Otetaanpa tänne seuraava pläjäys. Aihe on haastava, joten suosittelen lukemaan huolellisesti pari kertaa, ettei tulisi tulkinneeksi lukeneensa jotain sellaista, mitä jutussa ei sanota.
Etnisen rajan sumeus ja etnopotentiaalinen rajaEtninen raja ei ole mikään konkreettinen raja, koska ihmisten välisen vuorovaikutuksen vuoksi rajanylityksiä tapahtuu aina, ja raja saattaa kulkea myös esimerkiksi perheiden sisällä. Etnistä rajaa ei siis voi yleensä tarkasti piirtää kartalle (vaikka toki kartalle voi merkitä suurpiirteisesti etnisen ryhmän pääasiallisen asuma-alueen), vaan kyse on pikemminkin vaihettumisvyöhykkeestä, jolla esiintyy kahden kohtaavan etnisyyden piirteitä yhdisteltyinä (esimerkiksi isällä yhdenlaisia ja äidillä toisenlaisia) ja/tai sekoittuneina (kahden etnisyyden piirteitä samassa kohteessa).
Etnisen rajan kulkuun vaikuttaa myös se, keneltä kysytään ja mitä tasoa tarkastellaan. Eri saa-melaisilla on erilaisia kriteerejä saamelaisuudelle, ja yksi saattaa laskea saamelaiseksi henkilön, jota toinen ei hyväksy. Raja saattaa olla jopa yksisuuntainen, jos henkilöiden tulkinta samasta rajasta on erilainen eri puolilta katsottuna: joku voi itse tulkita olevansa saamelainen, mutta toinen ei pidäkään häntä saamelaisena. Tarkastelutaso puolestaan tarkoittaa sitä, missä piirteessä erilaisuus selvimmin havaitaan: yksien välillä se on kieli, toisten välillä elinkeino, kolmansien välillä uskonto jne. Näistä muuttujista seuraa, että etninen raja on sumea: sitä ei voi määritellä tarkasti ja yleispätevästi, vaan se saattaa reaalistua eri kohdassa erilaisissa tilanteissa ja eri havainnoitsijoille.
Etnisen rajan sumeasta luonteesta syntyy tarve uudelle nimitykselle. Kutsun etnopotentiaalisiksi rajoiksi kaikkia sellaisia rajoja, jotka ovat riittävän vahvoja herättämään kyseisen eroavaisuuden erottamissa ihmisissä pohdinnan siitä, voisiko kyseinen raja olla laadultaan etninen. Etnopotentiaalisia rajoja voivat olla ainakin rodulliset rajat, kielirajat, kirjaimistorajat (esim. latinalainen vs. kyrillinen kirjaimisto), uskontorajat, elinkeinorajat, rakennuskulttuurin rajat, vaateperinteen rajat ja ruokaperinteen rajat.
Voidaan olettaa, että mitä useampia etnopotentiaalisia rajoja osuu kahden yksilön väliin, sitä todennäköisempää on, että raja tulkitaan etniseksi. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii se, että saamenkieliset saamelaiset näyttäisivät keskustelupuheenvuorojen perusteella suhtautuvan jyrkemmin suomenkielisiin kiistettyihin saamelaisiin kuin suomenkieliset kiistattomat saamelaiset. Eli jonkinasteiset kulttuuriset erot eivät vielä riitä yksinään tekemään etnopotentiaalisesta rajasta etnistä rajaa (etenkään kun paljon löytyy myös yhdistäviä kulttuuripiirteitä), mutta kun mukaan otetaan kieliero, kokonaisuus tulkittuu jo etniseksi rajaksi.
http://www.elisanet.fi/alkupera/Etnopot ... rajoja.pngOheisessa kuvassa voidaan henkilöt A ja B nimetä inarinsaamelaisiksi, henkilö C metsäsaamelaiseksi ja henkilö D Lapin suomalaiseksi. Vaakaraja on esimerkkitapauksessa yksi kulttuuriraja, vasen pystyraja on kieliraja (vain henkilö A on inarinsaamenkielinen) ja oikea pystyraja on toinen kulttuuriraja. Yksittäiset etnopotentiaaliset rajat eivät vielä tulkitu etnisiksi rajoiksi, mutta siinä kohdassa, missä henkilöiden väliin jää kaksi tai kolme rajaa (yksi kulttuuriraja ja kieliraja), hahmottuu henkilön A mielestä etninen raja suhteessa henkilöihin C ja D. Tämä raja on kuitenkin osaltaan yksisuuntainen, jos henkilön C mielestä siinä kohdassa ei ole etnistä rajaa. Henkilö D:n mielestä etninen raja A:han nähden on myös selvä, koska peräti kolme rajaa erottaa heitä, ja kah-den rajan erottamien D:n ja B:n välissä havaitaan myös etninen raja.
Etnopotentiaalisten rajojen keskenään erilainen sijoittuminen voi johtaa kuvan kaltaiseen tilanteeseen, jossa A:n vs. C:n välillä havaitaan etninen raja, mutta A:n ja B:n välillä tai B:n ja C:n välillä ei havaita etnistä rajaa. Voitaisiin siis luonnehtia B:n toimivan välittäjänä kahden eri etnisen ryhmän välillä, vaikka hänet hyväksytäänkin samaan etniseen ryhmään A:n kanssa.
Kun huomioon otetaan etnisiin vähemmistöihin kohdistuva jatkuva sulautumispaine ja kun etnisten ryhmien säilymistä pidetään itseisarvona, niin valta määritellä etnisen rajan sijainti tulisi antaa pikemminkin saamelaisten ”ydinjoukolle” (A) eikä ”rajajoukolle” (B). Ydinjoukossa toteutuu mahdollisimman moni saamelaisuuden etninen tunnusmerkki, kun taas rajajoukossa niitä toteutuu vähemmän, koska sulautumista on tapahtunut enemmän (esimerkkitapauksessa kieli on suomi). Välittäjän asemastaan johtuen rajajoukko ei kykene havaitsemaan etnisen rajan sijaintia yhtä selvästi kuin ydinjoukko.