Muinainen Suomi

Itämeri on monen kielikunnan ympäröimä meri. Itämeren rannoilla sijaitsee yhdeksän valtiota, ja meren rannoilla puhutaan ainakin kymmentä eri kieltä. On germaanisia, slaavilaisia, balttilaisia ja suomalais-ugrilaisia kieliä. Vaikka meri erottaa valtiot ja kielialueet, vuosituhanten saatossa kielet ovat muuttuneet enemmän samankaltaisiksi maiden välisten kontaktien takia.

On tyypillistä, että meri erottaa kansoja toisistaan. Siksi on normaalia, että meren eri puolilla puhutaan erityyppisiä kieliä, jotka eivät ole sukua keskenään, tai jotka ovat vain kaukaista sukua keskenään.

Kielentutkimuksen ja -opetuksen sekatyöläinen Jarno Raukko toteaa, että Itämeri on kuitenkin vuosituhanten saatossa myös yhdistänyt kansoja ja kieliä.

- Olivatpa kielet sitten eri sukua tai ei, ne ovat muuttuneet enemmän samankaltaisiksi. Tietyssä mielessä Itämeren rannoilla sijaitsevat kielikunnat tai kieliperheet ovat tulleet lähemmäksi toisiaan kontaktien takia.

Voidaankin puhua Itämeren kielialueesta.

- Me olemme yhdessä professori Jan-Ola Östmanin kanssa kehitelleet tällaista ideaa. Olemme kutsuneet sitä Itämeren kielialueeksi mutta sitä voisi kutsua myös nimellä sprahcbund eli kieliliitto. Alueella on ollut paljon kielikontakteja, ja ne ovat muokanneet kieliä enemmän samankaltaisiksi. Kun tällaisella alueella on paljon kieliä, kontakti ja vaikutus on ollut monensuuntaista, Raukko selittää.
............
- Perinteisesti kontaktitutkimus tai historiallinen kielitiede, joka katsoo miten kontaktit ovat vaikuttaneet kieliin, keskittyy lainasanoihin. Mutta jos ruvetaan katsomaan ääntämistä ja lauseoppia eli syntaksia, semantiikkaa eli merkitystä, kielen käyttöön, toiminnallisuuteen ja kulttuuriin liittyviä piirteitä tai pragmatiikkaa, on ehkä helpompi nähdä että yhteisiä piirteitä on koko alueella.

Piirre, joka yhdistää nimenomaan suomen, viron, latvian, liettuan ja puolan kieliä, mutta ei muita, on kyllä/ei -kysymyslauseiden muodostaminen.

- Se on ehkä puhtaimmillaan viron, latvian, liettuan ja puolan kielissä. Siellä on käytössä kysymyspartikkeli, joka tulee lauseen ensimmäiseksi jäseneksi ja se on virossa kas. Se, miten tämä suomessa ilmenee, on liitepartikkeli -ko/-kö. Ja tämä rakenne on kaikissa näissä kielissä, jotka ovat pohjoisesta etelään ihan suoraan toistensa alapuolella, Raukko kertoo.

- Jos tarkastelee ylipäänsä muita Euroopan kieliä, tämä ilmiö on rajautunut lähinnä näihin kieliin. Ja kun nämä kaikki kielialueet sattuvat olemaan Itämeren itäpuolella, on hyvä arvaus, että alueellisella kontaktilla saattaa olla tekemistä, Raukko jatkaa.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/07/09 ... nsa-kielia

http://areena.yle.fi/1-2809754

Kontakti on jotenkin erilaistava lähtökohta. Voidaan kai puhua myös väestöliikkeistä ja alueiden asuttamisesta tarkastelemalla aikaa ennen kansallisvaltioiden kielikysymyksiä. Lainasana merkinnee uuden käsitteen omakumista, tai muuntumista. Kielen semantiikka liittynee myös alkuperään, tilanteeseen josta on joko eriydytty tai oltu vahvassa vuorovaikutuksessa ennen nykyisiä kielikäsitteitä.

Lyhyt välimatka yhdistettynä substraattiainekseen ainakin näkyy toimivan. Paluumatkalla tässä taannoin Liettuasta, latvia alkoi tuntua jo ihan kotoisalta, selvine liiviläisyyksineen.

Vaikka meri erottaa valtiot ja kielialueet, vuosituhanten saatossa kielet ovat muuttuneet enemmän samankaltaisiksi maiden välisten kontaktien takia.

