Ainakin tällä Satakunnan Lapin Kivikylän
tiluskartan sivulla esiintyy ainoastaan perko-nimistöä pellon asemasta.
Perkko, perko, perkkaus: Viljelys, joka on raivattu korvesta, mutta myös kivennäismaan lehtometsästä. Myös viljelysmaaksi ojitettu ja kuokittu ranta- tai suoniitty on voitu nimetä perkoksi
'Perko' näyttäsi olevan iältään nuorempi viljelysala kuin 'pelto'. Kuinkahan vanha perkon pitäisi olla, että sitä alettaisiin nimittää 'pelloksi? Kaikki pellothan ovat joskus aikoinaan raivattu jonkinlaiseen korpeen, rannoille tai entisiin soihin. Vai onko näillä kahdella käsitteellä jokin muukin ero kuin ikä? Vaikea kuvitella Lapin Kivikylän kivikkoisella ja mäntyjä kasvavalla seudulla emäksisen maan lehtometsiäkään. Ehkä vain pronssikautisten muinaissaarien väliin jääviä multaisempia kohtia on voitu ottaa viljelykseen ja näissä on tällöin kasvanut jonkinlaista lehtometsää. Nykyään Lapin seutu on liian pohjoisessa soveltuakseen lehtometsän tyypillisille kasvustolle, mutta ehkä perkojen raivauksen aikoina ilmasto on ollut lämpimämpi kuin nyt. Muinaisten saarien rantaniittykin voisi tässä Kivikylän tapauksessa tulla kysymykseen, mutta tuskin sentään suot.
Wikipedia tosin kertoo lehdoista:
Lehto on Suomen metsätyypeistä rehevin ja runsaslajisin sekä puuntuotoltaan suurin. Suomen metsämaan pinta-alasta lehtoja on vain 1 %. Lehdot ovat tyypillisiä lehtimetsävyöhykkeelle. Suomessa niitä esiintyy yleisimmin hemiboreaalisella vyöhykkeellä. Tämän alueen pohjoispuolella boreaalisella vyöhykkeellä lehtoja on kalkkikivi- tai muiden emäksisten kivilajien alueella niin sanotuissa lehtokeskuksissa. Muita lehdoille suotuisia alueita ovat ravinteikkaat savimaat etenkin suurten vesistöjen varsilla, kallioseinämien juuret ja syvät purolaaksot. Lehtojen puuston ei tarvitse välttämättä olla lehtipuita, vaan tärkein ero kangasmaihin on maannoksena oleva multa ja maan ravinteisuus.