Pystynen kirjoitti:Jatkan vielä etymologista aivomyrskyilyä
Jaska kirjoitti:Pystynen kirjoitti:Ihan normaali -i-johdin (Lauri Hakulisen arvion mukaan "kaikista nominijohtimista käytetyin", joskin tämä sisältänee yhdysjohtimet kuten -kki). Jos vartalo olisi alun perin *lappe-, niin tämä olisi aivan äännelaillinen, eli samaa tyyppiä kuin *oppe-j > oppi. *lappa-vartalon tapauksessa sen pitäisi olla hieman nuorempi ja suoraan i:lliseksi muodostettu (äännelaillisesti ikivanhassa sanassa odottaisi *lappa-j > **lappoi) mutta viimeistään varhaissuomen kaudelta näitäkin kyllä löytyy jo runsaasti, esim. anti ← antaa, kauppi ← kauppa, lakki ← lakka, paisti ← paistaa.
Niin, yleinen johdin, joka ei merkinnyt oikein mitään... Se on aika "helppo" selitys. Toisaalta merkityksen osalta ei näytä kovin uskottavalta, että -i-johdin tuottaisi alueen nimen. Mitään sinnepäinkään ei löydy uskottavista i-johdoksista.
Merkityskehitys on toki näiden yleisjohdinten tapauksessa aina vähän epävarmaa. Toisaalta on "lappu"-teoriankin merkityskehitys monen oletuksen takana. Väite että
vuovjoš tarkoittaisi juuri vaatteen levennyskiilaa näyttäisi olevan ainoastaan etymologian nojalla keksitty selitys. "Melkein" yhtä hyvin voisi ehdottaa kolmantena vaihtoehtona, että mitäs jos nimi tuleekin kalastajista jotka
lappavat kaloja veneeseen…?
No se on melkeinpä totta.
Sellainen ero sentään on, että lappir-selityksen assosiatiivisena tukena on kuitenkin se vuovjoš, jota muistuttaa ainoastaan sana *vuovjee 'vaatteen levennyskiila'. Tämä merkitys ei ole keksitty vaan löytyy ihan sanakirjoista, esim. Lagercrantz 1939, s. 1036:
"8850. wuö-wjie Snä.M. Einsatz, Erweiterungskeil in Kleidern. Sieh 8746. Vgl. 8849b? 2. wuö-wjet Snä.M., tr. erweitern. Bsp. 2127."
Kun kahdessa eri kielessä samaan kansaan viitataan nimityksillä, jotka näyttävät juontuvan noinkin samaa merkitsevistä sanoista, selitys on vahvempi kuin vain satunnainen aasinsilta.
Lappaa-selitys olisi siis yhtä vahva vain silloin, jos jokin saamelaisten itsestään käyttämä nimitys näyttäisi liittyvän sanaan, jolla on 'lappaa'-tyyppinen merkitys. Tällaista ei tietääkseni ole esitetty.
Pystynen kirjoitti:Paikannimistä tyyppiä Lappee < *Lapvesi < *Lappivesi, Lappohja < *Lappipohja (eikä nykyisen kielitajun edellyttämä **Lapinvesi, **Lapinpohja jne.) tulee sellainen mahdollisuus mieleen että lappi- on voinut olla aluksi nimen omaan yhdyssanamuoto tyyppiä lehmi-, neli-. Nimistössä selitettävänä on sitten myös Lappajärvi joka ei sovi oikein mihinkään analogiakuvioon.
Tämä on kyllä hyvä pointti.
Pystynen kirjoitti:Kun pelissä on kaksi sinänsä mahdollista etymologiaa, niin mikään ei periaatteessa estä sitäkään että lappi-nimistö olisikin kahta eri alkuperää, eli osa viittaisi tilkkuporukkaan mutta osa taas reunalla oloon?
...tai johonkin vielä muuhun lap-selitykseen. Joo, on hyvä pitää avoinna monijuurisuuden mahdollisuus.
