jussipussi kirjoitti:Tämä oli tausta-ajatukseni näiden karjalaislainojen iän arvioinnissa. Pystynen veti maton alta, jos karjalaislainoja ei olekaan.
Varmasti lainoja on, mutta näitä persoonapronomineja en sellaisiksi näkisi.
Jaska viitannee Mantilan vuoden 2000 artikkeliin "
Lapin rajat ja murrerajat". Tässä on esitetty skenaario jossa Tornion murteen pronominit olisivat jo "vanhastaan" olleet
mi/si ja Kemin murteessa taas
mie/sie, mikän on minusta kyllä täysin älytön. Tämä jättäisi mysteeriksi, mistä Sodankylän ja Itä-Lapin
minä,
sinä sitten tulevat, koska edes 1500-luvulla, keskiajasta puhumattakaan, mitään "suomen kielen Sodankylän murretta" varmasti ei ollut olemassakaan. Toisaalta pohjoisempana pitäisi näköjään olettaa ihmeellistä edestakaista kehitystä jossa Tornion murteen pohjoisryhmään ensin lainataan
mie/sie Kemin murteen pohjoisryhmästä, sitten Kemin murteen pohjoisryhmästä nämä katoavat "uuden"
minä/sinä-tyypin alta, ja sitten
mie/sie uudelleen lainautuvat lännestä Kittilään ja Rovaniemelle. Selvästi parempi selitys olisi katsoa
mi/si myöhäisemmäksi Tornion murteen eteläpään innovaatioksi.
Samassa jutussa mainituista mahdollisista karjalaisuuksista lisäksi pari muutakin on minusta aika heiveröisellä pohjalla:
– Kemin murteen infinitiivit
pessä,
juossa ovat hyvin selitettävissä analogiana muiden konsonanttivartaloisten verbien taivutuksesta: infinitiiveissä
tulla,
mennä,
purra, lisäksi partisiipeissa
tullut,
mennyt,
purrut, ja
pessyt (< *tulnut, *mennyt, *purnut, *pesnyt; näissä
pessyt on äännelaillinen ja puolestaan
purrut analoginen). Karjalassa /st/ : /ss/ on puolestaan täysin yleinen astevaihtelusääntö, mutta tällaisesta ei ole Peräpohjolassa tietääkseni mitään jälkeä.
– Abessiivin
-tta ja 3. persoonan
-pi ovat yleissuomalaisia arkaismeja, eivätkä ne edes teoriassa pysty todistamaan karjalaisesta vaikutuksesta mitään.
– Paikannimistöön en ota tutustumatta tarkkaa kantaa, mutta periaatteessa kyse voi olla pikemmin karjalasta lainatuista nimimalleista kuin karjalaisten itse antamista nimistä.
On toki uskottavaa että Kemin ja Tornion murteiden vanha raja on päässyt syvenemään osin juuri hallinnollisista syistä, jos edellinen on kuulunut pitempään Novgorodin vaikutusalueelle, mutta tämä ei vielä tarkoita että murteen kehitys olisi täytynyt johtua mistään vahvasta karjalan kielen vaikutuksesta. Minusta on selvää että Peräpohjolan murteet ovat kokonaisuudessaan pohjalaismurteita, eivät mitään sellaisia sekamurteita kuin esim. Kainuun murre.
(Muox: pohjalaismurteista nyt
jatkokehittelyä omassa ketjussaan.)