Ei muinaishämäläistä murretta?

Keskustelu suomen heimoista ja suomalaisten sukukansoista.

Ei muinaishämäläistä murretta?

ViestiKirjoittaja Jaska » 19 Marras 2013 17:09

Petri Kallion kirjoitus "Hämäläisen l:n ajoituksesta" löytyy Virittäjästä 2/2013, mutta netistä se löytyy vasta ensi keväänä. http://ojs.tsv.fi/index.php/virittaja/article/view/7661

Kallio päätyy tuomioon, että hämäläisenä pidetty muutos *δ > l on tapahtunut vasta uudella ajalla. Kallio kirjoittaa:
"Jos ja kun δ > l katsotaan verrattain myöhäiseksi areaaliseksi innovaatioksi, menetämme samalla viimeisen muinaishämäläisenä pidetyn äänteenmuutoksen - - Vaikka jo tähänkin asti hämäläismurteita on pidetty suomen murteista heterogeenisimpinä, voidaan siis mennä jopa vieläkin pidemmälle ja väittää, että mitään muinaishämettä ei ollut olemassakaan vaan että hämäläismurteet koostuvat lounaissuomalaisilta ja pohjalaisilta innovaatioilta välttyneestä muusta länsisuomesta."

Sukupuukuvaajana tämä merkitsisi seuraavaa tilannetta:

Kuva

Muinaissuomi on siis varsinaissuomalaismurteisto, ja muinaispohja on lähinnä Etelä-Pohjanmaan murteen vanhin pohja; muut pohjalaismurteet ovat muinaispohjan, muinaissuomen, satakunnanhämeen, päijäthämeen, muinaiskarjalan ja savon eriasteisia sekoituksia.

Vaikuttaako tämä länsimurteidemme uusi tulkinta jotenkin Suomen heimojen asutushistorian tulkintoihin? Onko hämäläisyys siis jonkinlainen päälleliimattu identiteetti, vai onko alkuaan muinaislänsisuomalaisuus ollutkin identiteetillistä hämäläisyyttä, josta suomalaisuus ja pohjalaisuus ovat vasta myöhemmin irronneet?

Suomi on etnonyyminä eli kansannimityksenä vanha, mutta sen ei tarvitse olla vanha Suomessa - se on kai voinut tulla tänne verraten myöhäänkin Virosta. Hämäläinen voi olla varhaisilta kantasaamelaisilta Länsi-Suomessa lainattu/peritty etnonyymi, kuten levikin perusteella olen ehdottanut (sivu 7: http://www.elisanet.fi/alkupera/Jatkuvuus2.pdf).

Uutta murrepuuta voisi verrata myös geenitutkimuksen tuloksiin.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10974
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Re: Ei muinaishämäläistä murretta?

ViestiKirjoittaja aikalainen » 19 Marras 2013 21:14

Jaska kirjoitti:Petri Kallion kirjoitus "Hämäläisen l:n ajoituksesta" löytyy Virittäjästä 2/2013, mutta netistä se löytyy vasta ensi keväänä. http://ojs.tsv.fi/index.php/virittaja/article/view/7661

Kallio päätyy tuomioon, että hämäläisenä pidetty muutos *δ > l on tapahtunut vasta uudella ajalla. Kallio kirjoittaa:
"Jos ja kun δ > l katsotaan verrattain myöhäiseksi areaaliseksi innovaatioksi, menetämme samalla viimeisen muinaishämäläisenä pidetyn äänteenmuutoksen - - Vaikka jo tähänkin asti hämäläismurteita on pidetty suomen murteista heterogeenisimpinä, voidaan siis mennä jopa vieläkin pidemmälle ja väittää, että mitään muinaishämettä ei ollut olemassakaan vaan että hämäläismurteet koostuvat lounaissuomalaisilta ja pohjalaisilta innovaatioilta välttyneestä muusta länsisuomesta."

Sukupuukuvaajana tämä merkitsisi seuraavaa tilannetta:

Kuva

Muinaissuomi on siis varsinaissuomalaismurteisto, ja muinaispohja on lähinnä Etelä-Pohjanmaan murteen vanhin pohja; muut pohjalaismurteet ovat muinaispohjan, muinaissuomen, satakunnanhämeen, päijäthämeen, muinaiskarjalan ja savon eriasteisia sekoituksia.

Vaikuttaako tämä länsimurteidemme uusi tulkinta jotenkin Suomen heimojen asutushistorian tulkintoihin?

Juuresta haarautuva sukupuu tai oikeastaan sukupensas olisi helposti sovitettavissa (oletettuun) rautakautiseen asutushistoriaan. Jos länsisuomalaista murretta puhuva väki on levinnyt melkoista haipakkata kohti itää, niin alkuun koko alueella on voinut olla kutakuinkin yksi kielimuoto, joka sitten on seuraavan tuhannen vuoden aikana eriytynyt eri kolkilla omiksi pensaan haaroiksi.

Jaska kirjoitti: Onko hämäläisyys siis jonkinlainen päälleliimattu identiteetti, vai onko alkuaan muinaislänsisuomalaisuus ollutkin identiteetillistä hämäläisyyttä, josta suomalaisuus ja pohjalaisuus ovat vasta myöhemmin irronneet?

Identiteetin osalta ehkäpä hyvinkin. Nimitykset ovat sitten eri juttu.