Pystynen kirjoitti:Jaska kirjoitti:Entäs onko esimerkkejä siitä, että -eC-loppuisissa sanoissa tuota esiintyisi?
Ei kai, mutta ei ole väitettykään olevan.
Lape ja
lappea ovat joka tapauksessa molemmat johdoksia jostain yhteisestä kannasta. Suomen murteiden sanakirjasta löytyy jopa muutama kantasanaan *lappa suoraan viittaava tapaus:
lappa-aita 'reuna-aita',
lappakavio 'ulospäin kaareva kavio',
lappasuoli 'ohutsuoli'. (Lisäksi kaakkoismurteissa
lappa 'vyönsolki', mutta tämä nyt ei kuulosta reunoihin tai saamelaisiin tai Pohjanmaan järviin mitenkään liittyvältä.)
Niin, näissä fonesteemeissa on se ikävyys, että niiden rekonstruoiminen konkreettisesti on hankalaa. Usein mitään selvää kantasanaa ei ole säilynytkään.
lape < *lap+eh ~ *lapp+eda > lappea
<-- *lapp-? (heikossa asteessa eli konsonanttiloppuisen tavun edellä reaalistuu vain yksi p)
Vaihtelu lappa-aita ~ lapeaita osoittaa tällaisen johdinvaihtelun todelliseksi. Tuo *lappa on hyvä löytö, koska se sopii vokaalistoltaan yhteen muiden -i-johdosten kanssa, eli periaatteessa lappi voisi todellakin olla siitä i-johdos.
Toisaalta ei tiedetä, mikä tuon lappa-sanan alkuperä ja ikä on; murrelevikki on hyvin suppea, eikä sanaa löytyne lähisukukielistäkään. Karjalassa on toinen sana: lappa 'vyönsolki' tai 'silmukka'.
Tuo lappa-aidan lappa voisi jopa olla vääristymä latta-sanasta, aivan kuten la(a)ppajalka on lattajalka-sanasta vääntynyt. Suomen murteiden sanakirjasta löytyykin sana latta 'välipuuna tms. käytettävä lauta', joka selittäisi lappa-aidankin aika hyvin. (Tosin ei lapeaitaa.)
Jää siis varteenotettava epäilys siitä, onko tuollaista lappa-sanaa ollut olemassakaan silloin kun lappi-nimitys on syntynyt. Vaihtelu lape ~ lappea voi olla myös ihan ilman mitään varsinaista kantasanaa syntynyt: -ea-substantiiveille ja -adjektiiveillehan harvoin löytyykään mitään johtamatonta kantasanaa, ja sama koskee Hakulisen mukaan myös -eh-substantiiveja ja -adjektiiveja.
Ainakin viime mainituissa on selviä lainasanoja, jotka palautuvat aiempaan *-eš-loppuiseen asuun (hame, kone, ihme). Suffiksinvaihdolla näitä johdoksiksi tulkittuja muotoja on voitu vaihtaa toiseen ilman mitään varsinaista kantasanaa: nop-ea ~ nop-sa, sel-keä ~ sel-vä.
Voisiko sitten i-johdin liittyä tällaiseen vaihtelusarjaan? Periaatteessa toki voisi. Pitäisi kuitenkin esittää rinnakkaistapauksia, joissa se on tällaiseen vaihteluun osallistunut, että oletusta voitaisiin pitää uskottavana.
Pystynen kirjoitti:Jaska kirjoitti:Onko näiden kantasuomalaisuus arvioitu levinneisyyden vai mahdollisen lainasanan äänneasun perusteella?
Levikin, varmin tapaus on
piiri jolla on selvät vastineet saamessa ja mordvassa, mahdollisesti komissa. Muiden tapauksessa joutuu tyytymään yleisitämerensuomalaiseen levikkiin. Yksittäisiä tapauksia voikin epäillä myöhemmiksi uudissanoiksi. Paras levikkiargumentti sen sijaan on että *j-johdin sinänsä on uralilaista alkuperää, joten sen on jossain käytössä täytynyt olla kantasuomessakin, vaikka ei voisikaan olla varma missä sanoissa täsmälleen.
