Rautakauden Englannissa matrilokaalinen kelttiheimo

[Jaska]

Cassidy et al. 2025: Continental influx and pervasive matrilocality in Iron Age Britain
https://www.nature.com/articles/s41586- ... fqLckupMSw

Etelä-Englannissa Dorsetin rannikolla on tutkittu erään kelttiheimon, durotrigien, vainajia yhteensä 55 kappaletta ajalta 100 eaa.–100 jaa. Äitilinjoissa havaittiin vähentynyttä diversiteettiä, mikä yhdessä muiden tulosten kanssa johti tulkintaan yhteisön matrilokaalisuudesta. Euroopan historiasta ja esihistoriasta on löydetty hyvin vähän varmoja todisteita ns. matrilokaalisista yhteisöistä.

Matriarkaalisuus = yhteisöä johtaa nainen.
Matrifokaalisuus = perhe keskittyy äidin ympärille.
Matrilokaalisuus = pariskunta asuu vaimon vanhempien luona tai lähellä.
Matrilineaalisuus = periytyminen lasketaan naislinjaisesti.

Durotrigien vainajissa esiintyy hyvin kirjavasti erilaisia isälinjoja keskenään ei-sukulaisissa miehissä, kun taas yksi äitilinja on hallitseva. Homotsygoottisten jaksojen perusteella yhteisö ei ollut sisäsiittoinen, joten miehet ovat yleensä tulleet yhteisön ulkopuolelta. Naisia ei myöskään ole käytännössä muuttanut yhteisön ulkopuolelle, joten yhteisö oli matrilokaalinen. Durotrigien hallitsevaan äitilinjaan johtava mutaatiosukupuu:

U5b1
>16189C! (takaisinmutaatio)
>>16192C! (takaisinmutaatio)
>>>15928T, 16362C
>>>>15607G, 93G (TMRCA 2300 ybp; durotrigien kantaäiti)
>>>>>16182C (7 näytettä)
>>>>>14544A (9 näytettä)
>>>>>151T (1 näyte)
>>>>>13011T (1 näyte)

Durotrigien kantaäidin haplotyyppi on löytynyt vain muutamilta nykynäytteiltä: Genbankissa se löytyy yhdeltä ranskalaiselta ja yhdeltä puolalaiselta. YFullin mitopuussa tämän alahaploryhmän nimenä on U5b1-a1c1, ja sen alle kuuluu yksi suomalainenkin näyte, ja FTDNA:n U5b-projektissa on peräti kaksi tällaista suomalaisnäytettä. Durotrigien neljää alahaploryhmää sen sijaan ei ole löytynyt muualta muinaisista eikä nykyisistä väestöistä.

Tutkijat katsovat, että vähäinen äitilinjojen diversiteetti (yhdessä jonkin linjan yleisyyden kanssa) voisi olla hyvä merkki matrilokaalisesta yhteisöstä ja että rautakauden Englannissa oli mahdollisesti joitain samanlaisia yhteisöjä. Kuitenkaan pronssikauden tai neoliittisen kivikauden Euroopasta ei tämänkaltaisia yhteisöjä juurikaan näyttäisi löytyvän.

Genominlaajuisesti durotrigeilla on vähiten perimää pronssikauden briteiltä: jopa puolet heidän perimästään on tullut Englannin kanaalin eteläpuolelta. Mahdollisesti myös matrilokaalinen käytäntö on tullut sieltä. Muuttoliikkeitä eri suuntiin on kuitenkin tapahtunut monina eri aikoina, joten varmaa yhteyttä tiettyyn kelttiläiskielten ryhmään ei voida esittää.