Iiro R kirjoitti:Iiro R kirjoitti:
Toistamisen uhallakin yritän taas. Jos saapujan jälkeläisistä vain yksi jatkaa sukua ja sama toistuu muutamassa seuraavassakin polvessa niin alkuperäisestä autosomaaliperimästä on jäljellä vain pieni osa, sovitaan vaikkapa 3.125%, ja tämä hankkii lapsia serkkunsa kanssa, jolla myöskin sama 3.125%, niin missään vaiheessa ei jälkipolvienkaan perimän autosomaaliosuus nouse yli tuon 3.125% alkuperäjäämistä - ei vaikka kuinka kertaisi. Kerran kadotettu on pysyvästi kateissa ellei sitä jotain toista kautta saada lisää.
Sigfrid kirjoitti:
En ymmärrä. Mistä tuo 3,125 tulee. Ja jos serkut saa lapsia, niin kyllä yhteisten esipolvien perimän osuus lisääntyy, koska kahdesta genomista tuee hiuian eri perimää samoilta esipolvilta. Serkkuavioliitot ovat olleet kielletyjä juuri tästä syystä. Sama toistuu laajemmassa merkityksessä isoissakin isolaatioissa, joissa sekä tytöt että pojat perivät saman "aatami- ja eevaparin" geenit.
Pitäisi ymmärtää, tämähän on ihan peruskauraa. Jos oletetaan alkuperäisen miehen olevan 100% oman heimonsa edustaja ja jokaisen seuraavan sukupolven olevan sekoitus muuhun niin alkuperäisen osuudet ovat 100% -> 50% -> 25% -> 12.5% -> 6.25% -> 3.125% jne.
Tällainen tilanne on niin kaukana reaalimaailmasta ettei sitä tarvitse ottaa huomioon. Tällä näköjään viljellään hukkakauraa
Kysymys on aina geenipooleista, ei yksittäisen ihmisen perimästä ja käytäntö liittyy käsitteeseen effective population size.
https://en.wikipedia.org/wiki/Effective_population_sizeNäyttää siltä, että ydna-N1c1-perimän tutkimininen tuottaa hukkakauraa ja inut voi nyt lynkata oikeaoppisesti kerettiläisenä
Nyt jos jokaisesta sukupolvesta säilyy vain yksi linja niin nämä ovat ne prosentit jota siitä alkuperäisestä on jäänyt jäljelle. Jos tästä eteenpäin väestö alkaa kasvaa ja eloon jää useampia linjoja niin serkuksilta ei periydy mitään muita osuuksia tältä alkuperäiseltä esivanhemmalta koska he eivät niitä koskaan saaneet. Eli saman 3.125% murto-osuudet pyörivät pikku sukusiitossopassa. Muita osuuksia alkuperäisestä tulee joukkoon vain ja ainoastaan jos niitä tuodaan sinne populaation ulkopuolelta uuden muuttajan mukana.
Edellä mainitusta syystä myös sukulaisuus saattaa jäädä huomaamatta, jos ovat perineet eri kohdan samalta esivanhemmalta mutta tätä ei ole mukana vertailussa vaan vertailemme vain jälkipolvia.
Höpönhöpö. Edes kaksoset eivät saa täysin identtistä perimää isältään ja äidiltään. Vain identtisen kaksoset saavat. Jos siis kolmannet semkut saavat lapsia, niin heidän osuutensa perustajapariskunnan perimästä on laskennallista suurempi. Yhtä snippiä katsoa toinen ensimmäisen sukupolven lapsista voi saada alleelin C ja toine T ja nämä saattavat yhdistyä myöhemmin takaisin CT:ksi. Kysymys on tilastollisesta tuloksesta.
Kun siis joukko samanvanhempaisia sisaruksia perillisineen nai satunnaisesti ulkopuolisia ja säännöllisesti omasta kasvavasta väestöstään, niin perustajapariskunnan perimä lisääntyy. Esimerkiksi siperialaiset aasiageenit perimäosuutena porskuttavat sukupolvesta toiseen eteenpäin osana perimää, eikä siihen pienessä alkuväestössä tarvita montakaan siperialaista. Effektiivinen västökoko on eurooppalaisilla ehkä 12000 luokkaa. Nyt pitää huomioida, että yhden kieliväestön, esimerkiksi saksalaisten, Ne on tuo 12000, mutta monimuotoisuus koko maan osalta suurempi. Tämä johtuu siitä, että aviopuolisot on haettu lähialueilta.
Tästä kieliväestörajauksesta sikiää tilastollisia ongelmia, joita nähdään harva se päivä myös tutkimuksissa.
Iiro R kirjoitti:PS. Y-kromosomin osuus koko perimästä taitaa olla hieman alle 2% bp
Sigfrid kirjoitti: Tällä ei ole mitään tekemistä autosomaalin periytymisen kanssa.
Kirjoitinkin koko perimästä, en siis väittänyt sen periytyvän autosomaalien kaltaisesti.
Ydna ei periydy autosomaaliperimän kaltaisesti.