Fagus kirjoitti:Jaska kirjoitti:On tietysti selvää, että useamman vaiheen päättelyketjussa epävarmuus myös kasaantuu, siihen tapaan kuin olen havainnollistanut kantaindoeuroopan anatolialaisen alkukodin perustelujen avulla:
Totta, mutta mistä kummasta johtuu, että parhaat tutkijat silti saattavat löytää tällaisten hatarien päättelyketjujen kautta juuri oikean ratkaisun? Voisi ajatella, että se on intuitiota, mutta todennäköisesti he ovat sisäistäneet asiaan liittyvät seikat huomattavasti paremmin kuin muut.
Tämä koira älähtää tuosta "parhaat tutkijat" -kalikasta -- kiitos, kiitos vain.
Itse ainakin tunnustan intuition roolin tieteessä. Aikoinani gradua vääntäessäni joskus 2005-06 ihmettelin, miksi kummassa kahlaan sitkeästi läpi jukagiirin etymologista sanakirjaa, jolla ei ollut mitään tekemistä aiheeni (tai edes minkään artikkelintynkieni aiheiden) kanssa, vaikka minun pitäisi keskittyä täysillä gradun vääntämiseen. Taikauskoisena hörhönä
ajattelin, että kyllä se syy varmaan aikanaan selviää, kun siihen puuhaan kerran niin vahva sisäinen vaatimus oli.
Lopputulos: jukagiirin uralilaiset lainasanakerrostumat loksahtivat kohdalleen gradutyössäni rekonstruoimani itäuralilaisen *L:n (< kantauralin *s) avulla (--> kantajukagiiriin *l). Osa intuition hedelmästä julkaistiin 2012, osa odottaa vielä viimeistelyä:
http://www.sgr.fi/sust/sust264/sust264_hakkinenj.pdfKyseistä tulosta ei ollut aiemmin löydetty, koska (1) muutos oli rekonstruoitu *s > *ϸ, ja (2) sitä pidettiin "vain" ugrilaisena, eikä samojedia ollut tajuttu yhdistää siihen, ja (3) samojedin välissä ollessa olisi ollut vaikea hahmottaa ugrilais-jukagiirilaisia kontakteja.
Sanoisin, että olet oikeilla jäljillä siinä, että mitä enemmän on tietoa, sitä enemmän intuitiolla on mahdollisia polkuja yhdistää niitä tietoja. Siksi intuition johdatusta voi olla enemmän niillä, joilla tietoakin on paljon. Tässä on tietysti vaikea erottaa alitajuinen tieto/muisto ja intuitio toisistaan...