aikalainen kirjoitti:jussipussi kirjoitti:Heikkilä arvelee saamelaisten olleen tummia, sivulla 143 mustfinn sanan yhteydessä. Mihinkähän tämä perustuu? Minusta ei ole mitään perusteita olettaa, että tuon ajan saamenkieltä puhuneet olisivat olleet ihon tai hiustenväriltään sen tummempia kuin suomea puhuvatkaan, varsinkin kun oletetaan, että yhteistä kantakieltä on puhuttu vielä "Suomessa". Mieluummin germaanit ovat olleet tummia, josta toki tuskin siitäkään on sen parempaa tietoa. Tämä kommentti siksi, että tässä haiskahtaa taas muinaissaamelaisten ja nykysaamelaisten rinnastus.
Paikannimi Mustfinn on kirjoittajan mukaan osoitus lappalaisista, koska he ovat tummempia kuin imsut. Pikaselauksen perusteella teoksessa vilahteli vähän turhan paljon tuollaisia heppoisia päätelmiä.
Tuo ajatus palautuu Saloon ja Koivulehtoon.
Unto Salo on ehdottanut useiden Ruskeen-paikannimien ja vastaavien liittyvän saamelaisiin, koska niitä hänen mukaansa löytyy saamelaisperäisten paikannimien läheltä.
Jorma Koivulehto taas esitti nimitykselle
hämä- ~ sápmi germaanisen selityksen *saema- 'tumma'.
Tällainen tutkimushistoria siis on taustana Heikkilän ajatuskululle, vaikka hän ei ilmeisesti sitä kirjoitakaan työssään aivan suoraan auki. Molempiin miehiin hän kuitenkin viittaa.
aikalainen kirjoitti:Kaipa sinne sekaan mahtuu kunnollistakin kamaa. Tuli mieleen Paikannimikirjan selitykset, niistäkin osa vaikutti saman tapaiselta kevyeltä satuilulta.
Monelle paikannimelle (tai sanalle) on esitetty kilpailevia etymologioita, esim. "Köyliö" voisi olla saamesta tai germaanista, "hämä" baltista tai germaanista jne. Joillekin nimille ei löydy mitään uskottavaa selitystä, jolloin se "paraskin" selitys voi vaikuttaa satuilulta. Ja uskon varaanhan se selitys monesti tällaisissa tapauksissa jääkin.
aikalainen kirjoitti:Havaintojeni mukaan arkeologit tuntuvat olevan paljon varovaisempia päätelmissään "muinaisuudesta", heillä on enempi luonnontieteellinen näkökulma. Kielitieteen puolella vaikuttaa, että siellä paljon herkemmin joku voi ruveta estottomasti irrottelemaan ja rakentelemaan pienten faktahippusten päälle lennokkaita hypoteeseja "muinaisuudesta", kuten ilmeisesti tässäkin väitöskirjassa. Ei kuitenkaan läheskään aina, esimerkiksi Aikion tutkimus Suomen saamelaisnimistöstä vaikutti tehdyn jalat tukevasti maassa.
Arkeologejakin on monenlaisia: jotkut tekevät rohkeasti päätelmiä kielistä ja henkisestä kulttuurista (esim. toisensa kumoavat jatkuvuusteoriat), toiset pysyvät tiukemmin sen rajoissa, mitä maasta on löydetty.
Kielitieteessä voi "irrotella" sellaisten osa-alueiden kohdalla, joissa tulkinnanvaraa riittää (kuten varmasti tehdään myös luonnontieteissä vastaavissa tilanteissa: vrt. maailmankaikkeus laajenee ikuisesti vs. alkaa supistua takaisin) - tällaisia ovat hämärät paikannimet ja sellaiset lainasanakerrostumat, jotka voidaan selittää monella eri tavalla. Jossain vaiheessa sitten saadaan toivottavasti ratkottua esiin uskottavin esitetyistä selityksistä, jolloin mielikuvitus antaa tilaa kuivuudelle ja tylsyydelle.