Itämeri on monen kielikunnan ympäröimä meri. Itämeren rannoilla sijaitsee yhdeksän valtiota, ja meren rannoilla puhutaan ainakin kymmentä eri kieltä. On germaanisia, slaavilaisia, balttilaisia ja suomalais-ugrilaisia kieliä. Vaikka meri erottaa valtiot ja kielialueet, vuosituhanten saatossa kielet ovat muuttuneet enemmän samankaltaisiksi maiden välisten kontaktien takia.
On tyypillistä, että meri erottaa kansoja toisistaan. Siksi on normaalia, että meren eri puolilla puhutaan erityyppisiä kieliä, jotka eivät ole sukua keskenään, tai jotka ovat vain kaukaista sukua keskenään.
Kielentutkimuksen ja -opetuksen sekatyöläinen Jarno Raukko toteaa, että Itämeri on kuitenkin vuosituhanten saatossa myös yhdistänyt kansoja ja kieliä.
- Olivatpa kielet sitten eri sukua tai ei, ne ovat muuttuneet enemmän samankaltaisiksi. Tietyssä mielessä Itämeren rannoilla sijaitsevat kielikunnat tai kieliperheet ovat tulleet lähemmäksi toisiaan kontaktien takia.
Voidaankin puhua Itämeren kielialueesta.
- Me olemme yhdessä professori Jan-Ola Östmanin kanssa kehitelleet tällaista ideaa. Olemme kutsuneet sitä Itämeren kielialueeksi mutta sitä voisi kutsua myös nimellä sprahcbund eli kieliliitto. Alueella on ollut paljon kielikontakteja, ja ne ovat muokanneet kieliä enemmän samankaltaisiksi. Kun tällaisella alueella on paljon kieliä, kontakti ja vaikutus on ollut monensuuntaista, Raukko selittää.
............
- Perinteisesti kontaktitutkimus tai historiallinen kielitiede, joka katsoo miten kontaktit ovat vaikuttaneet kieliin, keskittyy lainasanoihin. Mutta jos ruvetaan katsomaan ääntämistä ja lauseoppia eli syntaksia, semantiikkaa eli merkitystä, kielen käyttöön, toiminnallisuuteen ja kulttuuriin liittyviä piirteitä tai pragmatiikkaa, on ehkä helpompi nähdä että yhteisiä piirteitä on koko alueella.
Piirre, joka yhdistää nimenomaan suomen, viron, latvian, liettuan ja puolan kieliä, mutta ei muita, on kyllä/ei -kysymyslauseiden muodostaminen.
- Se on ehkä puhtaimmillaan viron, latvian, liettuan ja puolan kielissä. Siellä on käytössä kysymyspartikkeli, joka tulee lauseen ensimmäiseksi jäseneksi ja se on virossa kas. Se, miten tämä suomessa ilmenee, on liitepartikkeli -ko/-kö. Ja tämä rakenne on kaikissa näissä kielissä, jotka ovat pohjoisesta etelään ihan suoraan toistensa alapuolella, Raukko kertoo.
- Jos tarkastelee ylipäänsä muita Euroopan kieliä, tämä ilmiö on rajautunut lähinnä näihin kieliin. Ja kun nämä kaikki kielialueet sattuvat olemaan Itämeren itäpuolella, on hyvä arvaus, että alueellisella kontaktilla saattaa olla tekemistä, Raukko jatkaa.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/07/09 ... nsa-kielia
http://areena.yle.fi/1-2809754