Kuusamon shamaanin jäänteet siirretään

[Jaska]

Onkohan näitä tutkimustuloksia jossain näkyvissä? Olisi mielenkiintoista, jos foorumin asiantuntijat pääsisivät analysoimaan niitä.

Tutkimuksen julkaisun jälkeen ne mahdollisesti päätyvät johonkin geenipankkiin, mutta käytännöissä taitaa olla vaihtelua.

Tietääkö kukaan onko Jäämeren ja Vienan meren ravinnolla sellaista eroa, että se näkyisi analyyseissä? Olisi varsin luontevaa, että tuohon aikaan osa alueen suvuista asui vuodenkiertonsa aikana Vienanmeren rannoilla.

Sitä mukaa kun vanhoja luita analysoidaan, karttuu ja tarkentuu myös tieto eri alueiden isotooppipitoisuuksista. Onneksi nykyään samat tutkimusryhmät hoitavat sekä DNA- että isotooppianalyysin, usein tosin vielä eri julkaisuina. Yksilön tuloksethan eivät siitä enää muutu, mutta tulevaisuudessa voi löytyä väestö ja alue, jonka pitoisuudet vastaavat yksilöiden tuloksia tarkemmin kuin itse tutkimuksen aikaiset verrokkinäytteet.

[jussipussi]

Kyllä Jaska ymmärsin. Dna ei valehtele, nyky kuusamolaiset eivät ole tämän noidan jälkeläisiä.

DNA ei valehtele, mutta ei se pysty myöskään todistamaan väitettäsi oikeaksi. Tässä sinulle perusmatematiikkaa periytymisestä.

Esipolvi:
1. kaksi vanhempaa, 50 % kultakin.
2. neljä isovanhempaa, 25 % kultakin.
3. kahdeksan isoisovanhempaa, 12,5 % kultakin.
4. 16 esivanhempaa: 6,25 % kultakin.
5. 32 esivanhempaa: 3,125 % kultakin.
6. 64 esivanhempaa: 1,5625 % kultakin.
7. 128 esivanhempaa: 0,78 % kultakin.

Eli jo seitsemän sukupolven takana yhden esivanhemman laskennallinen osuus on alle prosentin, ja kymmenen sukupolven takana enää alle promillen. Kitkan noita on vielä kauempana menneisyydessä - 400 vuotta olisi suunnilleen 16 sukupolvea.

Ymmärrätkö nyt, että sukulaisuutta ei autosomaalitasolla voisi enää havaita noin kaukaa, vaikka se olisikin totta? Vain suorassa isälinjassa voitaisiin enää todistaa sukulaisuus tuosta miehestä nykymiehiin. Y-DNA tulosta saadaan kuitenkin vielä odottaa.

Vahva puolueellisuutesi sokaisee sinut nyt näkemästä asioita objektiivisesti.

Luin jostain netin julkaisusta ohimennen, että perimä muodostuu tietyistä kokonaisuuksista joita oli suhteellisen vähän. Niitä oli sen verran vähän, että sukupolvien kuluessa putoaa joitakin esivanhempia kokonaan ulos perimästä. Eli täysin kaavamaisesti ajateltuna jos noita pätkiä olisi vaikka 700, niin kymmenennestä sukupolvesta puuttuisi jo yli 300 esivanhemman perimä kokonaan. Meneekö se noin?

[Jaska]

Luin jostain netin julkaisusta ohimennen, että perimä muodostuu tietyistä kokonaisuuksista joita oli suhteellisen vähän. Niitä oli sen verran vähän, että sukupolvien kuluessa putoaa joitakin esivanhempia kokonaan ulos perimästä. Eli täysin kaavamaisesti ajateltuna jos noita pätkiä olisi vaikka 700, niin kymmenennestä sukupolvesta puuttuisi jo yli 300 esivanhemman perimä kokonaan. Meneekö se noin?

Eri esivanhemmilta tulee todellisuudessa eri määrä perimää, tietyn vaihtelun rajoissa. Ja läheiset perimän kohdat yleensä periytyvät yhdessä, sitä pienemmiksi pätkiksi silppuuntuen, mitä kauempaa ne periytyvät. Mutta satojen vuosien takaa ei kuitenkaan yhdeltäkään esivanhemmalta enää periydy niin pitkää pätkää, että sukulaisuus voitaisiin varmasti todeta.

Silti tuhansien vuosien takaisiin muinaisnäytteisiinkin löytyy valepositiivisia osumia. Tämä liittyy siihen, että monet muinaisnäytteet analysoidaan pseudohaploidisiksi. Ja tietysti moni jakso näyttää samalta ihan siksikin, että noin 70 % perimästä koostuu homotsygoottisista kohdista, jossa väestöjen ja jopa suuralueiden kaikilla ihmisillä on sama alleeli - ei siis esiinny minkäänlaista vaihtelua. Sitten kun muinaisnäytteen pienen snippimäärän tai lukuvirheiden takia välistä jää pois niitä kohtia, joissa sitä vaihtelua esiintyisi, niin tuloksena nähdään valheellisen pitkiä yhteisiä jaksoja.

[jussipussi]

Idea siinä oli se, että näitä palikoita on kaikilla vain noin 700 (jos oikein muistan). Palikoita sen sijaan on väestössä valtavasti. Mutta kun yhdellä voi olla vain tuo noin 700 palikkaa, tarkoittaa se sitä, että tasaisentaulukon mukaan jo reilut kolmesataa kymmenennen polven esi-isää on jäänyt perimäpoolista pois. No, jos täällä ei ole aiheesta kuultu, taisi olla joku höpötys.

[Anskuq]

Kyllä Jaska ymmärsin. Dna ei valehtele, nyky kuusamolaiset eivät ole tämän noidan jälkeläisiä.

DNA ei valehtele, mutta ei se pysty myöskään todistamaan väitettäsi oikeaksi. Tässä sinulle perusmatematiikkaa periytymisestä.

Esipolvi:
1. kaksi vanhempaa, 50 % kultakin.
2. neljä isovanhempaa, 25 % kultakin.
3. kahdeksan isoisovanhempaa, 12,5 % kultakin.
4. 16 esivanhempaa: 6,25 % kultakin.
5. 32 esivanhempaa: 3,125 % kultakin.
6. 64 esivanhempaa: 1,5625 % kultakin.
7. 128 esivanhempaa: 0,78 % kultakin.

Eli jo seitsemän sukupolven takana yhden esivanhemman laskennallinen osuus on alle prosentin, ja kymmenen sukupolven takana enää alle promillen. Kitkan noita on vielä kauempana menneisyydessä - 400 vuotta olisi suunnilleen 16 sukupolvea.

Ymmärrätkö nyt, että sukulaisuutta ei autosomaalitasolla voisi enää havaita noin kaukaa, vaikka se olisikin totta? Vain suorassa isälinjassa voitaisiin enää todistaa sukulaisuus tuosta miehestä nykymiehiin. Y-DNA tulosta saadaan kuitenkin vielä odottaa.

Vahva puolueellisuutesi sokaisee sinut nyt näkemästä asioita objektiivisesti.

Ymmärrän hyvinkin tuon. Mitä arvoa enää tuolla 0,78 % lla on?? Ja käytännössä se on nolla. Olen täysin samaa mieltä tästä asiasta.

Saamelaisuuden voi kuitenkin nähdä, kun esivanhemmat ovat saamelaisia. Suomalaisuudenkin voi nähdä, vaikka menisimme satoja ja satoja vuosia taakse päin.

Isälinjainen perimäkin on yhtä pieni siivu kokonaisperimästä ja samalla myös saamelaisesta perimästä. Tämä on minun pointti. Tottakai olisi mielenkiintoista tietää isälinja, mutta se voi olla ihan mitä vain, ei sen tarvitse olla saamelainen tai suomalainen, se voi yhtä hyvin johtaa vaikka Norjaan, muttei se tee geeneiltään shamaania norjalaiseksi.

[Jaska]

Kyllä Jaska ymmärsin. Dna ei valehtele, nyky kuusamolaiset eivät ole tämän noidan jälkeläisiä.

DNA ei valehtele, mutta ei se pysty myöskään todistamaan väitettäsi oikeaksi. Tässä sinulle perusmatematiikkaa periytymisestä.

Esipolvi:
1. kaksi vanhempaa, 50 % kultakin.
2. neljä isovanhempaa, 25 % kultakin.
3. kahdeksan isoisovanhempaa, 12,5 % kultakin.
4. 16 esivanhempaa: 6,25 % kultakin.
5. 32 esivanhempaa: 3,125 % kultakin.
6. 64 esivanhempaa: 1,5625 % kultakin.
7. 128 esivanhempaa: 0,78 % kultakin.

Eli jo seitsemän sukupolven takana yhden esivanhemman laskennallinen osuus on alle prosentin, ja kymmenen sukupolven takana enää alle promillen. Kitkan noita on vielä kauempana menneisyydessä - 400 vuotta olisi suunnilleen 16 sukupolvea.

Ymmärrätkö nyt, että sukulaisuutta ei autosomaalitasolla voisi enää havaita noin kaukaa, vaikka se olisikin totta? Vain suorassa isälinjassa voitaisiin enää todistaa sukulaisuus tuosta miehestä nykymiehiin. Y-DNA tulosta saadaan kuitenkin vielä odottaa.

Vahva puolueellisuutesi sokaisee sinut nyt näkemästä asioita objektiivisesti.

Ymmärrän hyvinkin tuon. Mitä arvoa enää tuolla 0,78 % lla on?? Ja käytännössä se on nolla. Olen täysin samaa mieltä tästä asiasta.

Eli hyväksyt sen, ettei autosomaalinen DNA voi todistaa, ettei sukulaisuutta ole? Hienoa.

Saamelaisuuden voi kuitenkin nähdä, kun esivanhemmat ovat saamelaisia. Suomalaisuudenkin voi nähdä, vaikka menisimme satoja ja satoja vuosia taakse päin.

Mistä sinä nyt puhut? Mistä sen etnisyyden voi nähdä?

Isälinjainen perimäkin on yhtä pieni siivu kokonaisperimästä ja samalla myös saamelaisesta perimästä. Tämä on minun pointti. Tottakai olisi mielenkiintoista tietää isälinja, mutta se voi olla ihan mitä vain, ei sen tarvitse olla saamelainen tai suomalainen, se voi yhtä hyvin johtaa vaikka Norjaan, muttei se tee geeneiltään shamaania norjalaiseksi.

Totta, ei isälinja voikaan todistaa etnisyyttä, paitsi jos näyte sijoittuu sellaisen ryhmän sisään, jolla on tietty tunnettu etnisyys. Pointti oli, että geneettinen isälinja voi todistaa sukulaisuuden noinkin kaukaa, vaikka autosomaalinen DNA ei voi.

[Anskuq]

Saamelaisuuden voi kuitenkin nähdä, kun esivanhemmat ovat saamelaisia. Suomalaisuudenkin voi nähdä, vaikka menisimme satoja ja satoja vuosia taakse päin.

Mistä sinä nyt puhut? Mistä sen etnisyyden voi nähdä?

En puhu mistään etnisyydestä vaan geenitutkimuksesta. Jossa pystytään ryhmittelemään eri väestöt.
On hyvä jos pystyisit pysymään asiassa. Olet ennenkin olettanut että yhtäkkiä puhunkin etnisyydestä, vaikka olemme puhuneet geeneistä.

Tottakai sukulaisuus näkyy autosomaalinäytteestä. Eihän muutoin näitä serkku testejä olisi!
Ammattitaitoiset tutkijat pystyvät tässäkin tapauksessa sanoa ettei nykykuusamolaiset ole noidan jälkeläisiä.

[Jaska]

Mistä sinä nyt puhut? Mistä sen etnisyyden voi nähdä?

En puhu mistään etnisyydestä vaan geenitutkimuksesta. Jossa pystytään ryhmittelemään eri väestöt.
On hyvä jos pystyisit pysymään asiassa. Olet ennenkin olettanut että yhtäkkiä puhunkin etnisyydestä, vaikka olemme puhuneet geeneistä.

Sinä käytit etnisiä nimilappuja puhumatta mitään DNA:sta. Kirjoitit: "Saamelaisuuden voi kuitenkin nähdä, kun esivanhemmat ovat saamelaisia. Suomalaisuudenkin voi nähdä, vaikka menisimme satoja ja satoja vuosia taakse päin."

Silloin lukija tietenkin olettaa, että puhut etnisyyksistä etkä DNA:sta. Siksi kysyin, mistä sinä oikein puhut. Nyt sinä sanot, että puhuitkin DNA:sta, vaikket osannutkaan sitä ilmaista. Hienoa, puhutaanpa siis DNA:sta.

Kyllä, ryhmätasolla saamelaiset erottuvat selvästi suomalaisista autosomaalisen perimänsä perusteella. Kuten todettu, Kitkan noita oli geneettisesti saamelainen. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö hänellä voisi olla jälkeläisiä geneettisissä suomalaisissa, norjalaisissa, karjalaisissa tai venäläisissäkin. Ymmärrätkö tämän?

Syy siihen on se, minkä jo selitin: perimä voi muuttua selvästi jo yhdessä sukupolvessa, tai vaikka joka sukupolvessa, koska kumpikin vanhempi antaa noin puolet perimästä jälkeläiselleen. Eli jos sinä kuvittelet Kitkan noidan geneettistä saamelaisuutta todisteeksi siitä, etteivät nykykuusamolaiset voisi olla hänen jälkeläisiään, olet ymmärtänyt väärin: se ei todellakaan eikä mitenkään voi todistaa sellaista.

Tottakai sukulaisuus näkyy autosomaalinäytteestä. Eihän muutoin näitä serkku testejä olisi!
Ammattitaitoiset tutkijat pystyvät tässäkin tapauksessa sanoa ettei nykykuusamolaiset ole noidan jälkeläisiä.

Et siis sittenkään tajunnut, mitä aiemmin selitin? Serkkutesteissä sukulaisuus nähdään, kunhan se on riittävän lähellä menneisyydessä. Kuten selitin, yksittäisen esivanhemman osuus perimästämme laskennallisesti puolittuu joka esipolvessa. 400 vuoden päähän ei sukulaisuutta voida enää todistaa autosomaalitestillä, kuten ei ei-sukulaisuuttakaan voida todistaa. Miten saisin sinut ymmärtämään tämän faktan?

Eli yksikään ammattitaitoinen tutkija ei voi väittää tuon DNA-tuloksen todistavan, etteivät kuusamolaiset olisi sukua Kitkan noidalle. Niin voi väittää vain ihminen, joka ei vieläkään ymmärrä periytymistä. Eli vain sinä voit väittää niin. Toivottavasti joskus vielä ymmärrät tuon ja lakkaat esittämästä perättömiä väitteitäsi.

[Palokärki]

Idea siinä oli se, että näitä palikoita on kaikilla vain noin 700 (jos oikein muistan). Palikoita sen sijaan on väestössä valtavasti. Mutta kun yhdellä voi olla vain tuo noin 700 palikkaa, tarkoittaa se sitä, että tasaisentaulukon mukaan jo reilut kolmesataa kymmenennen polven esi-isää on jäänyt perimäpoolista pois. No, jos täällä ei ole aiheesta kuultu, taisi olla joku höpötys.

Reichin kirjassa 'Keitä olemme ja miten päädyimme tähän' on sivulla 40 kuva, joka luultavasti selittää asian, jota ajat takaa. Jos olen ymmärtänyt, mitä ajat takaa

Kuvan selostuksessa lukee mm näin;"...Sinuun vaikuttaneiden DNA -jaksojen lukumäärä kasvaa 71:llä kussakin sukupolvessa." Toisaalta esivanhempien määrä tuplaantuu joka sukupolvi. Esimerkiksi 6:nnessa (menikö oikeinkirjoitusääntöjen mukaan?) sukupolvessa esivanhempien määrä on 64, mutta sinuun vaikuttaneiden esivanhempien DNA -jaksojen lukumäärä on 473.

Näistä 64 esivanhemmasta jokaiselta on siirtynyt sinulle DNA:ta. Jollain laskentasysteemillä kai selvitetty tuo asia? 7:nnestä sukupolvesta lähtien niiden esivanhempien määrä, joiden DNA:ta ei ole siirtynyt sinuun, alkaa kasvaa hyvin nopeasti. 10:nnessä sukupolvessa vain 50 prosenttia esivanhemmistasi on sellaisia, joiden DNA:ta on siirtynyt sinuun.

Tässä kohtaa esivanhempia on 1024 ja sinuun vaikuttaneita DNA -jaksoja on 757.

[Jaska]

Idea siinä oli se, että näitä palikoita on kaikilla vain noin 700 (jos oikein muistan). Palikoita sen sijaan on väestössä valtavasti. Mutta kun yhdellä voi olla vain tuo noin 700 palikkaa, tarkoittaa se sitä, että tasaisentaulukon mukaan jo reilut kolmesataa kymmenennen polven esi-isää on jäänyt perimäpoolista pois. No, jos täällä ei ole aiheesta kuultu, taisi olla joku höpötys.

Reichin kirjassa 'Keitä olemme ja miten päädyimme tähän' on sivulla 40 kuva, joka luultavasti selittää asian, jota ajat takaa. Jos olen ymmärtänyt, mitä ajat takaa

Kuvan selostuksessa lukee mm näin;"...Sinuun vaikuttaneiden DNA -jaksojen lukumäärä kasvaa 71:llä kussakin sukupolvessa." Toisaalta esivanhempien määrä tuplaantuu joka sukupolvi. Esimerkiksi 6:nnessa (menikö oikeinkirjoitusääntöjen mukaan?) sukupolvessa esivanhempien määrä on 64, mutta sinuun vaikuttaneiden esivanhempien DNA -jaksojen lukumäärä on 473.

Näistä 64 esivanhemmasta jokaiselta on siirtynyt sinulle DNA:ta. Jollain laskentasysteemillä kai selvitetty tuo asia? 7:nnestä sukupolvesta lähtien niiden esivanhempien määrä, joiden DNA:ta ei ole siirtynyt sinuun, alkaa kasvaa hyvin nopeasti. 10:nnessä sukupolvessa vain 50 prosenttia esivanhemmistasi on sellaisia, joiden DNA:ta on siirtynyt sinuun.

Tässä kohtaa esivanhempia on 1024 ja sinuun vaikuttaneita DNA -jaksoja on 757.

Kiitos, tuo kuulostaa minullekin jo tutummalta ilmiöltä.

[jussipussi]

Idea siinä oli se, että näitä palikoita on kaikilla vain noin 700 (jos oikein muistan). Palikoita sen sijaan on väestössä valtavasti. Mutta kun yhdellä voi olla vain tuo noin 700 palikkaa, tarkoittaa se sitä, että tasaisentaulukon mukaan jo reilut kolmesataa kymmenennen polven esi-isää on jäänyt perimäpoolista pois. No, jos täällä ei ole aiheesta kuultu, taisi olla joku höpötys.

Reichin kirjassa 'Keitä olemme ja miten päädyimme tähän' on sivulla 40 kuva, joka luultavasti selittää asian, jota ajat takaa. Jos olen ymmärtänyt, mitä ajat takaa

Kuvan selostuksessa lukee mm näin;"...Sinuun vaikuttaneiden DNA -jaksojen lukumäärä kasvaa 71:llä kussakin sukupolvessa." Toisaalta esivanhempien määrä tuplaantuu joka sukupolvi. Esimerkiksi 6:nnessa (menikö oikeinkirjoitusääntöjen mukaan?) sukupolvessa esivanhempien määrä on 64, mutta sinuun vaikuttaneiden esivanhempien DNA -jaksojen lukumäärä on 473.

Näistä 64 esivanhemmasta jokaiselta on siirtynyt sinulle DNA:ta. Jollain laskentasysteemillä kai selvitetty tuo asia? 7:nnestä sukupolvesta lähtien niiden esivanhempien määrä, joiden DNA:ta ei ole siirtynyt sinuun, alkaa kasvaa hyvin nopeasti. 10:nnessä sukupolvessa vain 50 prosenttia esivanhemmistasi on sellaisia, joiden DNA:ta on siirtynyt sinuun.

Tässä kohtaa esivanhempia on 1024 ja sinuun vaikuttaneita DNA -jaksoja on 757.

Kiitos, tuo kuulostaa minullekin jo tutummalta ilmiöltä.

Kyllä tämä oli se artikkeli tai ainakin sen sisältö, kiitos. Miten tuo sitten pitäisi ymmärtää? Toimiiko se niin, että suuri osa esi-isistä jää kokonaan ulos perintötekijöistä jo kymmenennessä polvessa?

[jussipussi]

Kyllä tämä oli se artikkeli tai ainakin sen sisältö, kiitos. Miten tuo sitten pitäisi ymmärtää? Toimiiko se niin, että suuri osa esi-isistä jää kokonaan ulos perintötekijöistä jo kymmenennessä polvessa?

Vastaan itse itselleni. Niinhän tuossa lukee. Enpä ole asiaa aiemmin tiennyt. Liekö moni muukaan?

[rcislandlake]

Idea siinä oli se, että näitä palikoita on kaikilla vain noin 700 (jos oikein muistan). Palikoita sen sijaan on väestössä valtavasti. Mutta kun yhdellä voi olla vain tuo noin 700 palikkaa, tarkoittaa se sitä, että tasaisentaulukon mukaan jo reilut kolmesataa kymmenennen polven esi-isää on jäänyt perimäpoolista pois. No, jos täällä ei ole aiheesta kuultu, taisi olla joku höpötys.

Reichin kirjassa 'Keitä olemme ja miten päädyimme tähän' on sivulla 40 kuva, joka luultavasti selittää asian, jota ajat takaa. Jos olen ymmärtänyt, mitä ajat takaa

Kuvan selostuksessa lukee mm näin;"...Sinuun vaikuttaneiden DNA -jaksojen lukumäärä kasvaa 71:llä kussakin sukupolvessa." Toisaalta esivanhempien määrä tuplaantuu joka sukupolvi. Esimerkiksi 6:nnessa (menikö oikeinkirjoitusääntöjen mukaan?) sukupolvessa esivanhempien määrä on 64, mutta sinuun vaikuttaneiden esivanhempien DNA -jaksojen lukumäärä on 473.

Näistä 64 esivanhemmasta jokaiselta on siirtynyt sinulle DNA:ta. Jollain laskentasysteemillä kai selvitetty tuo asia? 7:nnestä sukupolvesta lähtien niiden esivanhempien määrä, joiden DNA:ta ei ole siirtynyt sinuun, alkaa kasvaa hyvin nopeasti. 10:nnessä sukupolvessa vain 50 prosenttia esivanhemmistasi on sellaisia, joiden DNA:ta on siirtynyt sinuun.

Tässä kohtaa esivanhempia on 1024 ja sinuun vaikuttaneita DNA -jaksoja on 757.

Laskennallisesti asia lienee 6:nnessa, 7:nnessä ja 10:nnessä polvessa noin.
Mutta mitä tulee Suomeen, niin esipolvikatoa on jo huimasti noissa sukupolviloissa.

Siis toisin sanoen samoja esivanhempia alkaa tulemaan lopulta monelta eri reitiltä. Suomeksi : on vaikkapa yhteiset isoisovanhemmat, vaikka sukuluettelossa näyttäisikin erillisiltä suvuilta . Johtuu siitä, että ennenvanhaan avioiduttiin samasta tai naapurikylästä. Tämä lisännee perittävää dna:ta kauemmistakin sukupolvista, joita olettaakin perineen, eikö vain ? Vai onkohan tuo asia juuri otettu jo huomioon ?

Ja sitten toisaalta Ainakin vielä 1950-luvulle tultaessa useimmissa perheissä oli yli 3 lasta, monessa 10-12:kin lasta vielä, joten olisi mielenkiintoista nähdä, miten eritavalla ja eri esivanhenpia ovat perineet.

Näin tutkimalla olisi periaatteessa voinut selvittää enemmän esipolvia, sillä lapsi 1 on voinut periä vähän a:ta ja vähän d:tä, lapsi 2 a:ta ja b:tä, lapsi 3 b:tä ja c:tä jne. jolloin periaatteessa voisi oikeasti löytää kaikki esipolvien dna:t jälkeläisten kautta. Toki nykyaika on siinä suhteessa lohduton, kun jos on jälkeläisiä edes, niin ei välttämättä ole lapsella sisaruksia, joita vertailla.

[jussipussi]

Idea siinä oli se, että näitä palikoita on kaikilla vain noin 700 (jos oikein muistan). Palikoita sen sijaan on väestössä valtavasti. Mutta kun yhdellä voi olla vain tuo noin 700 palikkaa, tarkoittaa se sitä, että tasaisentaulukon mukaan jo reilut kolmesataa kymmenennen polven esi-isää on jäänyt perimäpoolista pois. No, jos täällä ei ole aiheesta kuultu, taisi olla joku höpötys.

Reichin kirjassa 'Keitä olemme ja miten päädyimme tähän' on sivulla 40 kuva, joka luultavasti selittää asian, jota ajat takaa. Jos olen ymmärtänyt, mitä ajat takaa

Kuvan selostuksessa lukee mm näin;"...Sinuun vaikuttaneiden DNA -jaksojen lukumäärä kasvaa 71:llä kussakin sukupolvessa." Toisaalta esivanhempien määrä tuplaantuu joka sukupolvi. Esimerkiksi 6:nnessa (menikö oikeinkirjoitusääntöjen mukaan?) sukupolvessa esivanhempien määrä on 64, mutta sinuun vaikuttaneiden esivanhempien DNA -jaksojen lukumäärä on 473.

