Kinaporin kalifi kirjoitti:Onko näyttöä siitä, että edes suomengermaanit olisivat käyttäneet sämä-etnonyymiä, edes jossain muodossa, jostain ryhmästä? Ilmeisesti ei, kun tiedossa on vain finn ja tavast, toisaalta lapp. Siksi tässä on syytä epäillä, että kyse on ns. germanistin vasara-naula-dilemmasta: jos ainoa työkalu on vasara, kaikki näyttää naulalta. Miksi sämä-etnonyyymi ei sitten toisaalta olisi siirtynyt myös skandinaavien käyttöön, jos sen käyttöä suomengermaanien piirissä ei enää voida arvioida?
Suomengermaaneista ei ole muuta näyttöä kuin muutama paikannimi ja joukko lainasanoja. Emme tiedä miten he kutsuivat itseään tai muita. Mutta siitä voimme olla varmoja, että kaikilla porukoilla on ollut nimitys sekä itselleen että naapureilleen, ja siksi sellaisia voi yrittää jäljittää, kun tiedetään esim. germaaneja asuneen Suomessa.
Sami Raninen kirjoitti:Ok, on ehkä perusteltua olettaa, että kaakosta tulleet kielentuojat olivat lähtöisin alueelta, jossa väestö oli keskimäärin tummatukkaisempaa kuin Suomen alueella.
Mutta onko ero ainakaan enää kielentuojien saapumisvaiheessa ollut niin suuri ja huomiota herättävä, että se selkeästi tukisi tätä brunettietymologiaa? Vaikea sanoa ainakaan tämän kartan perusteella. Eron pitäisi mielestäni olla useita kymmeniä prosentteja, jotta se olisi varmasti ollut huomiotaherättävä ja jotta brunettiselitys saisi varsinaista lisätukea.
Totta, jotta selitys olisi vahva, pitäisi eron olla huomattavan jyrkkä. Luultavasti rajat ovat olleetkin jyrkempiä ennen uuden ajan muuttoliikkeitä: pienillä ja harvaan asutuilla väestöillä tavallinen geenien rikastuminen on epäilemättä helposti johtanut huomattaviin eroihin myös asutus- ja pariutumisyksiköiden fenotyypissä eli ilmiasussa.
Silti emme saa varmaa tietoa siitä asiasta, ellemme löydä suurta määrää muinais-DNA:ta. Levänluhta olisi lupaava, jos pigmenttigeenitkin saataisiin selville.
Sami Raninen kirjoitti:Lisäys: 1800-luvulla tallennetun satakuntalaisen kansantarinan maininta toisrotuisesta lappalaisesta ei ainakaan minusta ole todiste huomiotaherättävästä ulkoisesta erosta (tuntemassani tapauksessa sanamuoto taisi olla "se oli niin kuin toista rotua"). Yhtä hyvin kyse voinee olla kertojan yrityksestä selittää itselleen ja muille kansantarinoissa kuvattua lappalaisten ja suomalaisten välistä antagonismia, kenties jopa oman aikansa oppineesta rotupuheesta vaikutteita saaneella sanastolla ja käsitteistöllä?
Sekin on mahdollista. Kyseessä ei kuitenkaan käsittääkseni ole yksittäismaininta. Toisaalta jo erilainen vaatetus olisi oikeuttanut vanhassa "esitieteellisessä" kansankielessä rotu-sanan käytön (vrt. TTJ:n ehdotus tummista vaatteista).
TTJ kirjoitti:Saamelaisiin (ainakin nykysaamelaisiin ja heidän suoriin edeltäjiinsä) ehkä 'mustfinn' voisi vielä sopia. Mutta itämerensuomalaisten olettaminen 'tummiksi' verrattuna germaaneihin tai baltteihin vaikuttaa epäilyttävältä jos oletamme että vaalean hiusvärin nykylevinnäisyys ollenkaan heijastaa menneisyyttä. Siitä tulee mieleen vanhanaikaiset rotukäsitykset joissa vaaleus oletettiin germaaniseksi piirteeksi, ja niinpä ei-germaanisten suomalaisten oli pakko olla tummia, vaikkei näin todellisuudessa ollutkaan. SATW-sarjakuvassa Suomi on ainoa pohjoismaa joka kuvataan tummaksi...
Vaaleushan näyttää olevan ikivanha Itämeren pohjoisrantojen piirre. Kaikki nykykansat ovat siis perineet sen vieraskielisiltä edeltäjiltään, niin germaanit kuin itämerensuomalaisetkin.
Kuten jo edellä huomautin, rautakauden germaanit eivät vielä asuneet vaaleimmalla alueella. Siksi läntiset itämerensuomalaiset näyttävät sellaiselta kieliyhteisöltä, joka on pisimpään elänyt tai kauimmin aikaa sitten sulautunut vaaleimman porukan kanssa.
Siksi germaanisen 'tumma'-selityksen pelastamiseksi pitäisi olettaa, että juuri kantasuomalaiset oletettavasti vaaleimpina olisivat nimenneet jonkun naapuriporukan 'tummaksi' germaanisella lainasanalla. Hämärä-sanueemme sallisi tämän.Yhtä hyvin voi olla, että
hämä ~ sápmi perustuukin balttilaiseen lainasanaan 'maa'. Silloin se voisi olla alkuaan endonyymi eli omasta porukasta käytetty nimitys (kuten esim. eteläpohjalaiset ovat nimittäneet aluettaan Maakunnaksi [Kustaa Vilkuna]) eli edellyttäisi baltinkielisten läsnäoloa Suomessa. Tähänkin suuntaan pitää varoa kehäpäätelmää, eli tällainen mahdollisuus ei vielä ole todiste balttien läsnäolosta. Tällainen mahdollisuus ainoastaan muuttuisi todennäköisemmäksi, jos löytyisi paikannimistötodisteita balttien läsnäolosta Suomessa.