Uutta monitieteistä tutkimusta suomalaisten alkuperästä

[merimaa]

Rahkonen (2017: 298) toteaa, että Käldamäen hautapaikka oli merenpinnan alapuolella vielä ajanlaskun alussa, joten sillä perusteella Käldamäen vainajan varhaisempi ajoitus, 2300 BP, täytyy olla väärä. Silloin jää jäljelle myöhäisempi ajoitus, 1500-1550 BP.

Rahkonen (2017: 309) toteaa myös, että Käldamäen tai Levänluhdan lähettyvillä ei ole havaittavissa kansainvaellusajalle (400-600 jaa.) tai merovingiajalle (600-800 jaa.) palautuvia suomen-, skandinaavin- tai baltinkielisiä paikannimiä, joten sillä perusteella hän ajattelee, että Käldamäen tai Levänluhdan hautaukset tehneet ihmiset olisivat voineet puhua joko kantasaamea tai jotain tuntematonta kieltä. Hän pitää kantasaamea silti vähemmän todennäköisenä vaihtoehtona, koska alueen suurten jokien nimet, Kyrönjoki, Vöyrinjoki ja Ähtävänjoki, eivät palaudu kantasaameen, eikä Suomesta tunneta muita Käldamäen ja Levänluhdan kaltaisia hautauksia, vaikka kantasaamea puhuttiin varsin laajalla alueella. Sen sijaan Rahkonen pitää todennäköisempänä vaihtoehtona "uralilaista x-kieltä", koska hän löytää suurten jokien nimissä esiintyville sanoille, kyrö, vöyri ja *ätsä, mahdollisia vastineita permiläisistä kielistä.

Jos uralilainen x-kieli olisi ollut permiläisiin kieliin kuuluneen merjan kielen kaltainen, sen puhujat olisivat voineet pitää yhteyksiä merjalaisten ydinalueelle nykyisen Moskovan suuntaan. Sieltä päin Etelä-Pohjanmaalle olisi ehkä voinut tulla myös ihmisiä, joiden geeniperimä olisi muistuttanut läheisesti itäisiä baltteja tai slaaveja.

Permiläisten kielten alueen ja Itämeren alueen välillä oli ainakin kaupankäyntiä juuri 400-900-luvuilla, jolloin Kama-joen alueella vaikuttivat Lomovatovon ja Nevolinon kulttuurit. Kaupankäynti sujui luultavasti Volga-jokea pitkin, jolloin tavarat olisivat kulkeneet myös merjankielisen alueen kautta ja merjankieliset ihmiset olisivat voineet toimia niiden välittäjinä, kuten voi nähdä kaupankäynnistä kertovan Moilasen ja Paasikiven (2020) artikkelin kartasta.

... ja toisaalta nämä kontaktit näkyisivät myös Suomen puolella, sekä geeneissä että sanastossa, esim. *vėgrъ "koukku" >>> Vöyri. Sopiva kontaktiryhmä vaikuttaisi olevan aluksi ilmeisesti Dneprin baltteihin ja johonkin merjankaltaisen kielen puhujiin pohjautuva Kalmistonmäen-Olhavan ryhmä, joka on osin jo alkanut slaavilaistua imsukontaktien alkaessa.

Nyt tajusin, että aiemmassa kommentissasi oli samankaltainen ajatus.

[Jaska]

Jos uralilainen x-kieli olisi ollut permiläisiin kieliin kuuluneen merjan kielen kaltainen

Tietääkseni kukaan ei pidä merjaa permiläisenä kielenä vaan ihan omana uralilaisena haaranaan.

[merimaa]

Jos uralilainen x-kieli olisi ollut permiläisiin kieliin kuuluneen merjan kielen kaltainen

Tietääkseni kukaan ei pidä merjaa permiläisenä kielenä vaan ihan omana uralilaisena haaranaan.

Olet oikeassa. Rahkonen (2013: 28-29, 239-240) pitää meštšeran kieltä permiläisenä kielenä, mutta muistin väärin ja sekoitin sen merjan kieleen. Korjaan siis aiempaa kommenttiani niin, että Rahkonen (2017: 305-309) hakee vastaavuutta vöyri- ja kyrö-sanoille merjan kielestä ja kyrö- ja *ätsä-sanoille permiläisistä kielistä.

Rahkonen (2013: 239-240) myös olettaa, että merjalaisten vieressä asuneet meštšeralaiset olisivat voineet toimia välittäjinä kaupassa, jota käytiin Kama-joella vaikuttaneen Lomovatovon kulttuurin ja Itämeren alueen kultturien välillä. Hän löytää jopa meštšeralaisiin viittaavan paikannimen Novgorodin läheltä, mutta sinne päästäkseen meštšeralaisten olisi pitänyt joka tapauksessa kulkea myös merjalaisten alueen kautta.

We maintain that the layer of hydronyms occurring in the traditional Meščera area, defined by ethnonyms and archaeological data, is of Permian origin. The central site of the Meščera was apparently Meščerskaja Gorodec, close to the confluence of the Mokša and Oka on the left bank of the Oka. ... The principal area of Meščera settlement was located on the isthmus between the rivers Kljaz’ma and Oka-Moskva.
...
It is possible that certain ethnographic products such as so-called Permian belts, produced by the population of the Lomovatovo culture (600–700 AD) in the Kama region (e.g. Patrushev 2000: 162, 169–171), were transported by Permian Meščeras to the west. In that case they served as an intermediating link between the Kama region and the Finland–Baltic area. Such belts have been found in different sites, e.g. Pappilanmäki in southwest Finland (Carpelan 2006: 88), the Ilmen lakeland close to Novgorod (Juškova 2006: 150) and Staraja Ladoga (Uino 2006: 365–366). Not far from Novgorod there exists a toponym Meščerskaja Kromka (ANO35V5), which seems to prove that people (merchants?) from Meščera visited the Novgorod region.