Ei muinaishämäläistä murretta?
Lähetetty: 19 Marras 2013 17:09
Petri Kallion kirjoitus "Hämäläisen l:n ajoituksesta" löytyy Virittäjästä 2/2013, mutta netistä se löytyy vasta ensi keväänä. http://ojs.tsv.fi/index.php/virittaja/article/view/7661
Kallio päätyy tuomioon, että hämäläisenä pidetty muutos *δ > l on tapahtunut vasta uudella ajalla. Kallio kirjoittaa:
"Jos ja kun δ > l katsotaan verrattain myöhäiseksi areaaliseksi innovaatioksi, menetämme samalla viimeisen muinaishämäläisenä pidetyn äänteenmuutoksen - - Vaikka jo tähänkin asti hämäläismurteita on pidetty suomen murteista heterogeenisimpinä, voidaan siis mennä jopa vieläkin pidemmälle ja väittää, että mitään muinaishämettä ei ollut olemassakaan vaan että hämäläismurteet koostuvat lounaissuomalaisilta ja pohjalaisilta innovaatioilta välttyneestä muusta länsisuomesta."
Sukupuukuvaajana tämä merkitsisi seuraavaa tilannetta:
Muinaissuomi on siis varsinaissuomalaismurteisto, ja muinaispohja on lähinnä Etelä-Pohjanmaan murteen vanhin pohja; muut pohjalaismurteet ovat muinaispohjan, muinaissuomen, satakunnanhämeen, päijäthämeen, muinaiskarjalan ja savon eriasteisia sekoituksia.
Vaikuttaako tämä länsimurteidemme uusi tulkinta jotenkin Suomen heimojen asutushistorian tulkintoihin? Onko hämäläisyys siis jonkinlainen päälleliimattu identiteetti, vai onko alkuaan muinaislänsisuomalaisuus ollutkin identiteetillistä hämäläisyyttä, josta suomalaisuus ja pohjalaisuus ovat vasta myöhemmin irronneet?
Suomi on etnonyyminä eli kansannimityksenä vanha, mutta sen ei tarvitse olla vanha Suomessa - se on kai voinut tulla tänne verraten myöhäänkin Virosta. Hämäläinen voi olla varhaisilta kantasaamelaisilta Länsi-Suomessa lainattu/peritty etnonyymi, kuten levikin perusteella olen ehdottanut (sivu 7: http://www.elisanet.fi/alkupera/Jatkuvuus2.pdf).
Uutta murrepuuta voisi verrata myös geenitutkimuksen tuloksiin.
Kallio päätyy tuomioon, että hämäläisenä pidetty muutos *δ > l on tapahtunut vasta uudella ajalla. Kallio kirjoittaa:
"Jos ja kun δ > l katsotaan verrattain myöhäiseksi areaaliseksi innovaatioksi, menetämme samalla viimeisen muinaishämäläisenä pidetyn äänteenmuutoksen - - Vaikka jo tähänkin asti hämäläismurteita on pidetty suomen murteista heterogeenisimpinä, voidaan siis mennä jopa vieläkin pidemmälle ja väittää, että mitään muinaishämettä ei ollut olemassakaan vaan että hämäläismurteet koostuvat lounaissuomalaisilta ja pohjalaisilta innovaatioilta välttyneestä muusta länsisuomesta."
Sukupuukuvaajana tämä merkitsisi seuraavaa tilannetta:
Muinaissuomi on siis varsinaissuomalaismurteisto, ja muinaispohja on lähinnä Etelä-Pohjanmaan murteen vanhin pohja; muut pohjalaismurteet ovat muinaispohjan, muinaissuomen, satakunnanhämeen, päijäthämeen, muinaiskarjalan ja savon eriasteisia sekoituksia.
Vaikuttaako tämä länsimurteidemme uusi tulkinta jotenkin Suomen heimojen asutushistorian tulkintoihin? Onko hämäläisyys siis jonkinlainen päälleliimattu identiteetti, vai onko alkuaan muinaislänsisuomalaisuus ollutkin identiteetillistä hämäläisyyttä, josta suomalaisuus ja pohjalaisuus ovat vasta myöhemmin irronneet?
Suomi on etnonyyminä eli kansannimityksenä vanha, mutta sen ei tarvitse olla vanha Suomessa - se on kai voinut tulla tänne verraten myöhäänkin Virosta. Hämäläinen voi olla varhaisilta kantasaamelaisilta Länsi-Suomessa lainattu/peritty etnonyymi, kuten levikin perusteella olen ehdottanut (sivu 7: http://www.elisanet.fi/alkupera/Jatkuvuus2.pdf).
Uutta murrepuuta voisi verrata myös geenitutkimuksen tuloksiin.