on tapana.
Valtio taitaa olla ihan mukava, tai sitten on joku kiinnostunut yksityinen miljonääri.

ViestiLähetetty: 18 Syys 2012 09:58
Kirjoittaja Kinaporin kalifi
Pystynen kirjoitti:...Mutta mitä tulee vjoksa-sanaan, venäjässä /jo/ palautuu miltei aina aiempaan /e/:hen painollisessa tavussa liudentuneen konsonantin jälkeen (tämä näkyy jo kirjoitusasusta "Ё") ja luulisin, että tässäkin substraattisanassa taustalla on lähinnä etuvokaalinen lähtöasu.

En sitten näe, miksi Saarikivi ehdottaa nimenomaan pitkävokaalista rekonstruktiota *wiiksi; myös lyhyt *i edustuu /i/:nä sekä permissä että vepsässä. Jos lähdetäänkin lyhytvokaalisesta asusta *wiksi, niin tällöin relevantiksi tulee mordvan kehitys *i > e, sekä konsonanttien liudentuminen etuvokaalien edellä. Tämä olisi nähdäkseni äänteellisesti täydellinen selitys: *wiksi > kantamd. *vʲeksə > muinaisven. *vʲéksa > nykyven. vʲóksa. Kysymykseksi jää vain, onko tämä nimistökasauma liian lännessä ollakseen mordvalaista perua? Kannattaa muistaa, että muromalaisia on ehdotettu läntiseksi mordvalaishaaraksi.

Vaikka kyse on eri asiasta, niin äskettäin läpi käymäni ulkomaiset fastIBD-osumani nostivat pisimpien yhteisten geneettisten jaksosummien osalta esille yhden virolaisen, yhden venäläisen ja yhden ersämordvalaisen. Itäsuomalaisten jälkeläisenä ajattelen, että tämä ersä voisi edustaa ns. Novgorodin tsuudeja, jotka Rahkosen tuoreiden paikannimitutkimuksien mukaan näyttäisivät liittyneen nimenomaan volgalaiskielien puhujiin. Tämä siksi, että fastIBD ainakaan periaatteessa ei ulotu yli 2000 vuoden taakse, minulle kerrotun mukaan, joten jostain yhteisestä uralilaisesta perinnöstä tässä tuskin on kysymys. Nämä kolme ovat myös muuten keskenään sukua saman mallin pohjalta.

ViestiLähetetty: 18 Syys 2012 15:01
Kirjoittaja Jaska
Joo, tuo kuulostaa hyvin mahdolliselta.

Re: Merjalaiset

ViestiLähetetty: 30 Tammi 2013 22:58
Kirjoittaja Pertinax
Pesservisser kirjoitti:Otan vauhtia eilen 19.10 Teemalla esitetystä Aleksei Fedortshenkon elokuvasta Ovsjanki- Hiljaiset sielut.
Se ei ollut dokumentti, mutta vaikutti merjalaisen perinteen sisältä nähdyltä.
Kaksi miestä hautasi toisen vaimon, liikkuen Neja-, Oka- ja Volgajokien tienoilla.
Ohimennen sanottiin merjalaisten sulautuneen täysin slaaveihin 400 vuotta sitten, mutta monien pitävän itseään yhä merjalaisina. Paikannimillä on usein merjalainen tausta.
Vesi ja joki olivat mystisiä elementtejä. Ruumis poltettiin joen rannalla ja tuhka siroteltiin jokeen. Mies heitti vihkisormuksensa perään. Ikääntynyt runoilija upotti kirjoituskoneensa avantoon. Hukkunutta ei polteta, vaan upotetaan uudestaan jokeen painolla , koska hän hukkuessaan on jo päässyt "paratiisiin". Tahallaan ei saa hukkua, mutta riskinottoa voi lisätä.

Merjalaiset olivat ehkä laajin ja runsaslukuisin sukulaiskansa Volgan alueella.
Oka-joki Moskovasta etelään oli heidän alueitaan, vaikka myöhemmät keskukset olivat Rostovin ( Rosta, Rostov Veliki) tienoilla pohjoisemmassa. Lännessa asutus lienee ulottunut Novgorodin tuntumaan vepsäläisten naapurina.
Oheinen linkki esittää SU-väestöjä olleen aiemmin myös Desna-joen varrella Kiovaan asti. Ilmeisesti Desna sitten myöhemmin toi Dneprin slaaveja Okalle ja siitä vähitellen Volgalle asti.

http://peacecountry0.tripod.com/okalatva.htm

Elokuva tulee juuri nyt uusintana Teemalta.

ViestiLähetetty: 31 Tammi 2013 01:19
Kirjoittaja Kinaporin kalifi
Tuskin elokuva mikään todellinen kansatieteellinen kuvaus on mutta elokuvana oikein hyvä, kannattaa katsoa.

ViestiLähetetty: 02 Helmi 2013 23:52
Kirjoittaja Pesservisser
Veden, erityisesti jokien mystifiointi taitelijalla vastaa laajemmissakin puitteissa kuvatun väestön ( N1c) suuntautumista. Se on ollut suurten jokien asuttaja Euroopassa, Siperiassa ja Ilmeisesti Jangtsella ja Mekongilla asti.
Lännessä havaintoja on Tonavan ohella Reinin alajuoksulla ( Suur-Belgian alue DNA Tribesilla, Kölnin alue Wiikin tilastoissa). Eupedia on merkinnyt jopa 0.5 % Pariisin alueelle eli Seinelle. Se tosin saattaa olla myöhäistä, yöllä eksyneisiin teologian opiskeilijoihin liittyvää.

ViestiLähetetty: 06 Huhti 2013 17:43
Kirjoittaja Pesservisser
Kirja merjan kielestä ?
Herkkua kielimiehille ?

http://www.merja.ru/

Pikaisella vilkaisulla tässä näyttäisi olevan kirja merjan kielestä, sisältäen mm. 763 sanaa, rekonstruoituina.

Lapuille asetellut sanat merjaksi/venäjäksi näyttävät osin tutuilta
smert - kolema = kuolema
dom- - pert = talo ,pirtti
byit -iole = olla
bog- - jumala = jumala
zentsina -kuva = nainen
predok- pan- =esi-isä
imja- nim = nimi
sila- voim = voima
mir - tjun = rauha ( tyyni ?)

Jotkut sanat olisivat kovin lähellä suomenkieltä ?

Linkin kartan mukaan merjalaisten alue olisi kattanut nykyiset Jaroslavlin, Kostroman, Ivanovon ja Vladimirin oblastit, ja Moskovan alue olisi ollut
sen länsirajoilla. Moskovasta tuli merkittävä vasta myöhemmin. Vladimirin ruhtinas oli pitkään suuriruhtinaan asemassa.
Metserat olivat merjalaisten eteläpuolella Rjazanin oblastin alueella.

ViestiLähetetty: 06 Huhti 2013 17:49
Kirjoittaja Sigfrid
Merjalaisen tuohikontin rakenne näyttää samalta kuin meillä säilyneen karjalaisen kontin.

korjaus. Kerjäläisen, piti olla merjalaisen. Nokia Lumian äly on aivan fantastinen. Kun merjalainen oli sille outo niin teki siitä kerjäläisen :?

ViestiLähetetty: 06 Huhti 2013 19:56
Kirjoittaja Pystynen
Sanalippukokoelman alla oleva kappale toteaa, että merjan kielen jäänteitä sietäisi etsiä myös murresanastosta. Jää tosin auki, millä kriteereillä. Näyttää siltä, että liian tiheällä haravalla voisi löytyä useastakin eri uralilaisesta kielimuodosta peräisin olevaa sanastoa.

Marityyppisiä:
jelma "kieli" (mari /jəlmə/)
ile "elää" (mari /əle-/, /ile-/)

Imsutyyppisiä:
voim- "voima"
nim "nimi" (mutta: mari /ləm/, /lüm/; mordva /ĺem/)
ige "lapsi" (vrt. "ikä"?? mari /i/, mordva /ije/)

Muuten vain uralilaisia:
lil "sielu" (vrt. unk. lél, suom. löyly; ei tunneta nykyisistä volgalaiskielistä, joskin tämä olisi ennustettavissa mordvan asuksi)

Sitten pirtti ainakin on itsessään slaavilainen laina, joten olisin aika skeptinen sitä vastaavan pertin "merjalaiseksi" sanaksi väittämisestä.

Lisää infoa löytyy ainakin tekijän blogista: http://merjanin.livejournal.com/ Muunmuassa joitain käännettyjä lauseita. Kostroma kundeo ilam "Asun Kostromassa"