Karjala, Korela ja kylfingit

[Jaska]

Jaettu ketjusta "Pohjoiskantasuomen leviäminen itään":
https://muinainensuomi.foorumi.eu/viewt ... =10&t=3560

------------------

Voisivatko kylfingi/kolbjagi, vatjalainen ja vepsäläinen juontua saman porukan nimityksistä?

Jos kylfing seuraa muotoa Kyriala < *Karjala, niin kantasana voisi olla jotain tyyliin **kal-, mikä voisi päteä myös sanaan kolbjag, jos ajatellaan että o on painoton.

Ei sekään ole foneettisesti mahdollista, koska suppea pyöreä etuvokaali y on todella kaukana väljimmästä takavokaalista a:sta. Siksi Kyriala, Kirjala jne. ei voi suoraan tulla Karjalasta tai päinvastoin, vaan nimillä täytyy olla erilaiset kehitysreitit. Etenkin kun sekä itämerensuomessa että skandinaavissa oli useita vokaaleja, jotka sijoittuivat vokaaliavaruudessa näiden ääripäiden väliin.

Muinaisskandinaavin umlaut-ilmiöt huomioiden kyse lienee alkuaan vaihtelusuhteesta *o : *y; onhan esim. muinaisnorjan kolfr 'vasama, tanko' (< *kulba- 'nuija') samaa kantaa kuin kylfa < *kulbja-. Eli tietyissä johdoksissa esiintyvä keskuskonsonantin jälkeinen *j on laukaissut umlautin *u > *y, kun taas toisen tavun väljä *a ilman *j:tä on väljentänyt ensitavun vokaalin *u > *o (tämä on yleisesti tunnettu ilmiö skandinaavissa).

Kolbjagi tulisi siis suoraan viikinkiajan skandinaavin *o:llisesta sanasta (venäjän murteiden kirjavat kehitykset *o:n ja *a:n välillä ovat sitten oma lukunsa). Sikäli saatat olla oikeilla jäljillä, että Kyriala ~ Korela saattaisi periaatteessa heijastaa ihan samaa skandinaavista vaihtelua. Silloin Karjala-nimen takana ei olisikaan germaanin sana *harja-z 'sotajoukko', koska siitä on tullut muinaisnorjan herr (sama *j laukaisi taas umlautin, nyt *a > *e).

Kyriala edellyttäisi *kurja-alkumuotoa, mutta tuo *j puolestaan estäisi umlautittoman *o:llisen variantin olemassaolon, ja *j:ttömästä asusta taas tulisi sitten **kora eikä *korja. Mahdollisesti venäläinen Korela perustuisikin *j:ttömään varianttiin, koska j:mäinen ääntämys etuvokaalin edellä mennee venäjän oman liudennuksen piikkiin. Näin meillä voisi ehkä olla tällaiset muinaisskandinaaviset parit:
1. *kylfa : *kolfr --> kolb-jag (muinaisvenäjässä ei ollut *f:ää)
2. *Kyrja-land : *Kora- --> Korela

Saarikiven tuore artikkeli käsittelee mm. Karjala-nimeä, eikä olekaan mitenkään varmaa, että Karjala-nimi tulisi siitä oletetusta germaanisesta sanasta *harja-z. En kuitenkaan löydä mitään sopivaa germaanista lähtösanaa (*kura- : *kurja-) kakkossanueelle.
https://www.academia.edu/123748404/Viel ... kimuksesta

[Kinaporin kalifi]

Saarikivi saattaa olla hyvinkin jäljillä karjala-nimistön alkuperän osalta, mutta jos ja kun muinaisvenäläinen Korela < ?*Karela edustaa alkuperäisintä muotoa, kantasana voisi olla karjalan kareh "viha, kateus", vrt. karehella "torata", ks. esim.

https://kaino.kotus.fi/kks/?p=qs-articl ... yword=kare

Käkisalmen l. ?*Karelan ruotsalainen nimi on Kexholm. Käxa, "s-avledning av sv. dial. käka", mm. "riidellä, ottaa yhteen, kerskailla" vastaa kohtalaisen hyvin karjalan kielen sanan merkitystä. Sanapari käka ja holm selittänee myös oudon Käkisalmi-väännöksen.

https://runeberg.org/svetym/0476.html

Käkisalmen linnasaaren vanhin nimi olisi tältä pohjalta mahdollisesti ollut ?*Kare(h)saari "torasaari", tai, jos kyseessä taustalla on esim. nimi Kare(i) > ?*Kareensaari tai ihan vain Karela, vrt. esim. sukunimi Kareinen, "...kara tarkoittaa Viljo Nissilän (1939) mukaan jotakin kovaa asiaa tai hyvin kiukkuista, luonteeltaan äkäistä ja sisukasta ihmistä. Ehkä käytössä olivat sekä muodot Karesaari ja Karela, mihin viittaavat toisaalta ruotsin Kexholm ja toisaalta venäjän Korela.

"https://www.kirjastot.fi/kysy/millainen-tausta-ja-merkitys-on?language_content_entity=fi

Etymologinen aasinsilta nimitykseen kylfing saattaisi löytyä Karela- > Karjala-tyypin kehityksestä, johon viittaa myös Saarikivi ja siihen, että Laatokalla liikkuneet skandinaavit osasivat (väärin perustein) yhdistää sanan karja ja germaanin sanan harja "määrätty joukko". Näin varsinkin jos Suomenlahden-Laatokan alueella oli käytössä tapa kerätä väkeä kokoon kierrattämällä taloissa vaikkapa jonkinlaista kolmiomaisilla l. kiilamaisilla kuvioilla koristettua pulikkaa.

"One of the oldest ways of calling a meeting was to send a stick (kolfr) with notches from house to house or an arrow (Old Icelandic ör meant “arrow” and “summons to a meeting; warrant”). Those who belonged to a kolfr were called kylfingar."

https://blog.oup.com/2011/07/club-2/