Jaska kirjoitti: Suomi on etnonyyminä eli kansannimityksenä vanha, mutta sen ei tarvitse olla vanha Suomessa - se on kai voinut tulla tänne verraten myöhäänkin Virosta. Hämäläinen voi olla varhaisilta kantasaamelaisilta Länsi-Suomessa lainattu/peritty etnonyymi, kuten levikin perusteella olen ehdottanut (sivu 7: http://www.elisanet.fi/alkupera/Jatkuvuus2.pdf).

Niinpä. Hämäläisiksi on voitu kutsua vain niitä länsisuomalaisia, jota ovat asettuneet Hämeeseen, jos Häme (~saame) on ollut länsisuomalaisten alueesta käyttämä nimi jo ennen länsisuomalaisten sinne asettumista. Ja vastaavasti eteläiselle Pohjanmaalle (1100- tai 1200-luvulla?) muuttaneita on kutsuttu pohjalaisiksi varmaan jo ennen murteiden eriytymistä.

Jaska kirjoitti: päijäthämeen,

Muinainen päijäthämeen murre taitaa olla mysteeri. Nykyinen päijäthämeen murrehan on 1500-luvun asutusaaltojen seurauksena voimakkaasti savolaistunut. Vanha murremuoto on voinut poiketa muusta hämeestä hyvinkin paljon, sillä välissä on vaikeakulkuinen kieliyhteisöä erottava vedenjakaja-alue.
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

Re: Ei muinaishämäläistä murretta?

ViestiKirjoittaja Pystynen » 27 Heinä 2014 23:48

aikalainen kirjoitti:
Jaska kirjoitti:Muinaissuomi on siis varsinaissuomalaismurteisto, ja muinaispohja on lähinnä Etelä-Pohjanmaan murteen vanhin pohja; muut pohjalaismurteet ovat muinaispohjan, muinaissuomen, satakunnanhämeen, päijäthämeen, muinaiskarjalan ja savon eriasteisia sekoituksia.

Vaikuttaako tämä länsimurteidemme uusi tulkinta jotenkin Suomen heimojen asutushistorian tulkintoihin?

Juuresta haarautuva sukupuu tai oikeastaan sukupensas olisi helposti sovitettavissa (oletettuun) rautakautiseen asutushistoriaan. Jos länsisuomalaista murretta puhuva väki on levinnyt melkoista haipakkata kohti itää, niin alkuun koko alueella on voinut olla kutakuinkin yksi kielimuoto, joka sitten on seuraavan tuhannen vuoden aikana eriytynyt eri kolkilla omiksi pensaan haaroiksi.

Toisaalta tämän jännän tuloksen jälkeen voitaisiin ruveta kaivelemaan, löytyisikö jonkinlaisia suppeampia kriteereitä, joilla voisi niputtaa jonkin osan hämäläismurteista sittenkin yhteen keskenään — tai vaihtoehtoisesti yhteen varsinaissuomen tai eteläpohjan kanssa. Jos löytyy, niin meillä saattaisi hyvinkin olla kasassa tarkempiakin vihjeitä asutushistoriasta.

Esim. Kallion mainitsema laajempi "lalva"-ilmiö vaikuttaa eräältä lupaavalta lähtökohdalta. Eräs länsisuomalaisia murteita parhaiten yhdistävä tekijähän on, että sanat joissa on ollut alunperin klusiili + soinnillinen konsonantti eli tyyppi *sepra, *nakla, *petra ovat päätyneet u-diftongeiksi: seura, naula, peura. Mutta joissain tämänmuotoisissa sanoissahan tapahtuu jotain aivan muuta. Yhtenä esimerkkinä eilen, teeri ja kekri (< *eklen, *tetri, *kekri) voivat olla murteissa ei:llisiä (eilen, teiri, keiri), ey:llisiä (eylen, teyri, keyri) tai jopa öy:llisiä (öylen, töyri, köyri). Sitten taas jos klusiilia onkin seurannut puolivokaali, niin se vokaaliutuu ihan eri latuja: latva voi olla tosiaan se lalva tai larva tms (mutta tietääkseni ei koskaan ˣlauva), ja sanat tyyppiä *rakja > raaja voivat vokaaliutua myös asuihin kuten ravja. Kenties tälläiset murre-erot ovat joiltain osin jo hyvinkin vanhoja. Terho Itkosen mukaan esim. tyyppi ravja "raaja", tavja "taaja", vavja "vaaja" yhdistää nimenomaan Etelä-Pohjanmaan ja Länsi-Uudenmaan murteita.

Eli ehdotan jotain tämäntapaista:
1) Kantalänsisuomessa kaikki tämän sortin tavunloppuiset klusiilit muuttuvat spiranteiksi: *seβra, *naγla, *peðra, *eγlen, *laδva, *raγja yms.
2) Joissain murteissa spirantit kehittyvät joissain asemissa edelleen: *laδva > lalva, *raγja > raaja tms.
3) Tämän jälkeen lyö yli kehitys "kaikki spirantit u:ksi". Länsisuomen tämänaikaisissa reunamurteissa kehitys on saattanut olla vasta myöhäisempi, mahdollistaen omalaatuiset kehitykset sinne sun tänne.
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

Re: Ei muinaishämäläistä murretta?

ViestiKirjoittaja Jaska » 28 Heinä 2014 02:34

Varteenotettava ehdotus!
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10974
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02


Paluu Suomen heimot ja sukukansat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa