E. Sofia kirjoitti:Luin gradun.
Wiik esittää kritiikkiä sukupuumallia kohtaan. Hän kritisoi sukupuumalliin sisäänrakennettua homogeenisen kantakielen ajatusta ja pitää sitä epärealistisena sekä teoreettisena rakennelmana, idealisaationa
Kun en itse ole kielitieteen ihmisiä, en oikein ymmärrä, miksi kielet eivät voisi muodostua kontaktien kautta. Niinhän ihminenkin syntyy. Kahdesta tulee yksi.
Miksi kehityksen pitäisi kulkea aina vain jakaantumalla, yhdestä moninaisuutta kohti. Eikö myös toisinpäin?
Miten savo syntyikään?
Varsinaiset sekakielet ovat erittäin harvinaisia, ja esim. pidginit (apukielet joissa piirteitä kahdesta kielestä) yleensä lyhytikäisiä ja väliaikaisia. On kuitenkin syytä erottaa aidosti sekoittumalla syntyneet harvinaiset kielet sellaisista kielimuodoista kuten savo, jossa pääjuureen (muinaiskarjala) liittyy toisen kielimuodon (muinaishäme) piirteitä, tai suomi, jossa pääjuureen (uralilainen > itämerensuomalainen) liittyy paljon vieraita lainasanoja ja rakenteita (pääasiassa ruotsista ja ruotsin kautta). Jälkimmäinen tyyppi on hyvin yleinen - oikeastaan ei liene olemassa kieltä, jossa ei olisi aineksia vähintään kahdesta erilähtöisestä kielestä.
Se, mitä Wiikin mallissa on kritisoitu, on oletus siitä, että yhtenäinen kantaurali olisi voinut syntyä laajalla alueella monen erisukuisen kielen kohdatessa. Tämähän on jo loogisesti mahdotonta: kielten A ja B kontaktissa syntyisi tietysti aivan erilainen kielimuoto kuin kielten B ja C kontaktissa tai kielten A ja C kontaktissa.
Ja vaikka (kanta)kieli syntyisikin kontaktin kautta, se syntyisi välttämättä suppealla alueella: A:n ja B:n kosketusvyöhykkeellä syntyisi yksi sekakieli, B:n ja C:n kosketusvyöhykkeellä toinen sekakieli. Näiden sekakielten leviäminen laajalle alueelle olisi auttamatta vasta sekundaaria kehitystä - primaari tilanne olisi, että ne syntyvät suppealla alueella. Jokaikinen kieli syntyy suppealla alueella joko yhden puhujayhteisön piirissä tai kahden puhujayhteisön rajalla, se on looginen välttämättömyys. Laaja-alaisuus on aina toissijaista kehitystä.
Wiikin malli on siis mahdoton, eikä sitä ole mietitty loppuun asti. Sen sijaan se teoreettinen mahdollisuus, että kantaurali olisi syntynyt sekoittumalla, on hyvinkin mahdollinen, vaikkakaan sitä ei voitane koskaan sen paremmin verifioida kuin falsifioidakaan, koska Euraasian ekspansiiviset kielikunnat indoeurooppalainen, uralilainen, turkkilainen, mongolilainen, tunguusilainen ja sino-tiibetiläinen ovat huuhtoneet tieltään muinaisen moninaisuuden, joten meillä ei todennäköisimmin ole enää jäljellä niitä kieliä, joista kantauralin vanhempia pitäisi etsiä.
Mutta olipa kantaurali kontaktisyntyinen tai ei, niin voimaan jää, että
1. kantaurali on välttämättä syntynyt suppealla alueella, ja sen leviäminen laajemmalle on vasta sekundaarinen prosessi;
2. nykyiset uralilaiset kielet ja vain ne ovat kantauralin jälkeläiskieliä;
3. vain kielitiede voi kertoa, kuinka laajalla uralilaisia kieliä on aiemmin puhuttu, ja on kiistatta osoitettu, että kantagermaanin alle jääneet substraattikielet olivat täysin epäuralilaisia sekä sanastoltaan että fonotaksiltaan (miten äänteet yhdistyvät).
Lähetetty: 06 Syys 2012 00:01