Näistä 64 esivanhemmasta jokaiselta on siirtynyt sinulle DNA:ta. Jollain laskentasysteemillä kai selvitetty tuo asia? 7:nnestä sukupolvesta lähtien niiden esivanhempien määrä, joiden DNA:ta ei ole siirtynyt sinuun, alkaa kasvaa hyvin nopeasti. 10:nnessä sukupolvessa vain 50 prosenttia esivanhemmistasi on sellaisia, joiden DNA:ta on siirtynyt sinuun.

Tässä kohtaa esivanhempia on 1024 ja sinuun vaikuttaneita DNA -jaksoja on 757.

Laskennallisesti asia lienee 6:nnessa, 7:nnessä ja 10:nnessä polvessa noin.
Mutta mitä tulee Suomeen, niin esipolvikatoa on jo huimasti noissa sukupolviloissa.

Siis toisin sanoen samoja esivanhempia alkaa tulemaan lopulta monelta eri reitiltä. Suomeksi : on vaikkapa yhteiset isoisovanhemmat, vaikka sukuluettelossa näyttäisikin erillisiltä suvuilta . Johtuu siitä, että ennenvanhaan avioiduttiin samasta tai naapurikylästä. Tämä lisännee perittävää dna:ta kauemmistakin sukupolvista, joita olettaakin perineen, eikö vain ? Vai onkohan tuo asia juuri otettu jo huomioon ?

Ja sitten toisaalta Ainakin vielä 1950-luvulle tultaessa useimmissa perheissä oli yli 3 lasta, monessa 10-12:kin lasta vielä, joten olisi mielenkiintoista nähdä, miten eritavalla ja eri esivanhenpia ovat perineet.

Näin tutkimalla olisi periaatteessa voinut selvittää enemmän esipolvia, sillä lapsi 1 on voinut periä vähän a:ta ja vähän d:tä, lapsi 2 a:ta ja b:tä, lapsi 3 b:tä ja c:tä jne. jolloin periaatteessa voisi oikeasti löytää kaikki esipolvien dna:t jälkeläisten kautta. Toki nykyaika on siinä suhteessa lohduton, kun jos on jälkeläisiä edes, niin ei välttämättä ole lapsella sisaruksia, joita vertailla.

Joo, mutta periaatteellisella tasolla tuo mekanismi on mielestäni merkittävä. Useasti saa lukea, että esim kymmenennestä polvesta teoreettinen perimä on promillen luokkaa esivanhempaa kohti, kun tämän mukaan valtava joukko ei osallistu perimän jakamiseen ollenkaan. Käytännössä asialla ei liene suurta vaikutusta, mutta hyvä tuokin on tiedostaa.

[Palokärki]

Yritin järkeillä tuota useampien esi-isien tapausta seuraavaan tapaan:

Esi-vanhempien määrä 10:nnessä polvessa on 1024. Oletetaan että 2 heistä on sama henkilö. Toisaalta tiedetään, että puolet eli 512 esivanhemmista on sellaisia, joiden DNA:ta ei ole siirtynyt sinuun. Mikä on todennäköisyys, että tämän henkilön DNA:ta on siirtynyt sinuun?

Todennäköisyys sille, että näin ei ole tapahtunut, lasketaan järkeilyni mukaan näin:

2 / 1024 esivanhempi jota haetaan.
kyllä- ja ei -luovuttaneiden ryhmä, molemmissa 512 henkilöä.

kumpikin on jommassakummassa ryhmässä ----> (1 - 2 / 1024) ** 512 antaa tulokseksi noin 36,8 %:a. Ja edelleen todennäköisyys sille, että tämä henkilö on siirtänyt DNA:ta sinuun ainakin yhtä haaraa pitkin on 100 - 36,8 eli 63,2 %:a.

On niin pirun kauan, kun olen tällaisia laskutoimituksia tehnyt, että ihan varmaksi en uskalla lukemaa sanoa. Ainakin se meni oikein, että mitä useammin tietty esivanhempi sukupuussa pönöttää sitä todennäköisemmin sinä olet perinyt häneltä DNA:ta. Maalaisjärkikin sanoo näin.