Jaska kirjoitti:Imitoidun tekstiilikeramiikan eli vohvelikeramiikan (<-- Ymyyakhtakhin keramiikka) löytöpaikat Suomessa:
Eteläisin löytöpaikka Oulujärvellä on jo kaksi kertaa kauempana Suuresta Peurasaaresta (BOO) kuin Levänluhdasta.
Mikä on se mekanismi, joka levitti ymyakhtakhia arktiksesta etelään?
Pohdin: Ymmyjen menestyksen salaisuus oli arktisen biotyypin tuntemus. He ottivat haltuun Jäämeren rantaa Beringinmaasta Ruijaan ilmeisesti suhteellisen nopeasti. Se tarkoittaa, että lukumäärä oli aina paikallisesti vähäinen.
Ymmyillä oli kilpailuetu kaikkiin mahdollisiin kilpailijoihin nähden vain tutussa ympäristössä, joka saattoi olla koko leveydeltään asumaton heidän tullessaan? Pronssikaudella ilmaantui myös kysyntää ainakin mursunluulle, jota myytiin etelän tyhymille norsunluuna. Tämä mahdollistaa ymyakhtakh-ilmiön menestyksen.
Keskus-periferia -kontaktit ovat
aina kahdensuuntaisia, ja tämä voi selittää ymmy-geenien leviämisen etelään, mm. Ananjinoon ja myös Okalle.
Ananjinolaiset tai heidän edeltäjänsä kontaktoivat ymmyjen kanssa jo Vaigatshilla Jäämerellä, ja ymmyt siis kuuluivat kauppaverkostoon Petshora-Kama-Volga-etc. -niin pitkälle etelään kun tavarat liikkuu. Kontakti "Keski-Volgan kaupallis-innovatiiviseen keskukseen" lienee tuonut myös ymmyjä ja heidän geenejään Volgalle.
Vaigatshilta tullaan alas Petshoraa nousemalla, mutta ymmyt olivat myös Muurmannilla ja Ruijassa. -Ja läntisemmän ostajakunnan tavoittaa Itämereltä. Aivan hyvin Isoonkyrön Leväluhdan vesihiisikalmistoa käyttäneessä porukassa on voinut olla paikallisia kaukomieliä, jotka naivat Jäämeren-rannan siperialaispäällikköjen tyttäriä sukuunsa saadakseen kaupallisia etuja. Etelä-Skandinaviaan ja mm. Latviaan on voitu rakentaa suhteita samalla metodilla, l. reittä pitkin.
Bolshoi Olennie Ostrovin päällikön tytär on voinut olla pohojalaaselle kauppiaanpojalle "se rikas muija, jonka faija päättää kuka saa ostaa ja myydä Muurmannin rannoilla".
800-400 jKr. tämä kauppa on jo loppunut, mutta samat suvut asuttavat Pohjanmaata.