aikalainen kirjoitti:Myös “maatilkku” sisältää mittaamiseen, rajaamiseen ja omistamiseen liittyviä lisämerkityksiä, joten ei siinä mielessä eroa “tontista”.
No minusta ei kyllä automaattisesti sisällä - sehän luonnehtii vain paikan pientä kokoa ja mahdollisesti eroa kasvistossa (esim. voisi olla niittyä tai peltoa metsän keskellä).
aikalainen kirjoitti:Palataan siihen että vatjaan tai vuovjeeseen liittyisi maa-alue, joka on kiilan muotoinen, ja joka olisi saanut nimensä siitä muodosta. Isossa maa-alueessa tämä ei toimi, kun ei ollut karttoja eikä drooneja. Siitä ilmeisesti ei eriäviä mielipiteitä ollutkaan.
Pienempiä jokihaarojen yhtymäkohtiin suipponevia kiilamaisia “maakaistaleita” on koko Pohjola väärällään. Niille on oma termikin, suomeksi se on niemi. Sellaisessa sijaiteva lapinkylä olisi mielummin Kotaniemi kuin Kotakiila (siis saamen kielellä). Kiilaniemi olisi mahdollinen, joskin melkoisen keinotekoinen. Melko hankalaa tällaisen pohjalle on hyvää muinaisselitystä rakentaa.
Niin, kuten sanoin, heikkous onkin juuri se, ettei saamelaisalueella ole tuolla sanalla muodostettu tällaisia paikannimiä. Toin vain esiin, että Vatja-nimen selityksen kohdalla on tuotu esiin myös tällainen 'kiilamaa'-versio.
aikalainen kirjoitti:Olikos se niin, että sanaa vuovjee/vuovjos ihmisryhmän (suku/kylä/heimo/kieliryhmä?) nimenä on muistiin merkitty vain kerran jossain Tornion lapissa 1700-luvulla? Jos näin on, niin aika heiveröisen havainnon pohjalta tässä ollaan muinaisselityksiä rakentelemassa.
Miten niin heiveröisen? Todennettu etnonyymi on todennettu etnonyymi: se on aivan yhtä varmalla pohjalla kuin kymmenientuhansien nykysaamelaisten käyttämä etnonyymi. Eli tiedetään jonkun sitä käyttäneen.
Spekulatiiviset etnonyymit ovat sitten aivan eri luokassa - siis sellaiset, joista ei ole todisteita mutta jotka on rekonstruoitu esim. paikannimien tai kansanperinteen pohjalta (tyrjäläinen, vuojolainen jne.).
Jokainen todellinen etnonyymi tietenkin vaatii selityksensä. Tässä se pointti on, että kaksi todellista etnonyymiä - lappi/lappalainen ja vuovjoš - voidaan kytkeä toisiinsa kantasanan läheisen merkityksen perusteella.
aikalainen kirjoitti:Jaska kirjoitti:Muuten, tontti ja tonttu on myös lainattu yhdestä ja samasta sanasta, ja niissä näkyy samanlainen i ~ u -vaihtelu toisessa tavussa kuin sanoissa lappi ja lappu. Esikirjallisena aikana lainautumisten ajoittamiseen ei ole varmoja kriteerejä, mutta tuntuisi luontevalta, että i:lliset asut (jotka ovat lähempänä lainanantajakielen vokaaleja) olisivat vanhempia, ja u:lliset lainat sitten nuorempia: on haluttu välttää homonymiaa eli erimerkityksisten sanojen samannäköisyyttä.
Tämäkään ei tietenkään TODISTA, että lappi olisi juuri muinaisruotsista lainattu, mutta tekee kuitenkin siitä etymologiasta taas astetta todennäköisemmän.
Mielenkiintoinen havainto tuokin. (Homonyymejä tosin ei mielestäni vältellä.)
Kaikkia homonyymejä ei tietenkään ole vältelty, mutta on osoitettu riittävä määrä sanapareja, joista aina toisessa on selittämätön äänteellinen vääristymä, niin että on päädytty selitykseen, että välillä ihmisillä on taipumus välttää homonyymejä.
Toki myös päinvastaista tapahtuu: kotoinen havupuumme olisi äännelaillisesti **kuosi, mutta epäsäännöllisen äännekehityksen johdosta on päädytty asuun kuusi, joka on homonyymi sanalle kuusi '6'. Äänteellisin perustein kuusi voisi olla lainaa kantamordvasta, mutta muita uskottavia mordvalaislainoja ei tietääkseni ole suomen kielestä esitetty.
Kuosi-sana taas lienee liian nuori ja arkikäytössä harvinainen lainasana, että se olisi voinut johtaa kuusi-sanan äännevääristymään (siis että siinä olisi homonymian välttäminen uskottava selitys).