Maiden väliset kontaktit ovatkin varmasti yksi syy samankaltaisuuksiin. Näiden lisäksi tulee vielä yhtenä tekijänä alueella aiemmin puhutut kielet, joista on voinut jäädä vaikutteita uusiin kieliin. Ties vaikka joskus olisi puhuttu samaa kieltä ympäri koko Itämeren - vaaleiden ja sinisilmäisten alkuasukkaiden kieltä.

Piirre, joka yhdistää nimenomaan suomen, viron, latvian, liettuan ja puolan kieliä, mutta ei muita, on kyllä/ei -kysymyslauseiden muodostaminen.

- Se on ehkä puhtaimmillaan viron, latvian, liettuan ja puolan kielissä. Siellä on käytössä kysymyspartikkeli, joka tulee lauseen ensimmäiseksi jäseneksi ja se on virossa kas. Se, miten tämä suomessa ilmenee, on liitepartikkeli -ko/-kö. Ja tämä rakenne on kaikissa näissä kielissä, jotka ovat pohjoisesta etelään ihan suoraan toistensa alapuolella, Raukko kertoo.

- Jos tarkastelee ylipäänsä muita Euroopan kieliä, tämä ilmiö on rajautunut lähinnä näihin kieliin. Ja kun nämä kaikki kielialueet sattuvat olemaan Itämeren itäpuolella, on hyvä arvaus, että alueellisella kontaktilla saattaa olla tekemistä, Raukko jatkaa.

Tämä ainakin sopisi olemaan vanhan paleokielen vaikutusta. Sen, josta lainattu mm. sana 'salo'. Sen kielen levikiksihän on esitetty juuri tätä Itämeren Itärantaa Suomesta Puolaan.

aikalainen kirjoitti:

Vaikka meri erottaa valtiot ja kielialueet, vuosituhanten saatossa kielet ovat muuttuneet enemmän samankaltaisiksi maiden välisten kontaktien takia.

Maiden väliset kontaktit ovatkin varmasti yksi syy samankaltaisuuksiin. Näiden lisäksi tulee vielä yhtenä tekijänä alueella aiemmin puhutut kielet, joista on voinut jäädä vaikutteita uusiin kieliin. Ties vaikka joskus olisi puhuttu samaa kieltä ympäri koko Itämeren - vaaleiden ja sinisilmäisten alkuasukkaiden kieltä.

Hyvä pointti.

Ei tuo Itämeren kielialue muuten ole uusi ajatus - tuossa jutussa se jostain syystä esitetään niin kuin kyseessä olisi Raukon ja Östmanin tuore löytö.

Sain vihdoin tuon Fibula, Fabula, Fact - Viking Age in Finland kirjan ja olen aloitellut sitä. Siinä on mielenkiintoista pohdintaa alusta kielistä Suomen alueella ja avaa hyvin kielitilannetta viikinkiaikana tällaiselle ei-asiantuntijalle. Siinä myös viitataan hyvin käsittääkseni Jaskankin esiintuomaan periaatteeseen, että nykyisistä kieliin perustuvista kansalliskultuureista ei voi päätellä arkeologisiin löytöihin persutuvan kulttuurin kieltä tai yhtenäisyyttä valtion alueella tai arkeologisista löydöistä kieltä. Eikä tietenkään DNA:stakaan, mutta niin pitkälle en ole kirjassa päässyt.

Mikä harmittaa, on se, että kirja keskittyy niin kovasti otsikkoonsa. Olisi hyvä näissä asioissa vertailun vuoksi kartoittaa Ruotsinkin tilannetta. Ruotsissahan on todettu, että rautakautinen/viikinkiaikainen asutus ulottui Pohjanlahden rannikkoa pitkin aika pitkälle, mutta onko tutkittu, onko se ollut samaa Svealaisten asutusta vai jotain muuta. Kirjassa myös puhuttiin Saamen leviämisestä nopeasti Etelä-Suomesta koko pohjoiseen Fennoskandiaan, joten olisi kiva tietää syrjäyttikö se kaikkialla jonkin paleokielen ja oliko se sama kaikkialla.

On tietenkin niin ettei "nykylöydöistä" voi päätellä muinaislöytöjen aikaista kieltä. Alueellista historiallista jatkuvuutta ei voi kuitenkaan kiistää toteamalla kielen jatkuvuus todistamattomaksi.

Sigfrid kirjoitti:On tietenkin niin ettei "nykylöydöistä" voi päätellä muinaislöytöjen aikaista kieltä. Alueellista historiallista jatkuvuutta ei voi kuitenkaan kiistää toteamalla kielen jatkuvuus todistamattomaksi.

Tuo on kyllä aivan totta, enkä sitä toivoakseni sanonutkaan.