Siperia on opettanut ennenkin:
Kahdelta pohjoissuomalaiselta asuinpaikalta, Kemijärven Juujärven Anttilasta ja Vaalan Nimisjärven Sillankorvasta, on löydetty ns. imitoitua tekstiilikeramiikkaa joka nimestään huolimatta ei liity edellä käsiteltyyn tekstiilikeramiikkaan; ajallisesti se kyllä kuuluu tähän yhteyteen. …
Pohjois-Ruotsista ja -Norjasta tätä keramiikkaa on löydetty huomattavasti enemmän kuin Suomesta, mutta sen lähtöalueet ovat kaukana idässä: Siperiassa Lena-joen tienoilla. Carpelan olettaa, että Pohjois-Fennoskandiaan tämä keramiikka on tullut siperialaislähtöisen väestön muuttoliikkeen mukana.
Maahanmuuttajat ovat assimiloituneet alkuperäiseen väestöön, mitä osoittaa mm. paikallisen asbestisekoitteen omaksuminen keramiikan valmistuksessa. Siperialaisväestön vaelluksen päätepiste olisi ollut Pohjois-Ruotsi ja -Norja, mikä ilmenee paitsi imitoidun tekstiilikeramiikan runsaassa esiintymisessä, myös alueen antropologisessa aineistossa nähtävissä mongolidisissa piirteissä. Aimo Kehusmaa, s.39-40. koosteessa Faravidin maa, Pohjois-Suomen historia, 1985.
Keski-Volgalta tullut impulssi, tekstiilikerramiikka, läpäisi Baltian, Suomen ja Pohjois-Ruotsin, ja mursi lopullisesti 4000-luvulta jatkuneen ”keramiikattoman Skandinavian” vanhoillisuuden. Kuollan niemimaalla vallitsi kuitenkin toinen formaatti: Vohvelikeramiikka (Wafer Ware), ja juuri tämä tyyli valloitti Skandinavian keskusylängön tunturialueen, joka on myös (myöhempi) saamenkielten alue melko tarkkaan.
Kehusmaa vastaa etukäteen vielä yhteen nyt keskusteluun tulleeseen kysymykseen:
Asbestisekoitteen omaksumisen siperialaisvaikutteen saapumisen jälkeiseen Pohjois-kalotin (saamelais)keramiikkaan osoittaa vedenpitävästi, että sitä valmisti siperialais-pohjoisfennoskandialainen hybridiväestö, jolla oli jatkuvuus vanhaan väestöön.