Vastandus kirjoitti:Jola kirjoitti:Olisi mukava kuulla ketjun 'huippuasiantuntijoilta' selväkielinen yhteenveto siitä, mikä tämän oli tutkimuksen anti kokonaisuutena imsujen geneettiselle ja kielelliselle historialle, jos jätetään syrjään yksittäiset nippelit. Ihan näin kainona toivomuksena tavallisten maallikkolukijoiden ja lukuisten DNA-sukututkimuksen harrastajien kannalta. Tutkimusraportin alussa oli mielestäni selkeäntuntuinen tiivistelmä, mutta sekö olikin aivan väärin?
Yhteenveto ei kai ole väärin. Viroon saapui pronssikauden lopulla noin 2% sellaista Siperiaa jota nykyäänkin on olemasse esim. Taymyrin niemimaalla. Eniten sitä tosin oli R1a-haploryhmää kantaneella miehellä jolla sitä oli jopa neljä prosenttia. N1c-miehillä sitä oli 1-2%.
Idästä ja sen jakaantumisesta vielä tarkennuksena niille, jotka eivät tuota tutkimusta aineistoineen näe, sen verran, että Viron (6) ja Inkerinmaan (5) yhteensä 11 analysoidusta (varhais)rautakautisesta näytteestä noin vuosien 790 ja 40 väliltä e.a.a. kyseistä itää löytyi kuudelta: Länsi-Virumaalta kolmelta, Inkerinmaalta n. 30 km Narvasta itään kahdelta ja Saarenmaalta yhdeltä.
Miehiä näistä 11 em. (varhais)rautakautisesta näytteestä oli Virossa viisi (kuudesta näytteestä) ja Inkerinmaalla kaksi (viidestä näytteestä) eli yhteensä seitsemän, ja heistä samaista itää oli viidellä: Virossa neljällä (kahdella N1c-miehellä kolmesta N1c-miehestä ja kahdella R1a-miehellä kahdesta R1a-miehestä) ja Inkerinmaalla yhdellä R1a-miehellä kahdesta R1a-miehestä. Saarenmaan rautakautisella N1c-miehellä tätä itää ei siis ollut mutta R1a-miehellä oli (n. 1,5 %).
Kun (varhais)rautakautisten näytteiden lisäksi katsotaan Viron alueen mukana ollutta seitsemää keskiaikaista näytettä suunnilleen ajanjaksolta 1180−1625, niin tuota Siperia-tyyppistä itää on niistä kolmella, yhdellä Itä-Virumaalla (R1a), yhdellä Länsi-Virumaalla (N1c) ja yhdellä Võrumaalla (nainen, äitilinja U5a2a1). Tartumaan kahdesta näytteestä (J2b2 ja R1a), Valgamaan yhdestä näytteestä (N1c) ja Saarenmaan yhdestä näytteestä (N1c) sitä puolestaan ei löydy. Tutkimuksen kaikista näytteistä korkein Siperia-osuus on muuten tuolla keskiaikaisella R1a1a’b-miehellä Itä-Virumaalta, vähän alle 12 %. Sen jälkeen tulee tuo Võrumaan U5a-nainen (n. 8 %) ja heti tämän jälkeen puolestaan aiemmissa kommenteissa jo käsitelty varhaisrautakautinen V10 Länsi-Virumaalta.
Tämän aineiston näytteiden siperialaistyyppinen itälisä jää siis Viron alueella myös maantieteellisesti vahvasti itäpainotteiseksi, eikä se näyttäisi levinneen eikä sen osuus tasoittuneen koko väestössä edes keskiajan loppuun tai uuden ajan alkuun mennessä.
KUVA. Rautakautisten ja keskiaikaisten Siperia-perimää omanneiden näytteiden summittaiset sijaintialueet Virossa näytteiden löytöpaikkojen mukaan oranssilla värillä merkittyinä. (Pohjakartan lähde Wikipedia, Viron maakunnat v. 2006)
Tässä yhteydessä on kuitenkin myös muistettava, että rautakautisten ja keskiaikaisten näytteiden määrä on toistaiseksi vielä melko pieni ja näytteiden kattavuus koko perimästä osittainen ja näytteiden välillä vaihteleva, mikä hankaloittaa kattavan ja yksiselitteisen kuvan saamista, vaikka asutus olisikin ollut tuolloin keskittynyt vain joillekin alueille erityisesti rannikoille. Viron pohjoisrannikon tapauksessa harmillista on myös, ettei erityisesti Harjumaan rannikon kolmesta näytteestä Ilmandusta, n. 10 km Tallinnasta länteen saatu riittävästi DNA-ta, jotta näytteet olisi kelpuutettu autosomaalivertailuun. Yksi näistä kolmesta oli mies (R1a).
Omasta mielestäni yllättävintä tutkimuksen aineistossa ja tuloksissa näin N-haploryhmän näkökulmasta on tietysti se, että Viron alueen rautakautisista ja keskiaikaisista näytteistä puolet isälinjoista kuului N-ryhmään, vaikka pronssikaudelta niitä ei ole tavattu (vielä) lainkaan. Vieläkin hämmästyttävämpää on silti, että kaikkia aineiston N-ryhmäläiset näyttävät sattumalta(?) kuuluneen linjaan, joka johtaa VL29:stä L550:n (ja >) suuntaan. Joukossa ei ole yhtään näytettä esim. linjasta VL29 > L1022...> Y5003 >, kuten Viron nykynäytteiden perusteella esim. FTDNA:n Estonia-projektissa olisi voinut ehkä odottaa. Kyseessähän on linja, joka ei yhdisty niin selvästi siihen myöhempään (lähinnä uuden ajan aikaiseen) muuttoon Suomen alueelta Viroon erityisesti itäisestä Suomesta ja itäisin N-linjoin.
N-haploryhmän osalta se on myös merkittävää (mikäli testitulokset vain ovat luotettavia), että Y4706:tta olisi nyt tavattu ensi kertaa Virosta. Myös Y4707:ää näyttäisi nyt löydetyn ensimmäistä kertaa Suomen ulkopuolelta, läntiseltä Virumaalta (Pada) 1200-luvun alusta. Tähän asti Y4707:n (Y4706:sta alavirtaan) vanhimmat sijaintipaikat ovat nykynäytteiden ilmoitettujen vanhimpien tunnettujen esi-isien tietojen perusteella sijainneet lähinnä lounaisessa Suomessa.
Huomiota herättää myös I-haploryhmän näytteiden puuttuminen. I:n osuuden on kuitenkin kerrottu olevan n. 18 % Viron nykyisistä isälinjoista (ja I1:n n. 15 %).
Uudet näytteet Virosta voivat tietysti muuttaa vielä paljon tätäkin kuvaa. Erityisen odotettuja ovat myös ne Suomen alueen tekeillä olevat rautakautisen muinais-DNA:n tutkimukset samanaikaisen tilanteen hahmottamiseksi molemmin puolin Suomenlahtea.
Kielellisestä historiasta tämä tutkimus ei varmaan kerro mitään varmaa uutta, vaikka siellä mainitaankin, että siperialaisen perimän saapuminen (Viron alueelle) sattuu samaan ajanjaksoon, jolloin uralilaisten kielten on ehdotettu alueelle saapuneen.
Lähetetty: 21 Touko 2019 08:06