Totta.
Pystynen kirjoitti:Jaska kirjoitti:Ainakin mahti ja tauti voivat olla myöhäisempiäkin skandinaavilainoja.
Näyttävät ihan mahdollisesti tiukasti määriteltyä myöhäiskantasuomea nuoremmilta (etelävirossa mutta ei liivissä,
tauti ei edes vepsässä). Mutta ei
lappia tarvitse myöhäiskantasuomeen asti ajoittaakaan: se tunnetaan vain alueella suomi–karjala–lyydi, eli levikki viittaisi enintään pohjoiskantasuomeen, mikä käy myös maantieteellisesti järkeen.
Kyllä. Viikinkiaikainen skandinaavilaina voisi myös helposti edustua tuollaisella levinneisyydellä.
Pystynen kirjoitti:(Etelämpänä esiintyy SSA:n mukaan sanueen jatkajana viron lapuline 'kuokkavieras', vatjan lappolaine 'noita', mikä kai voi olla myöhempää lainaa pohjoisesta.)
Joo, ja noissa toisessa tavussa on selittämätön pyöreä vokaali. Orgaanisesti lappi-sanaan liittyviä ne eivät siis välttämättä olekaan.
Mielenkiintoista kyllä, aiemmin käsiteltyyn lappa-aitaan liittyy myös variantti lappoaita:
http://kaino.kotus.fi/sms/?p=article&wo ... 3ffbfe2b73Lähimmäs edes periaatteessa mahdollista selitystä tullisi [luitte oikein: potentiaalin konditionaali!] murresana lapponen 'eräistä yksipohjaisista jalkineista, etenkin lapikkaasta' (etelässä jopa Kurkijoella).
Pystynen kirjoitti:Jaska kirjoitti:Pystynen kirjoitti:– En hahmota, miksi kansanimet olisi samaistettu nimen omaan komparatiiveihin.
Ei niitä olisikaan samastettu. Kielenkäyttäjän vaisto ottaa kiinni mistä saa, kun pyöritellään käyttäjälle vieraita sanoja. Analoginen mallihan voi tulla ihan mistä tahansa sanaryhmästä.
Yksittäinen ja muutenkin erikoinen taivutusryhmä ei vain oikein ole mikään uskottava analogialähde. Kun i-vartaloilla ei ole muutenkaan varsinaista tarvetta analogialle mihinkään suuntaan, tämä tuntuu samantasoiselta kikkailulta kuin jokin lähinnä suomenopiskelijoiden opiskelijalehdistä löydettävissä oleva
Hilton :
Hilttoman.
Voi olla. En ole perehtynyt analogisten mallien laajuuteen, joten pitää jättää tämä rönsy myöhemmäksi.
Pystynen kirjoitti:Jaska kirjoitti:Kummallekin on esitetty lainaselitys, ja nimenomaan i:llinen: lappir --> lappi, rooþrs- --> *rootsi --> Rossia/Rus'.
Nämä selittävät toki
lappi- ja
ruotsi-asut ilman pulmia, mutta jos molemmat näistä hyväksytään niin minusta koko
-alainen-ryhmä jää roikkumaan ilman kunnollista alkuselitystä.
Jaa, kävipä nyt kyllä mielessä — olisiko
-maalainen mahdollinen selitys? *Soome-lainen olisi voitu jo vaikka kuinka kauan sitten muokata asuun *soo-maalainen, joka taas jossain vanhoina kantasuomaalaisina aikoina olisi edelleen varmaan typistynyt juuri asuun *soomalainen.
Kantasuomaalainen!
Muukalainen, täkäläinen, sikäläinen... Kaikissa A-vartalo +lainen. Tällainen jo sopinee analogian malliksi?